sunnuntai 28. elokuuta 2016

Näyttelysaldoa / Show results


Ei ollut turha reissu Rovaniemelle: Kaida oli neljän pitkisnartun joukosta rotunsa paras ja pokkasi siis viimeisen valioitumiseen tarvittavan kotimaansertin! Nyt tarvitaan vielä se käyttötulos, jotta saadaan muotovalion arvo. Yksi murhe kuitenkin nyt vähempänä, kun kotimaan näyttelyistä saavutettu tämän vuoden tavoite! :) Näyttelyn arvostelu löytyy näyttelyt-sivulta.

Kaida did very well today in Rovaniemi groub show! She was best of her breed (out of four longhaired ones) and got her last sertificate. Now we just need to get some sport dog trial results for her and she can become Finnish Champion. This was our goal in show rings this year so we can be now totally pleased with her success! :) Full review can be found from "näyttelyt/shows" page.


tiistai 23. elokuuta 2016

Yrittänyttä ei laiteta!


Hakua treenatessa tulokset on olleet vaihtelevia, mutta koska rohkea rokan syö, päätin kaikesta huolimatta ilmoittaa Kaidan hakukokeeseen. Koe vain on jo heti ensi kuun alussa, joten kovin hiottua koekuntoa meidän ei tarvitse edes haaveilla :D Toisaalta, ehkä en jännitä niin paljoa (enkä sen vuoksi mokaile niin hirveästi) kun tiedän, ettei täydellistä suoristusta ole luvassa? Parempi siis ottaa koe koenomaisena treeninä, niin ainakin nähdään missä kaikessa meillä vielä riittää treenattavaa ;)

En ollut myöskään huomioinut, että minulla ei tällä viikolla ole normaalisti autoa käytössä, koska avopuoliso lähtee kaveriensa kanssa mökkireissulle. Mutta onneksi löytyy ihania ystäviä jotka auttavat hädässä! Minun ei tarvitse jättää kaikkia tämän viikon treenejä väliin, koska kullanarvoinen Halla lainaa autoaan käyttööni, kiitos! <3

Ja jotta hakukokeessa ei ole tarpeeksi stressattavaa, niin toki tämän viikon sunnuntaina on Rovaniemen ryhmänäyttely, johon vien Kaidan. Meiltähän puuttuu muotovalion arvosta enää yksi serti ja käyttötulos (/luonnetesti), joten saa nähdä mitä Rovaniemeltä irtoaa!

Lopuksi tunnelmapaloina edellisestä hakutreenistä kuvia. Kuvaajana toimi Lotta Poikela, kiitos siis kuvista hänelle!

Vauhdilla maalimiesten etsintään:




Ja hyvällä draivilla myös paluu keskilinjalle maalilta:



tiistai 16. elokuuta 2016

Oppia ja erheitä / Learning by mistakes


Koiraharrastus voi välillä olla todella turhauttavaa! Koska tässä ollaan tekemisissä elävien, ajattelevien olentojen kanssa, voi yksi treeni mennä täydellisesti ja seuraava heti täysin puun alle. Viimeisimmät treenit sekä viestissä että haussa ovat kummasti laskeneet intoa mennä kokeeseen vielä tälle vuodelle, vaikka aiemmin niissä tapahtuneen edistyksen myötä olin jo melko varma, että saamme maastokuviot koekuntoon tälle syksylle.

Tämän päivän hakutreeneissä oltiin pitkästä aikaa eri paikassa. Tämä yhdistettynä siihen, että kokeilin ensi kertaa tehdä Kaidalle tyhjän piston, jossa oli hämäämässä piilo (sateenvarjo peitettynä maastoverkolla), oli kuitenkin liian iso haaste. Koira palasi tyhjältä piilolta rulla iloisesti suussa ja yritin aikani hinkata sitä samaa pistoa ilman rullan tuontia. Lopulta minun piti ottaa rulla irti pannasta, jotta sain sen käymään hyväksytysti tyhjällä piilolla. Tämän leipomisen seurauksena koira kuitenkin kadotti motivaationsa etsiä yhtään enempää maalimiehiä. Jouduin pitkästä aikaa saattelemaan sitä lähemmäs maaleja (emme käytä näkö- tai ääniapuja koskaan, vaan pyrimme treenaamaan eleettömällä hakumetodilla). Välillä Kaida yritti vain ottaa rullan suuhun ja palata luokseni kesken haun. Aiemmin samana päivänä olinkin ehtinyt kehua sitä, miten koira ei ole koskaan edes yrittänyt tehdä valeilmaisua...nyt se ei sitten paljoa muuta osannutkaan maastossa tehdä kuin niitä! Treenatessa olisi niin helppoa, jos olisi koko ajan joku osaava kertomassa, mitä ohjaajan kannattaisi missäkin tilanteessa tehdä (ja etenkin sen, mitä EI pidä tehdä), sillä koirahan tekee vain ne virheet, jotka sille ohjaajana aiheutan. Vai pitäisiköhän meidän suosiolla vaihtaa haukkuilmaisuun?

In English: We have had nice progress in search training with Kaida...untill today. I ques I did too difficult training with her as I put her to check an empty hiding spot (umbrella covered with camo blanket). Kaida checked the spot and brought me a search roll in her mouth as she should bring if she has found a decoy. This kind of "false expression" is hard to teach away. Remaining training didn´t go any better as Kaida had lost her motivation as I didn´t want her to bring the roll in wrong places. So there will be long road before we are ready for official searching trials. There will be two different competition next month in Northern Finland we could take part...but right now I´ m really not sure if we can fix all our problems in a month! There is lots to do and I am not even sure if I should change Kaidas expression style from roll bringing into barking? Training with dog can be quite frustrating from time to time!

torstai 11. elokuuta 2016

DIY-kreppinauhat

Tällä kertaa raitapaidan askartelukerhossa innostuttiin tuunaamaan kunnon kreppinauhat, eli merkkausnauhat joilla voidaan merkitä niin hakualueen rajat kuin viestiradan reittikin tarvittaessa. Olen aiemmin käyttänyt tähän tarkoitukseen muovipussista leikattuja suikaleita, mutta ne tuppaavat rullautumaan eivätkä ne tällöin ole kovin helposti erottuvat maastossa. Onneksi pk-leirillä tuli tehtyä teollisuusvakoilua, ja kopioinkin nyt röyhkeästi viestiporukan käyttämää kreppimallia! Kiitokset siis idean alkuperäiselle isälle!

Kerrankin tarvikkeet löytyivät kotoa valmiina. Minulle oli jäänyt jämäpaloja huomio-oranssia kangasta ja siitähän se ajatus sitten lähti! Kankaan lisäksi kaivoin kaapista pyykkipoikia, sakset, vasaran, nippusiteitä, jesaria ja nappikaupasta aiemmin hankitun purjerengasrei´ittimen (tiesinhän minä että sille tulee vielä joskus käyttöä!). Pyykkipoikien sijaan mietin myös verhonipsuttimien hyödyntämistä ripustusmekanismina, mutta ne olivat turhan pieniä tähän tarkoitukseen.

Yksinkertaisuudessaan krepit valmistuivat näin: tein ensin kangassuikaleen toiseen päähän reiän johon paukutin vasaralla metallisen purjerenkaan suojaamaan reunoja purkautumiselta. Sitten vahvistin kankaan päät jesarilla (reunojen ajelu saumurilla olisi ehkä  varmempi keino, mutta tähän hätään ei ollut ompelukonetta saatavilla). Lopuksi yhdistin pari nippusidettä ja pujotin ne läpi sekä kankaan reiästä, että pyykkipojasta. Valmista tuli! Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin voinut reunustaa nauhat kauttaaltaan teipillä, jolloin ei tarvisi pelätä reunojen rispaantumista. Toisaalta nyt voin myöhemmin tilaisuuden tullen vielä varmistaa reunat saumurilla ompelemalla. Mutta uskoisin että nämäkin viritykset pitävät krepit käyttökelpoisina hyvän tovin! Tein saman illan hakutreeneihin nyt aluksi 6 kpl näitä, mutta ainakin pari vielä voisi tehdä lisää jotta niillä saisi merkattua hyvin alokasluokan hakuradan.

Pyykkipojalla krepin voi joko ripustaa roikkumaan oksasta tai sitten koko krepin voi kietaista ohuemman puun rungon ympäri ja kiristää pyykkipojalla paikoilleen. Oranssien kreppien pitäisi erottua maastosta selkeästi, toisin kuin huomiokeltaisten. Tästä puhuttiin pk-leirilläkin ja käytännössäkin havaitsimme, että keltaiset krepit sulautuivat kirkkaassa auringon paisteessa yllättävän helposti maastoon. Myöskään punainen väri ei välttämättä ole toimiva loppukesästä, kun ruskavärit valtaavat metsät. Toivotaan siis että tämä oranssi takaisi näkyvyyden :) Nyt ei ainakaan pitäisi jäädä treenaus kiinni huonoista krepeistä. Ilmeisesti siltä ei voi välttyä, että mitä pidempää koiraharrastusta jatkaa, sitä enemmän on väliä välineillä... ;)