tiistai 31. joulukuuta 2019

Joulun ja uudenvuoden toivotukset!

Oikein erinomaista joulua ja paljon onnea alkavalle vuodelle 2020!

Merry Xmas and Jolly New Year 2020 for everyone!


sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Paluu tokokentille

Kertaalleen jo ehdin haudata tokosuunnitelmat tältä erää, mutta meidät hälytettiinkin mukaan piirimestaruuskokeisiin yhden joukkueemme jäsenen joutuessa perumaan osallistumisensa. Treenin määrä ei tuntunut mitenkään päin riittävältä ja meidän haasteiden (ruutu ja merkin kierto) kanssa tulokset olivat olleet vaihtelevia. Olimme ottaneet merkkikartion kiertoa kotona ennen ruokaa olohuone-eteinen akselilla, sekä kotipihassa ja kerran vieraalla parkkipaikalla. Emme kuitenkaan ehtineet tekemään kokeenomaista treeniä Kaidan kanssa hallissa kuin kahdesti, joten lähdin kokeeseen aika rentona. Ajattelin, että nuo haasteellisimmat kokeen osat voivat mennä nollille, mutta pyritään tekemään muissa parhaamme.

Ennen koetta yritin pitää Kaidan mahdollisimman paljon autossa, koska ahtaassa hallin odotustilassa se rähisi harvinaisen herkästi kaikille muille koirille. Toisen koiran tarvi vain vilkaista Kaidaan päin, niin neiti alkoi jo murista. Tokossa tämä on erityisen ikävä piirre koirassa, koska koe aloitetaan ryhmä-paikkiksella, eli nytkin 5 koiraa kerrallaan kentällä istuivat 1 minuutin omilla paikoillaan. Vaikka Kaida yritti räyhätä muille ennen kokeen alkua, kokeessa, kun se saa ekan oikean käskyn, se onneksi unohtaa muut ja keskittyy ohjaajaan. Treenatessa Kaidalla on ollut pientä taipumusta pistää maate kesken istumisen, mutta nyt se istua napotti oikein kiltisti vaaditun ajan. Siitä saimme täydet 10 pistettä. Paikkiksen jälkeen Kaida pääsi autoon huilimaan odotellessamme omaa suoritusvuoroamme.

Ehdin sopivasti katsoa monta avo-luokan suoritusta ennen omaa vuoroa. Koska edellinen tokokokeemme oli 2015 muistaakseni, hieman on jo päässyt unohtumaan kokeen kaava, vaikka epiksissä kävimmekin pariin otteeseen tässä välillä. Vaikeinta itselleni ohjaajana on muistaa, missä vaiheissa pitää odottaa liikkeenohjaajan lupa antaa käsky tai liikkua, ja missä vaiheessa ohjaaja antaa omatoimisesti käskyn. Omaan suoritukseemme tämä toikin lisäjännitystä, vaikka muuten aika rentona kerrankin olin. Eka tehtävä oli noutokapulan heitto ja nouto, mikä on Kaidalle tuttu liike. Mutta ohjaajana muistelin liikaa pk-noutoa, sillä annoin koiralle ylimääräisen istu-käskyn ennen heittämistä: tuomari mainitsi liikkeen jälkeen, että tokossa niin ei saa tehdä. Kun Kaidan luovutusasentokin oli väljä, saimme noudosta vain 7 pistettä. Seuraavaksi oli hyppy. Pk-tottikseen verrattuna tokon avoluokan hyppy oli helppo nakki. Siinäkin itse vain aiheutin pistemenetyksen: en ollut varma, saiko nyt antaa koiralle istu käskyn kun siirryn itse esteen toiselle puolen, joten Kaida liikahti mukanani ekan askeleen, jolloin vasta annoin istu-käskyn. Itse liike meni ongelmitta, mutta pari pistettä menetimme taas sekoiluni vuoksi, vaikka tuossa liikkeessä käsky olisi ollut ok antaa ennen omaa siirtymistä.

Esteen jälkeen oli eka jännä paikka: merkin kierto. Kenttä oli järjestetty mukavan selkeästi, kiertotolppa oli omalla seinustallaan, ilman mitään sivustojen hämääviä kartioita tai muita ylimääräisiä esineitä lähistöllä. Matka oli kuitenkin pitkä, joten en uskonut Kaidan hoksaavan liikettä, tai ainakaan osaavan palata merkiltä ilman apuani. Mutta Kaidapa yllätti ohjaajansa: käskyn saatuaan se lähti ripeästi, kiersi merkin ja palasi suoraan eteeni istumaan. Seuraa-käskyllä se kiepsahti iloisesti ylimääräisellä lentävän hollantilaisen kiepillä vierelleni, mistä tuli pieni kauneusvirhe-pisteenmenetys. Saamamme 9 pistettä oli kuitenkin 9 pistettä enemmän kuin olisin voinut toivoa merkinkierrosta! Kaida on varmaan omikseen tehnyt jotain kotiläksyjä, en olisi todellakaan uskonut että se vielä osaisi liikkeen suorittaa noin puhtaasti ilman apukäskyjä ja vähintään käsiohjausta palatessa.

Loppuosan liikkeet menivät myöskin hyvin, mitä nyt taas itse esimerkiksi seuraamisessa annoin lisäkäskyn jostain syystä juosten tehdyn oikeallekääntymisen jälkeen. Mikälie aivopieru tuli, kun yritin vain muistella, että temponvaihdoksissa saa antaa uuden seuraa-käskyn. En myöskään ollut hoksannut, että avoluokassa seuraamiseen kuuluu pari askelta peruuttaen. Onneksi sitä on harjoiteltu ihan muutenkin arjessa, joten sekin meni ongelmitta kokeessa vaikkei oltu hoksattu kokeeseen sitä hioa. Vihoviimeisenä liikkeenä oli vielä edessä ruutuun lähetys. Treenien perusteella se on mennyt välissä sinne päin, välissä taas ihan päin mäntyä.  Varsinkaan koemittaista etäisyyttä emme ole juuri treenanneet, joten odotukseni olivat alhaiset, kun asetuimme lähetyspaikalle. Mutta pessimisti sai taas yllättyä iloisesti: käskyn saatuaan Kaida suuntasi suoraviivaisesti kohti ruutua ja meni sen keskellä nuuhkimaan. Seiso-käskyllä se pysähtyi viiveellä, ottaen pari askelta, mutta yhä ruudun keskellä. Saatoin siis käskeä sen helpottuneena maahan. Onneksi ruutu oli asemoitu hallin takareunalle, joten kukaan ei nähnyt sitä typerää korvasta korvaan virnettä, joka naamallani oli kun kävelin Kaidan luo antamaan vielä viimeisen seuraa-käskyn! 😁 Olin ihan ällikällä lyöty, ettei meille tullut yhtään nollausta. Saimme kaikista liikkeistä 7-10 pistettä, väkisinkin se pisti hymyilyttämään, kun olin odottanut niin paljon heikompaa tulosta. Tuomarikin kävi vielä pisteet läpi kanssamme, ja kehui että koira kyllä suoritti hyvin (toki tiivis pk-tottisseuraaminen ei ole tokossa toivottua) mutta ohjaajan pitäisi vähän muistella vielä sääntöjä. Ehkä seuraavassa kokeessa yritän olla ottamatta miinuspisteitä turhilla käskyillä yms!

Loppupisteemme 268,5 riittivät avoimessa luokassa ykköstulokseen ja luokassamme kolmanteen sijaan. Saatiin siis pokaalia ja muita palkintoja kotiintuomisiksi. Joukkuekisassa Oulun Palveluskoirayhdistyksen joukkueemme jäi harmillisesti piirimestaruuskokeen hännille, mutta lähdimmekin mukaan rennolla asenteella, ilman tulospaineita. Tämä oli sen verran rohkaiseva kokemus, että eiköhän me Kaidan kanssa ensi vuonna viimeistään vielä ne pari ykköstulosta yritetä lisää, jotta saadaan TK2-koulutustunnus. Ja toisaalta, ei ne voittaja-luokankaan liikkeet ehkä ihan mahdottomia ole oppia, joten eihän sitä koskaan tiedä...