tiistai 27. marraskuuta 2018

Hei, olen Mina, ikää 9 viikkoa



Kaikenmaailman nimivaihtoehdot läpi pyöriteltyämme pennun nimeksi tuli Mina. Se ei ensin meinannut taipua suuhun, mutta pentu itse alkoi nopeasti reagoimaan siihen, ja kun parempiakaan vaihtoehtoja ei keksitty, niin Minaksi pentu sitten jäi. Ja nyt se jo alkaa ihan näyttääkin itseltään :)
Nimi löytyi muun muassa hollantilaisten tytönnimien listalta ja kuulosti söpöltä. Etsin ensisijaisesti lyhyitä, kolmi- tai nelikirjaimisia nimiä, jotka toimivat myös muilla kuin suomenkielellä. Ja Minan etymologiaan liittyi myös jännä yhteys muinaisen Persian kautta lapis lazuliin, eli siniseen korukiveen. Ja kun kasvattajan luona pentumme panta ja tunnusväri olivat olleet vaaleansininen, niin luotimme siihen että tämänkin nimen kohdalla oli jonkinlainen kohtalon johdatus taustalla.

Ensimmäinen viikko pentuarjen opettelua on takana. Kotiutumisessa ja Kaidan kanssa ystävystymisessä ei ilmennyt ongelmia. Ainoa hankalampi asia on ollut Minaa etenkin öisin vaivannut löysä vatsa: varsinkin alkuviikosta pentu tuntui heräilevän vähintään tunnin välein äkistämään pieniä löysiä läjiä sanomalehdille. Ja kun itse herään herkästi pennun ääniin, niin paljoa ei tullut nukutta ensimmäisinä öinä. Myös kahdella Minan sisarella, jotka muuttivat myös omiin koteihinsa, on ollut samankuuloista vaivaa. Koska yksi epäilys oli pentujen saama kuivaruoka (samaa mitä saaneet jo kasvattajan luona, PureNaturalin large puppy-ruoka), jätimme lauantaina nappulat kokonaan pois ja sunnuntaina aloitimme Canagan nappulalla lihan ohessa. Siirryin myös itse nukkumaan makuuhuoneen lattialle, koska pentu tuntui nukkuvan sikeämmin kainalossa, kuin yksin pedillänsä. Kaida on saanut nukkua olohuoneessa omassa rauhassaan. Nyt tällä viikolla maha tuntuisi toimivan jo lähes normaalisti, ja yöllä herätään enää pisuhätään.

Muutoin Minan ensimmäinen viikko on mennyt uuteen valtakuntaan tutustuessa. Talo ja piha on tutkittu tarkasti läpi ja pikkuhiljaa ollaan käyty myös talutushinnan kanssa kotikadulla käppäilemässä.  Kävimme myös visiitin koiranruokaliikkeessä sekä kylässä tulevassa hoitopaikassa puolison vanhemmilla. Sielläkin penska tutustui rohkeasti paikat läpi ja oli sen jälkeen kuin kotonaan! Remmissä liikkuminen ei vielä pentua juurikaan innosta, mutta pyrin kuitenkin käyttämään sitä ainakin pari kertaa päivässä kakkalenkin hihnassa, jottei pentu orientoituisi tekemään tarpeitaan vain omaan pihaan. Harmillisesti ilmat ovat vihdoin kääntyneet Oulussakin pakkasen puolelle, joten kylmyys on rajoittanut ulkoiluretkiä. Pitänee harkita jonkinlaisen takin ostoa pienelle, jos kelit tippuvat pidemmäksi aikaa lähemmäs miinus kymmentä.

Jo viikossa on kyllä löytynyt oleellisia eroja Minan ja pentu-Kaidan välillä. Tällä uudella typykällä tuntuu olevan ääntä paljon enemmän, kuin Kaidassa samassa iässä! Mina osaa siis ilmaista mielipiteensä kuuluvasti tarvittaessa. Sinnikäs ja periksiantamaton se on myöskin, mitä tulee veto- ja painileikkeihin isosiskon kanssa. Välillä se koettelee vähän turhankin kanssa Kaidan sietokykyä, mutta uskoo kyllä kerrasta sitten kun isosisko sanoo painavan sanan. Ruokakupin kanssa on opeteltu istumista ja odottamista, ja hyvin nopeasti pentu hoksasikin että peppu pysyy kiltisti maassa ja vasta luvan saatua rynnätään ruokakupille. Ruokahalu pikkuisella tuntuu ensimmäisistä päivistä vain kasvaneen, liekkö nappulan vaihto auttanut siinäkin.


tiistai 20. marraskuuta 2018

Pennun tuoksua taloon


Mikä on parempi kuin hollanninpaimenkoira? No tietysti kaksi hollanninpaimenkoiraa! 😍Sunnuntaina ajelimme sinnikkäästi päiväseltään Joensuussa mutkin ja haimme  8 viikkoisen pörröisen pentusen, Azuricoyotes Sweet Skooman, kotiin. Kasvattajan pitämästä pentupäiväkirjasta voi lukea pennun edesottamuksista luovutukseen saakka: http://www.azuricoyotes.fi/topic/pentuepaivakirjat/

Pari päivää on nyt mennyt matkaväsymyksestä toipuessa ja uutta laumanjäsentä ihastellessa. Olin varautunut siihen, että Kaidaa ja pentua joutuu jonkun aikaa pitämään erillään, ennen kuin vanhempi hyväksyy pennun saman katon alle. Yllätys oli kuitenkin iloinen, kun hakureissulla kotimatkalla Kaida jo jaloittelutauoilla alkoi haastamaan pentua leikkiin. Kotia päästyä piti jo Kaidaa vähän hillitä, kun intoa tuntui olevan heti ottaa pennun kanssa leikkipainit. Oli kyllä ihana nähdä miten Kaida veti ilohepuleita pihalla ja muutenkin sädehti onnesta kun ei tarvinnut enää yksin kökkiä!

Hirveän rohkeasti pupelokin otti vastaan uuden isosiskonsa tutustelun. Hyvin nopeasti se oli jo itse haastamassa Kaidaa leikkiin ja pomppimassa tämän päälle painin tiimellyksessä. Tänään kiskottiin jo yhdessä leluja, leikittiin jahtaamista, painittiin ja toki myös välillä nukuttiin kylkikyljessä. Pentu on selvästi ottanut Kaidan kainalon lempipaikakseen ja hyvin näyttäisi isosisko tämän hyväksyvän. Uskomattoman rauhallisesti ja kärsivällisesti Kaida on sietänyt pieniä naskalihampaita poskivilloissaan. En olisi osannut toivoakaan että holskuista tulee bestiksiä näin nopeasti.

Jonkun aikaa taitaa vielä kestää ennen kuin pääsemme jonkinlaiseen arkirytmiin. Nyt vielä opetellaan, että kuinkas tiuhaan se pentu pitikään viedä pihalle ja paljonkos se syö jne jne. Nyt jo pennusta huomaa, että se ei ole niin ahne ruuan päälle kuin Kaida oli pienenä. Se on kuitenkin rauhallinen, tyyni pentu, joka ei hätkähdä oudommistakaan asioista. Se myös osaa käyttää omaa ääntään tarvittaessa, mutta onneksi siinä tuntuisi olevan myös sopivasti itsenäisyyttä ja rauhoittumiskykyä. Isoin haaste tämän pupelon kanssa tuntuu olevan nimen keksiminen! Useita satoja ellei jo tuhansia nimivaihtoehtoja on luettu läpi, mutta vielä ei mitään ole lyöty lukkoon. Joitain ideoita on nyt jääty makustelemaan, katsotaan miten ne alkavat sopia meidän kaksilahkeisten suuhun 😏

Sitten se tärkein, eli pentukuvakimara!

"Täs mie ny oon!"

Joensuu-Oulu väli meni autossa nukkuen kaikessa rauhassa

Tiitterä matkaaja oli kotimatkan tauoilla innokkaana tutustumassa jokapaikkaan

Kotipihasta tuli heti suosittu temmellyskenttä
Isosiskon koipi om nom nom



Ja vielä lopuksi: pienen holskun lempipaikka on ison holskun kainalo! Ehkä näistä tosiaan kaverukset tulee 😊

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Kaksin aina kaunihimpi / Cause two is better that one

Syksy on jatkunut tasaisen harmaana ja kosteana, eikä talvesta ole vielä(kään) tietoa, vaikka on marraskuun puoliväli. Ankeaa harmautta on kuitenkin ilmestynyt kirkastamaan pieni valonpilke tunnelin päässä: laumamme saa piakkoin vahvistusta uuden karvaisen jäsenen muodossa 😍 Kaidalla on selvästi tarvetta lajitoverille arkielämässä, se on ollut viime viikot kovin seurankipeä ihmisiä kohtaan ainoana koirana.

Aivan extempore idea uuden pennun hankinta ei kuitenkaan ole ollut, vaikka siltä voisi kuulostaa. Jo kesällä, ennen Nuutin poismenoa, aloin pohdiskella milloin olisi hyvä hetki sitten ottaa Kaidan rinnalle uusi harrastuskaveri kasvamaan. Alustavasti olin hieman kyttäillyt Kaidan sisarelle mahdollisesti ensi vuoden alusta (uudestaan) yritettävää pentuetta, mutta sitten, näin kliseisesti sanottuna, kohtalo puuttui peliin. Kaidan kasvattajalle syntyi 21.9. lyhytkarvainen holskupentue, mutta onnekkaan geeniloton seurauksena pentueeseen syntyi myös kaksi pitkäkarvaista pentua. Tämähän on aivan mahdollista holskujen kanssa, sillä lyhytkarvainenkin holsku voi kantaa piilossa pitkän karvan aiheuttavaa geeniä. Nyt molemmat pentueen vanhemmista olivat pitkisgeenin kantajia, joten viidestä pennusta kahdelle perintötekijät arpoivat pitkän karvan. Olin seuraillut pentuesuunnitelmaa jo astutuksesta lähtien ja ajatellut, että jos lyhytkarvaisen holskun ottaisin, niin kyseinen yhdistelmä olisi kelvannut enemmän kuin hyvin. Pidin erittäin paljon uroksesta jonka luona Ranskassa kasvattaja kävi lyhytkarvanarttunsa kanssa astutusreissun. Olen kuitenkin jo niin sanotusti myynyt sieluni pitkäkarvaiselle muunnokselle. Kaidan myötä olen oppinut, miten huima harrastuspotentiaali pitkiksilläkin on. Haluan siis jatkossakin tarjota kodin raidakkaalle pitkäkarvalle, jonka kanssa voin tehdä tuloksia niin käyttö- kuin näyttöpuolellakin, ja näin parantaa pitkäkarvaholskujen mainetta monipuolisena harrastuskoirana.

Kun näiden mietteiden jälkeen siis omat kriteerini täyttävään lyhytkarva pesueeseen putkahtaa kuin tilauksesta pitkäkarvainen, lupaava narttupentu ja kasvattajakin olisi mielellään antamassa sitä juuri meille sijoitukseen, niin eihän tarjoukseen voinut olla tarttumatta. Pyörittelimme eri vaihtoehtoja puolisoni kanssa aikamme ja yritimme järkeillä, miksi ei vielä voitaisi pentua ottaa. Mutta niin se pieni pörröinen pentu vain sieltä kerta toisensa jälkeen ajatuksiin palasi ja viimeistään siinä vaiheessa, kun pennut alkoivat olla viisi viikkoisia, oli taistelu hävitty 😂 Kun huomaa miettivänsä useammin sitä, mikä uuden pennun nimi voisi olla, kuin sitä että olisiko kuitenkin parempi odottaa ensi vuoteen pentuhaaveiden kanssa, niin lienee jo parempi luovuttaa. Keskityimme siis sen jälkeen vain miettimään, mitäs valmisteluja kotona tarvitsee tehdä jotta talo olisi pentuturvallinen ja etsiskelemään Kaidan vanhoja pentutarvikkeita kaappien perukoilta.



Kaida ei vielä ehkä ymmärrä, mitä tämä ihmisten hössöttäminen tarkoittaa. Toki Kaidakin on yhdessä meidän kaksijalkaisten kanssa katsonut läpi kaikki mahdolliset pentukuvat ja videot joita kasvattaja on jakanut blogissaan ja facebookissa. Kaida puhisee ja murahtelee etenkin pentuvideoille, mutta toisaalta myös sen häntä vispaa mahdottomasti sen seuraillessa eläviä kuvia. On vielä vaikea sanoa, miten Kaida tulee uuteen "pikkusiskoon" reagoimaan, mutta toivon mukaan se saa tulokkaasta kaipaamansa uuden paini- ja leikkikaverin. Nyt kun taloa ja pihamaata riittää, niin kaksi koiraa saa niistä paremmin kaiken ilon irti. Yksinään Kaida ei juurikaan pihalla touhuile, lähinnä kantaa palloa tai keppiä ihmisille heiteltäväksi, kun pihalla olemme porukalla. Otamme Kaidan mukaan, kun lähdemme ensi sunnuntaina hakemaan uuden tulokkaan kotiin.

Toivotaan että Kaida ottaa pennun hyvin vastaan ja alkaa opettaa sitä yhtä päteväksi holskuksi kuin itse on...ja jättää opettamatta kaikki vähemmän mukavat tavat  jotka se itse oppi Nuutilta, kuten remmissä rähjäys yms. 😏

In English: We are getting a new pack member this week! Even though we planned to get a new puppy next year, we had such a good offer this Autumn that we couldn´t resist it. We will get another pup from Kaidas breeder:  a long haired dutch shepherd girl, who was born from short haired dutch parents. We are very excited as the puppy is very promising and will bring very important new blood lines into long haired variety. We don´t know yet how Kaida will act with new puppy in the house. But let us hope that they come along together nicely. Kaida is clearly missing a dog companion after Nuutti. So maybe after next Sunday we will have a very happy and playfull dutch duo in our house! 😊