maanantai 12. helmikuuta 2018

Kaida 4 v. / Kaida 4 years!

Jälleen on aika juhlia! Nyt tuli junnukoirallakin täyteen mittariin neljä vuotta! En varmaan koskaan lakkaa päivittelemästä että miten nopeasti tämä aika tuntuukaan menevän. Ihan vastahan Kaida tuli meille pienenä pörröisenä naskalihampaana :D

Neljää vuotta on pidetty jonkinlaisena rajapyykkinä aikuistumiselle. Ja turkinkasvulle. Muistaakseni Kaidan emällä turkki alkoi olla täydessä mitassaan vasta nelivuotiaana, joten mekin on odoteltu poksahtaakohan Kaidalle tänä vuonna vihdoin kunnon puuhka ;) Ainakin on varaa mistä lähteä kasvattelemaan, kun turkki tällä hetkellä on hyvinkin nylkymalli. Vaikka tämän hetkinen karvanpituus onkin meille juuri optimaalinen kaikessa helppoudessaan, ei silti olisi pahitteeksi jos Kaida edes näyttelykaudelle kasvattaisi vähän lisää hapsuja. Mutta oli turkkia vähän tai paljon, on se vain niin nätti esimerkki hollanninpaimenkoirasta!

Aikuistumisen suhteenkaan emme koe tarvetta hoputtaa koiraa. Se on edelleen välillä upean pentumaisen innokas pienistäkin asioista: oli kyseessä sitten lenkillä lupa lähteä kirmaamaan ilman pantaa, uuden kepin löytäminen kotipihasta tai vanhan räsylelun kaivaminen esille sohvan alta. Nyt talvikaudella ollaan treenamiset pidetty minimissä ja lähinnä tehty pieniä tottisliikkeitä lenkkeilyn ohessa. Koiran työskentelyinto on helppo sytyttää ja siitä selvästi paistaa miellyttämishalu aina kun pitkästä aikaa se pääsee toteuttamaan käskyjä. Minulla syyhyttäisi jo päästä aloittamaan sulanmaan treenit, sillä niissä Kaida on selvästi elementissään!







Näiden neljän vuoden aikana olen ainakin oppinut sen, että koiran tai innon taitojen loppumista ei tarvitse pelätä. Kaida vetää sinnillä varmasti niin pitkälle kuin vain ohjaajalla rahkeet riittävät. Parempaa harrastuskaveria ja laumanjäsentä emme olisi osanneet toivoakaan  <3


In the nutshell in English: Kaida is having her 4th Birthday today. It´s strange how fast the time goes by! Just couple moments ago she was cute little furry ball with very sharp tooth :D

We are looking forward Kaidas fourth year. Maybe she will finally grow a longer hair? Or maybe not. In any case she is simply a beautiful example of dutch shepherd! And even though Kaida is now four years she still is playful like a puppy. She is so enthusiastic over toys (or sticks, snow, food etc) and easily self-entertained with them. These four years have proved that Kaida is a keen working dog with great motivation. She is the best training partner and family member that we could have ever hoped for!

torstai 8. helmikuuta 2018

Varustautumista talaven tulloon!

Tai no talvi ehti jo kyllä ihan kunnolla ryhmähtää Ouluunkin. Tästä talvesta on jo povattu lumekkaampaa kuin vuosikymmeniin ja pakkastakin on saatu ihan omiksi tarpeiksi heti alkuvuodesta. Tuoreiden omakotitaloasujien anti-unelma siis ;D Näillä korkeuksilla keli voi näköjään tammi-helmikuussa olla mitä vain 0 ja -25 Celsius asteen väliltä, sateet tulee siis joko vetenä tai lumena ja päivien välillä on isot lämpötilaerot.

Nuutille on luonto suonut ympärivuotisen hylkeennahkaturkin jossa ei juuri palella, mutta Kaida puolestaan vähemmän järkevästi tiputtaa kaikki pois alusvillaa myöten ennen kevään juoksujen alkamista. Alkuvuoden pakkasilla sille on siis parempi pistää takkia niskaan, jottei koira laihtuisi ihan luurangoksi yrittäessään pitää itseään lämpimänä ulkoillessa. Ostimme sopivasti Kaidalle joulukuun menestyksekkäältä Messari-reissulta JumppaPomppa-fleeceliivin, joka on mukava lisälämmön tuoja jos pakkasta on noin 10 astetta. Jos siitä kylmenee vielä, tai sää on lisäksi tuulinen, niin fleecepaidan päälle heitetään vielä PerusPomppa tuomaan extralämpöä. Pomppivaisena sorttina Kaida on ahkera saamaan selkä- ja reisilihaksensa jumiin, joten takeissa arvostaa sitä että isot lihasryhmät tulee suojattua kylmältä. Myös verkkokankainen BOT-loimi toimii hyvin PerusPompan alustakkina, mutta yksinään botista ei pakkaskeleillä juuri ole ulkona iloa.

Koiria ei runsaampikaan lumisuus ole haitannut, mutta kireimmät pakkaset ovat saaneet jopa Nuutin nostelemaan tassuja. Kaidalla anturat alkavat palella kun elohopea tippuu -20 astetta tienoille. Siksipä sille hankittiin hyvissä ajoin viime vuoden puolella fleecetossut, jottei pakolliset lenkit pakkasella menis ihan kolmijalkaisena pomppiessa. Tossut ovat pukiessa Kaidalle kauhistus, jotka jalassa se liikkuu lähinnä sohvalle turvaan. Mutta jahka hollannikas pääsee ulos ovesta, niin tossutkin lakkaavat häiritsemästä: ne jalassa se mennä viipottaisi ihan normaalit ulkolenkit, jos vain taluttajakin tarkenisi :D

Kovimmilla pakkasilla Pomppa+tossut pelastavat!
Ulkovarustuksen pukeminen on Kaidasta vähintäänkin noloa