Toisaalta yllättäviä onnenpotkujakin sattui. Kaidan hieno urotyö syksyllä oli ehkä vuoden kohokohta. Pieleen mennyt koekausi ei harmittanut enää, kun hollannikas osoitti todellisessa elämässä omaavansa riittävät hakukoiran elkeet! Ja äärimmäisen onnellinen olen ollut myös siitä, että Nuutti-corgi on yhä kanssamme. Moneen kertaan vuoden aikana olen ehtinyt itkeä yhteisen taipaleemme loppua, mutta niin vain corgipappa on sinnikkäästi jatkanut taivallustaan, vaikka omistajalla onkin meinannut usko loppua. Menemme jo jatkoajan jatkoajalla, mutta sitäkin arvokkaampia ovat nämä hetket olleet <3 Ensi vuodelle on edessä raskaita päätöksiä väistämättä, mutta niitä en murehdi nyt.
Tuokoon vuosi 2018 kuitenkin myös paljon kaunista ja hyvää! Olkoot ne sitten onnistumisia tai epäonnistumisia, niin kaikesta voi oppia ja luottakaamme siihen, että kaikella on tarkoituksensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti