lauantai 27. lokakuuta 2018

Kaida ja hakukokeesta HK2!

Aika pienin odotuksin lähdin tänään kokeeseen Kaidan kanssa. Olemme opetelleet haukkuilmaisua vasta yhden kesän, joten monenlaisia pulmia olisi voinut kokeessa tulla esiin. Vieläpä kun Kaida on tälle viikolle kerännyt kunnolla valeraskausoireita (nisät turvoksissa, kotona pedataan pesäksi kaikki makuusijat), joten olin liikkeellä pessimistinä. Mutta ellei pessimisti ole oikeassa, niin sitten yllätys on iloinen! Niin oli tänäänkin, kun pitkän päivän päätteeksi Kaidan pistesaldo oli 272 eli ykköstuloksen verran joten saimme ekasta avoimen luokan hakukokeesta myös koulutustunnuksen, jippii!

Tänään oli monelle kokeeseen osallistuneelle koiralle haasteellinen keli. Pari astetta pakkasta, lunta/kuuraa maassa ja kuiva ilma, ei juurikaan tuulta. Hajut eivät metsässä juuri levinneet, ja useampi koira missasi lumisessa maastossa jonkun piiloista. Siihen nähden Kaida tsemppasi avoluokan 200 metrin mittaisen radan läpi huikeasti vain reilussa viidessä minuutissa!

Eka maalimies löytyi toisen kulman läheisyydestä. Siinä ilmaisussa Kaidalle tuli jokin ajatuskatko, sillä se hetken haukuttuaan lähti juoksemaan minua vastaan. Minä jäädyin paikalleni ja ehdin jo pelätä, että meidän koe oli ohi siinä ja nyt, mutta Kaida palasikin samantien takaisin piilolle ja jatkoi ilmaisuhaukkua. Pisteitähän tuomari tuosta rokotti, mutta olin kuitenkin äärimmäisen iloinen siitä, että löysimme edes yhden maalimiehen, ja Kaida vielä haukkui vierasta umpipiiloa reippaasti. Myöskään palkattomuus ei tänään näyttänyt hidastavan Kaidan menoa. Sillä riitti intoa lähteä vauhdilla pistoille maalimiehen jälkeen. Kaida taisi ehtiä tehdä yhden tyhjän piston vasemmalle ja seuraavalla pistolla oikealle se jo bongasi kakkospiilon. Minulla siis riitti rämpimistä metsässä, kun Kaida lyhyiden pistojen sijaan haki laajasti alueelta ja bongasi piilot kaukaa. Sillä kertaa umpparin ilmaisu oli arvosanana erinomainen. Vasemmalle Kaida ei uponnut niin syvälle kuin toivoin, mutta luotin siihen että se olisi mennyt syvälle, jos sieltä olisi vainun saanut. Sen sijaan Kaida lähti juoksemaan aluetta lähes poikittain ja pian kuuluikin vasemmalta noin 180 metristä perältä kolmas haukkuilmaisu. Aloin jo vähän luottaa siihen, että Kaida jaksaa haukkua kaukana kunnes onnistun kipittämään paikalle, ja helpotus korvasi stressin. Eka avo-luokan hakukokeemme ja kolme maalimiestä nostettu, jes! Hausta saimme kasaan 162 pistettä, ja tuomari jo siinä vaiheessa ennusteli meille koularia :D

Esineruutu meillä on ollut hieman varmempi kuin haku. Siinäkin vain intensiivinen taka-alueen haravointitreeni tänään hieman kostautui. Kaida kyllä upposi hyvin esineruudun perälle asti ja suht hyvin löysi sieltä 2 esinettä jotka tuli luovuttamaan ilman ongelmaa. Kolmatta esinettä ei vain tuntunut löytyvän, vaikka kuinka Kaida etsi. Pariin kertaan kutsuin sen tykö ja lähetin uudelleen. Aika kuitenkin loppui, mutta kahdella esineellä saimme avoimesta luokasta hyväksytyn tuloksen. Kaksi muuta esinettä olisi ollut suht lähellä ruudun etureunaa. En kuitenkaan ollut hoksannut antaa Kaidan työskennellä aivan etureunan lähistöllä, koska ajattelin esineiden olevan taaempana. Tyhmä ohjaaja siis ;) Ensi kerralla voisin muistaa, että esineitä voi löytyä ihan siitä näköetäisyydeltäkin! Tässä kokeesta kahdella esineellä tienasimme ruudusta 23 pistettä.

Tottiksia jännitin myös kohtuullisesti. Treenin perusteella tiesin, että paikkis ja liikkeestä seisomaan jääminen olisivat todennäköisemmin meillä kompastuskivinä. Suoritimme ensin paikkamakuun, ja tällä kertaa Kaida pysyi paikallaan...mutta luultavasti kylmän maan vuoksi se nousi joksikin aikaa istumaan. No, en voi syyttää koiraa, pikkupakkasella jäisellä nurmella makoilu ei varmasti ole kivaa, etenkin kun maha on vähäkarvainen ja vielä valeraskauden myötä nisät pullottivat. Mutta Kaida piti kuitenkin sijansa paikkiksessa, erävoitto siis (edellisen viestikokeen tottiksessa Kaida lähti hiipparoimaan lähemmäs minua ennen kuin pisti uudelleen maate)! Suorittavassa vuorossa isoin järkytys tuli taas vapaana seuratessa: kuten aiemmin viestikokeessa, nytkin Kaida aloitti seuraamisessa komentavan haukun, jota en saanut hiljenemään kävelykaavion aikana. Olin vissiin hieman epätoivoinen käveltyäni sen j-kuvion, että viimeisessä pysähtymisessä kumarruin taputtamaan ja kehumaan Kaidaa vuolaasti. Se on kuitenkin kesken liikesarjan kiellettyä, ja tästä sain tuomarilta noottia ihan oikeutetusti. Yritin varmaan kiitoksella saada koiran viretilaa laskettua ja samalla rauhoiteltua omiakin hermoja. Noh, jatkossa ehkä muistan jättää "välikiitokset"  vain treeneihin! Ihmisryhmään mennessä Kaida taas hiljeni, kaikeksi onneksi. Jäävissä meni niin kuin ajattelinkin: istuminen ja maahanmeno ok, mutta seisomisen sijaan Kaida istahti. Siitä miinustettiin 5 pistettä. Noudot sen sijaan meni hyvin, mitä nyt Kaida meinasi olla vähän malttamaton lähtölupia odotellessa, sen kanto-ote oli jälleen hieman levoton ja luovutusasento väljä. Tutut jutut niissä siis. Eteenlähetys ja maahanmeno menivät myös ongelmitta, vaikka olinkin varautunut että maihinmenoon tarvitaan kaksi käskyä. Kaikkien pikkuvirheiden kanssa tottiksen lopullinen pistemäärämme oli 87, eli ei ihan niin heikosti kuitenkaan mitä pelkäsin!

Pitkän (ja kylmän!) koepäivän päälle oli huikea kuitata kokeesta koulutustunnus. Treenikausi on ollut aika intensiivinen, kun kunnon maastoilut päästiin aloittamaan vasta helteisen heinäkuun jälkeen. Loppukesä ja syksy ovatkin olleet melko voimille ottavia treenin suhteen, aikaisia aamuja ja pitkiä päiviä kosteissa metsäolosuhteissa on riittänyt ihan tarpeeksi yhdelle kaudelle! Suurenmoisen isot kiitokset vielä tätäkin kautta kaikille meidän kanssa treeneissä olleille, ei näitä tuloksia tehtäisi ilman treenikavereita! <3

Toki nyt sitten on menolippu voittaja-luokaan (iik!), mutta se on sitten ensi vuoden murhe! Kaida suoritti hienolla vireellä koko päivän, joten se oli todellakin ansainnut päivän päätteeksi palkinnon. Olemme lupailleet sille aina tuloshampparia jos missä vain kokeessa menee hyvin, joten kotimatkan kävimme Hesburgerin kautta. Kyllä kelpasi juustohampurilainen raitapaidalle oikein hyvin ;) (ohjaaja saattoi myös eksyä punaviinikauppaan, mutta ehkä minäkin olen jotain pientä ansainnut :D )






keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Postia Kennelliitolta Kaidalle


Vuoden verran saimme odotella virallista tietoa, mutta nyt vihdoin asialle tuli vahvistus: Kaida palkitaan joulukuussa 2018 Messukeskuksen koiranäyttelyiden yhteydessä Sankarikoirana! :)

Kennelliitto palkitsee tänä vuonna 18 koiraa, jotka ovat toiminnallaan pelastaneet yhden tai useamman ihmisen hengen. Siitä alkaakin olla melkein tasan vuosi, kun Kaida Markon kanssa varhaisella aamulenkillä ollessaan paikallisti ojaan sammuneen, eksyneen pojan. Hypoterminen, ilman ulkovaatteita liikkunut poika saatiin lopulta vielä hereille ja paikalle saatiin niin ensihoitoyksikkö kuin ambulanssi-helikopterikin. Poika toipui onneksi täysin epäonnisesta yöllisestä reissustaan.

Edelleen jaksaa hämmästyttää, miten monen sattuman summa tuo löytö oli! Marko oli menossa aamuvuoroon töihin, ja normaalisti olisin jäänyt Kaidan kanssa kotiin nukkumaan tuohon aikaan. Nyt olin kuitenkin lähdössä reissuun Kuusamoon koiran kanssa, joten Marko lähti käyttämään Kaidan nopeasti aamulenkillä ennen töihin lähtöään sillä välin kun minä söin aamupalan. Taisi siinä Markon työvuoro myöhästyäkin, kun aamulenkki olikin kaikkea muuta kuin tavanomainen! Niin monta kertaa on se sama metsäpolku kävelty, että Kaidan reaktio kesken lenkin tuli suurena yllätyksenä. Sen sijaan että olisi vain kulkenut ohi, hollantilainen alkoi haukkua ja halusi käydä lähempänä tarkastamassa, mitä siellä piilossa ojassa kasvillisuuden keskellä oikein oli. Kuten jo silloin sanoin, niin sen kesän pieleen menneet hakukokeet eivät harmittaneet enää lainkaan, sillä tämä oli Kaidan elämän tärkein hakulöytö, viis kokeista!

Olemme viime vuosina käyneet ahkerasti Messari-näyttelyissä, mutta tänä vuonna Kaida käy näyttelykehässä vain lauantain Winner-näyttelyssä. Sunnuntaina menemme paikalle sitten Sankarikoirien palkitsemistilaisuuteen. Jo aiempina vuosina olen tippa linssissä lukenut muiden Sankarikoirien tarinoita, kun Kennelliitto on ne vuosittain julkaissut. Tänä vuonna, kun oma koiramme on myös lavalla, tarvinnen mukaan vähintään pari pakettia nenäliinoja, kaiken varalta <3

torstai 18. lokakuuta 2018

Arki ilman trikkiä



Arki on palannut uusiin uomiinsa yhden brindle-koiran taloudeksi. Nuuttia tulee olemaan aina ikävä, mutta onneksi se on yhä kotona läsnä yhä löytyvien villakoirien muodossa. Pahin suru hellitti yllättävän helposti, mikä ehkä kertoo siitä että ajoitus corgista luopumiselle oli oikea. Tilalle jäi toki haikeus, mutta monien vuosien yhteiset muistot onneksi lämmittävät mieltä.

Kaidakin on sopeutunut eloonsa ainoana nelijalkana kohtuullisen hyvin. Se oli onneksi jo tottunut siihen, että Nuutti oli välillä useampiakin päiviä lomalla hoitokodissa, eikä voi nyt tietää, ettei "isoveli" tule enää koskaan kotiin. Noin viikko Nuutin poismenosta meillä oli viestikoe, johon olimme treenanneet ahkerasti. Ehkä kaverin poissaolo kuitenkin vaikutti hollantilaiseen jollain tasolla, sillä kokeessa Kaidalla oli todella kummallisia vinkeitä: se esimerkiksi esineruutua odotellessamme treenatessa esineiden tuontia rallatteli esine suussa ihan muissa maailmoissa, ja kentällä tottiksessa haukkui minulle komentavasti koko vapaana seuraamiskaavion ajan, sekä paikkamakuussa nousi ja siirtyi paikaltaan. Tämmöisiä outouksia ei ollut koskaan treeneissä tullut vastaan!

Onneksi ihan kotiarki on pitänyt niin ihmiset kuin koirankin kiireisenä, joten ei ole voitu jäädä vellomaan suruun. Yritämme ennen lumien tuloa ehtiä tekemään kotipihaan ajotien uusimisen. Alunperin nopeaksi ajateltu remppa on nyt venähtänyt useiden viikkojen mittaiseksi urakaksi joten hommaa on riittänyt pihalla. Onneksi sää on suosinut ja lokakuu on ollut harvinaisen lämmin Suomessa, joten maa ei ole päässyt vielä jäätymään. Kaida on ollut pihalla apulaisena: se on saanut osallistua hiekan levittelyyn ja juurien poiskiskomiseen niin paljon kuin sielu on sietänyt ;) Sisällä uni onkin sitten maistunut hollantilaiselle välillä liiankin kanssa :D

Meillä on tälle vuodelle vielä yksi hakukoe la 27.10. Ennusteiden mukaan siihen mennessä voi jo plussakelit olla haaveina vaan. Saa nähdä päästäänkö metsään vesisateessa, helteessä vai räntäloskassa! Ainakin treenattu on, jopa siinä määrin että pikkuhiljaa itselläni alkaa jo tulla vastaan turnauskestävyys. Koko kesä on nyt hakua hiottu ja maastossa tallattu säässä kuin säässä. Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille hakutreeniporukoille, jotka ovat kanssamme metsissä viettäneet tuntikausia! :) Ainakin maaston osalta meillä alkaa kuulostaa hyvältä, haukkuilmaisu tuntuu toimivan Kaidalle paljon paremmin kuin rulla, jonka kanssa tuhraantui edellinen kesä. Toki tuo viestikokeen kehnommin mennyt tottis hieman varjostaa mielialaa: toivon mukaan ollaan saatu treenattua mielentilaa paremmaksi sillekin puolelle.

Kohti talvea siis mennään, katsotaan vielä ensi viikolla millä mielin jäämme ulko-treenitauolle odottelemaan kevättä ;)

Syksyn kuvasaldoa:


5.10. ensilumi käväisi päiväseltään Oulussa
Pihahommissa on riittänyt tekemistä koirallekin :D

Kaidaa on väsytetty uintiommissa ja käytetty hieronnassa ja osteopaatilla
Konsta-belgikin kävi yökylässä viihdyttämässä hollantilaista