Luminen talvi oli varsin lyhyt, joten nyt yhtäkkiä ollaankin taas sulanmaankaudella (lumet loppuivat jo maaliskuun loppupuolella) ja Leokin täytti jo kokonaiset 9 kk. Pikkumies on fyysisiltä mitoilta jo hieman Minaa isompi, mutta ei onneksi näytä venyvän ihan jättikokoiseksi. Kroppa on edelleen vähän hontelo koipeliini-vaiheessa ja sisäsiisteys on saavutettu. Ison pojan elkeitä ei kuitenkaan vielä näy, sillä pisut hoidetaan ulkona edelleen nätisti kyykkäämällä!
Muutenkin tässä iässä taitaa alkaa murkkuikä puskea pintaan. Iltalenkeillä pimeässä on välillä pitänyt jäädä pöhisemään epäilyttäville sähkökaapeille kävelytien varrella, näin kevään myötä saapuneet kirkuvat lokit taivaalla tuijotellaan ihan hölmistyneenä ja pihalla ollessa ei sisääntulo-kutsuja tunnuta kuulevan sitten millään. Muutenkin pientä rajojen testailua ja uhmailua on välillä ollut, mutta hyvin helpolla on kuitenkin päästy tähän mennessä.
Ja käytiinhän me kertaalleen myös testaamassa mitä Leo tykkäisi kulkea kickbiken rinnalla. Ja ihan muina tyyppeinä Leo ravaili potkuttimen edellä tai vierellä. Sillä ei selvästi ole ihan niin sekunnissa nollasta-sataan syttyvä vetointo kuin emällään, mutta olen ehkä tyytyväinen jos meillä on koira jonka kanssa saa välissä jarrujakin lepuuttaa eli mennään vähän rennommalla tahdilla!
