tiistai 16. heinäkuuta 2019

Näyttelydepyytti takana

Minan viralliset näyttelykehät on nyt korkattu viikonlopun Oulu Nord ja Oulu Kv-näyttelyiden myötä. Lauantaina Marko ja Mina saivat pärjätä keskenään ekan näyttelypäivän, minun ollessa työvuorossa pitkälle iltapäivään. Hyvin oli kuitenkin treeni tehonnut ja Mina jaksoi esiintyä reippaana ja käyttäytyä fiksusti. Lauantain tuomari, kotimainen Tarja Löfman, kehui kovasti Minaa lupaavaksi, mutta liikkeissä oli hänestä vielä kehittymisen varaa. Kehässä Mina ei oikein vieläkään malta ravata nätisti, vaan joko kiskoo remmi kireänä tai sitten tekee tottisseuraamista ohjaajan jalassa kiinni. Kumpikaan ei oikein näyttelykehässä antanut liikkeistä parasta kuvaa, joten tuloksena oli ErittäinHyvä. Ei siis aloitettu pelkäll Hyvällä, joten tyytyväisiä olimme päivän saavutukseen.

Sunnuntaina ehdin itsekin mukaan kv-näyttelyyn ja Minan kanssa kehään. Nyt liikkuminen oli ehkä hieman maltillisempaa, mutta edelleen tuomari, tällä kertaa Jaana Hartus, toivoi liikkeisiin tasapainoisuutta vaikka pentu muuten olikin lupaavan oloinen kokonaisuus. Myös kroppa saisi vielä kehittyä lisää, sillä Minalla on vielä täysin vaiheessa rintakehän kasvattelu sekä massan keräys. Sunnuntainakin kuitenkin niin karvanlaatu kuin luonnekin saivat kiitosta, tuloksena Erinomainen, mutta ei sa:ta (sertin arvoista). Nousujohdanteinen näyttelyura siis, vaikkakaan ei niin hyvät tulokset kuin Kaidalla samassa iässä.Täydet arvostelut ovat luettavissa omilta sivuiltaan.

Näiden kahden holskun kehityksessä on kyllä aika selvä ero. Kaida oli jo hyvin varhaiskypsä vajaana vuosikkaana ja vei niin erkkarissa BIS1-pennun tittelin kuin kuin messarissa junnuvoittaja-palkinnonkin. Se oli kropaltaan siis hyvinkin pitkälle kehittynyt, vaikkei erityisen turkikas. Minalla puolestaan karvaa riittää ja sievähän se on kuin mikä, mutta kroppa on vielä keskeneräinen näin vajaan 10 kk iässä. Keskenkasvuinen kroppa vaikuttaa liikkeisiin, mutta myös malttamaton mieli tekee sen, ettei ravi tule niin puhtaasti kuin isosiskollaan pentuna. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, annetaan penskan kypsyä ja katsellaan että milloin olisi seuraavien näyttelykehien aika!

Näyttelyä edeltävänä iltana saimme lenkkeillä keskiyön auringon häikäistessä!

torstai 11. heinäkuuta 2019

Metsistä hallille ja kehiin asti


Työkiireiden ohessa on heinäkuussa pyritty harrastelemaan aina kun vain kalenteri antaa myöten ja treeniseuraa löytyy metsään. Hakua ja esineruutua onkin nyt päästy hyvin aloittelemaan Minankin kanssa, ja etenkin hakuradalle sille on jo kehittynyt neliveto-into. Kesäkuussa treenauksessa oli ilmeisesti sopiva luova tauko, koska nyt heinäkuussa viimeisimmissä treeneissä Mina ampui pistolle suoraan ja täysin ilman mitään apuja, ja paikansi maalimiehen alueen perältä hyvää vauhtia.

Koska tottishommiin ei olla oikein päästy vielä tälle kesää, ilmoitin Minan edes hallitreeneihin paikallisen Avarian Sportdogsin arkitottiskurssille. Kurssi on käytännössä pentukurssi, koska kaikki osallistujat sattuivat olemaan alle vuosikkaita, Mina 9 kuukautta täyttäneenä on vanhimmasta päästä. Kimppatreeni tulikin tarpeeseen, sillä selvästi hallissa ja pienessä porukassa Mina paineistuu muista koirista, jos nämä haukkuvat tai leikkivät villimmin, ja seurauksena on räyhäävä holskupenska. Nyt toisella kerralla meno oli onneksi jo rauhoittunut, ja Mina pystyi jo seurailemaan muita hiljaa, sekä keskittymään omaan treeniinkin ison osan ajasta.

Treenailimme kouluttajan johdolla kontaktin ottoa, käsikosketusta, luopumista ja kosketusalustaa/takapään käyttöä. Mina on onneksi ahne, joten namien eteen se työskentelee hyvin, mutta kovin oma-aloitteinen se ei ole. Se pitää hyvin kontaktia, jopa liiankin hyvin, sillä kosketusalusta tai tasapainotyynyllä seisomista treenatessa se ei ilman selkeää vihjettä ja ohjaamista hakeutunut alustalle. Jos olen ohjaajana passiivinen odotellessa, että koira itse tarjoaa jotain toimintoa (esim kävisi nuuhkaisemassa kosketusalustaa namin toivossa, tai kokeilisi itse monen toiston jälkeen laittaa tassua tasapainotyynylle), niin Mina lähinnä pistää maahan ja tillittää minua sitkeästi silmiin. Jos en reagoi, se alkaa lopulta piippailla tai sitten vain nousee ja lähtee nuuhkimaan lähiympäristöä mielenkiintoisemman puuhan toivossa. Mutta kehitystä selvästi on jo viikossa tapahtunut! Etenkin tuo rauhoittumisharjoitus tuntuu auttaneen huomattavasti ylivilkkauteen! Ohjaajan vain pitäisi muistaa tehdä kotiläksyjä kotona myöskin, eikä jättää treenausta vain halliin ;)


Viikonloppuna on edessä Minalla näyttelyuralle jatkoa: lauantaina osallistumme Oulu NORD-näyttelyyn Äimäraution raviradalla, ja sunnuntaina puolestaan Oulu KV-näyttelyyn. Koska olen itse lauantain töissä, lähtee Marko handleriksi Minalle. Sitä varten parivaljakko kävi treenailemassa eilen mätsärissä. Kun koirapaljous ympärillä on riittävän suuri, Mina onneksi suhtautuu ympäristöön tyynesti (tai ei ainakaan ala räyhätä kuten hallissa), mitä nyt yrittää kuristaa itsensä pantaan koettaessaan rynniä kaikkialle. Se on niin kova vastakohta Kaidalle, joka pentuna ekoissa mätsäreissään pisti tyynesti pötkölleen keskellä mätsärihulinaa. Mina asettuu vastaavassa tilanteessa maate vain tiukalla komennolla ja silloinkin pomppaa vieterinä kyllä heti ylös kun kuri löystyy. Siltä ei siis tunnu löytyvän samanlaista synnynnäistä zen-mielentilaa kuin "isosiskoltaan". Pitää toivoa, että edes iän myötä se alkaisi suhtautua rennommin tämmöisiin tilanteisiin, eikä sitä tarvisi olla koko ajan käskyttämässä pysymään aloillaan.

Onneksi mätsärikehässä Mina oli kuitenkin suht hyvin käyttäytyvä ja iloisen näköinen. Mina sai sinisen nauhan, mutta ei sijoittunut isossa kehässä. Seisotusposeeraus on edelleen sen pravuuriliike. Kehän kiertäminen taas sitten voi mennä joko jotenkuten hyvin ja sievästi, tai sitten laukaten ja muille koirille haukkuen...sormet ristissä että viikonloppuna penska harrastaisi enemmän ensiksi mainittua edes :D


Jottei menisi liian helpoksi, niin toki Minalla alkoi myös ekat juoksut juuri eilen! Olenkin vähän seuraillut Minan takapäänsä nuoleskelua ja pohtinut, missä iässä sen juoksut alkavat. Enemmän olen odottanut Kaidan juoksuja alkaviksi, se kun on jo taas ainakin kuukauden merkkaillut ahkerasti ja peräpääkin alkaa kohta helottaa punaisena. Nyt oli kuitenkin Mina joka ehti alkaa tiputella vähän yllättäen ekana. Saas nähdä onko taloudessa sitten nartuilla synkronoitu juoksukierto. Ainakaan toistaiseksi juoksut eivät tunnu vaikuttavan Minan käytökseen, joten ehkä selviämme näyttelyviikonlopusta kommelluksitta.



tiistai 2. heinäkuuta 2019

Uusi Pohjoismaiden valio / New Nordic champion

Pari titteliä saatiin taas lisättäväksi Kaidan rivistöön virallisesti, kun Suomen Kennelliitto sai vahvistettua Ruotsin valionarvon (eihän siinä kestänytkään kuin noin 3 kk saada yksi paperi Ruotsin voittaja-näyttelyn jälkeen...). Ruotsiin valioituminen on pitkis-holskuille kohtuullisen harvinaista, koska maassa sertin saaminen edellyttää käyttötulosta pk-puolelta. Tästä tittelistä voidaan siis olla ylpeitä!

Eli Kaida on nyt Suomen, Norjan ja Ruotsin muotovalio eli ehdimme vielä vanhoilla säännöillä saada siitä Pohjoismaiden Muotovalion. Myös kansainvälistä muotovalionarvoa varten on laitettu paperit FCI:lle, katsotaan miten pitkään niiden kanssa vielä menee!

Kaida is now officially show champion of Finland, Norway and Sweden so she is also Nordic Champion. It took about 3 months to get the champion verification from Sweden after Swedish Winner shows, but finally we got it! It´s not common for longh haired dutch shepherds to achieve Swedish Champion tittle, as country requires tittle from working dog sports before dog can receive national sertificate in dog show. We can be very proud of Kaidas tittle now!

With these three national champion tittles Kaida will also be international champion (three cacibs from different countries), but it might take another moment before we get that verified in FCI.