maanantai 23. syyskuuta 2019

Kaidalle RM-pronssia ja HK3!

Pitkä rupeama oli alkaa järjestää hollanninpaimenkoirien rotumestaruuskokeet Ouluun tälle syksylle, mutta kyllä se kannatti! Veikkaan että itse toimeen tarttuminen oli ainoa keino saada Kaidan aktiivi-koeuran aikana kokeiltua rotumestaruuskokeita, yleensä kun holskujen rm-kokeet ovat  niin etelässä ettei meillä ole aikaa lähteä niin kauas.

Monta mutkaa kokeen kanssa kyllä oli: kesähelteille ei kukaan koetta halua, mutta syksyllä taas viikonloput olivat täynnä muita rm-kisoja tai Oulun palveluskoirayhdistyksen muita jo anottuna kokeita. Tai sitten maastot olivat jo varattuina, sitten alkoikin jo hirvestysaika kolkutella oven takana ja kokeen henkilöstönkin löytyminen näytti välissä hyvin epätoivoiselta. Koska itse en tänä vuonna ole paikallisyhdistyksen johtokunnassa, oli myös yhteydenpito ja maastolupien ja muiden kokeiden ajankohtien selvittely yhteyshenkilöiden kautta omanlaisensa urakka. Vihdoin ja viimein, juuri kun kokeen anomisaika oli umpeutumassa, saatiin holskujen rm-hakukokeelle pakolliset tuomari ja koetoimitsija sekä tietenkin pvm lyötyä lukkoon. RM-jälki piti harmillisesti jättää pois Oulusta maastojen puutteessa. Toki vielä ennen koetta alkuperäinen tuomari mursi nilkkansa ja koetoimitsijamme teki hartiavoimin töitä löytääkseen tuuraajan: mikä onneksi löytyi sopivasti holskupiireistä, sillä karkeakarvaisen holskujen kasvattaja Mira Salminen Kajaanista pääsi kuin pääsikin meille tuomariksi Ouluun, huh! Koe saatiin siis järjestymään ja syksyisen kuuraisena sunnuntaiaamuna koepaikalle kokoontui peräti 5 kokeeseen osallistuvaa holskua, muutamia muun rotuisia osallistujia sekä pari raidakasta junioria taustajoukoissa kannustamassa. Myös talkooväkeen saatiin holskuharrastajia kauempaakin, mikä oli todella mieltä lämmittävää. Hakukokeessa oli siis 4 lyhytkarvaista holskua, sekä meidän pitkäkarva-Kaida.

Koska meillä oli nyt kotikenttäetu, olin aika luottavainen Kaidan maastosuorituksen suhteen. Tottiksessa jännitin lähinnä sitä, saanko Kaidan vireen pysymään sen verran matalalla, ettei se taas alkaisi haukkua kesken seuraamisen. Arvonnassa meille sattui suoritusvuoro nro 5, joten aamulla oli hyvin aikaa kuitenkin kerätä jännitystä ja sydämentykytyksiä omaa vuoroa odotellessa. Kaida oli kuitenkin onneksi virkeä ja intona menossa tuttuun maastoon, joten kun meidän vuoro koitti, pistin Kaidan töihin hakuradalle ja yritin vain luottaa siihen, että koira osaa hommansa. Ja osasihan se. Kolmosluokan radalla eka maalimies löytyi umpparista avo luokan radan alkupäästä. Kaida upposi hyvin ja työskenteli varsin itsenäisesti, joten se ilmaisi piilot melko kaukana minusta: se tiesi minulle pitkiä tarpomisia metsässä haukkuvan koiran luo, mutta toisaalta tuomari antoi kehuja koiran työskentelystä. Ennen seuraavaa löytöä saatiin taas tehdä muutamia tyhjiä pistoa, ennen kuin Kaida taas bongasi seuraavan umpparin vasemmalta, ehkä noin 200 m rajalta takaa. Ja taas sain kipitellä pitkän kaavan mukaan piilolle! Piilo oli Kaidalle vieras laatikko, ja se piti ilmaisussa muutaman tauon, ilmeisesti vaihtaessaan paikkaa haukkumaan eri puolelle laatikkoa, näyttipä se yrittävän jopa sen katollekin hyppäämistä. Keskilinjalle palattuamme ja juotettuani Kaidan sille iski jokin ärsytys ja metsään lähdön sijaan se jäikin haukahtelemaan minulle keskilinjan tuntumaan. Hieman meinasi oma syke nousta, mutta pyysin Kaidan takaisin vierelle ja käänsin sen uudelleen maastoa kohti ja lähetin: ja tällä kertaa Kaida lähti jatkamaan hommia. Vielä pari tyhjää eri puolille keskilinjaa ja kolmannen maalimiehen Kaida bongasi 300m takarajalta oikealta, avoimesta umpipiilosta. Jes! Nyt oli Kaida todella ansainnut pallopalkkansa ja tyytyväisenä itseensä raitapaita lähti pallonsa kanssa jolkottelemaan takaisin keskilinjalle. Ohjaajakin saattoi vihdoin uskaltaa hengittää 😆 Hausta saimme 167 pistettä, aikaa meillä kului arviolta noin 11 minuuttia, eli pelivaarakin jäi vielä (max hakuaika on 20 minuuttia).

Seuraava osuus oli esineruutu. Siinäkään Kaidalla ei ole ollut isompia ongelmia, mutta tiedän sen etsintätyylin olevan sen verran verkkainen, että en jaksanut uskoa sen löytävän neljää esinettä viidessä minuutissa. Ruutu alkoi hyvin, ja kaksi ensimmäistä esinettä nousivat ruudun lähemmältä puolikkaalta nopeasti. Kolmannen Kaida löysi taaempaa ruudusta, mutta neljättä ei tahtonut nousta. Osasin laskeskella neljännen esineen olevan oikeassa takakulmassa, jonne Kaida ei vielä ollut ehtinyt, eikä se kauas jäänytkään kun 5 minuutin aika tuli täyteen. No, kolmeenkin esineeseen ja 21 pisteeseen olin oikein tyytyväinen, meillä oli sen myötä edelleen hyvät mahdollisuudet saada hyväksytty tulos kokeesta.

Tottista olen etukäteen jännittänyt eniten. Yritinkin ottaa ekan suoritusparin aikana rennosti ja istuskelin Kaidan kanssa nurmikolla, kuuntelimme paukkuja ja palkkailin sitä rauhallisuudesta, sekä korjasin topakasti jos se yritti haukuskella. Meidän tottisvuoromme (minä ja Kaida menimme ensin suorittamaan kaavion, parimme jäi paikkamakuuseen) alkaessa olinkin selvästi saanut pidettyä Kaidan kierrokset kerrankin alhaalla, mutta jopa vähän liikaakin. Kaida haahuili omiaan, seurasi väljästi ja huolimattomasti. Ekan kerran siirtyessämme juoksuun se haukahteli parikertaa, mutta hiljeni onneksi ja sen jälkeen seurasi taas vähän tiiviimmin. Ihmisryhmässä se harhaili nuuhkimaan yhden ihmisen taskua, äh! Minulla oli kova työ yrittää huomaamattomasti pitää Kaida ruodussa, mutta toki tuomarikin noteerasi ylimääräiset köhimiseni. Jäävät menivät ok, seisomaan jääminen juoksusta olisi voinut olla nopeampi: Kaida otti pari askelta ennen kuin pysähtyi seisomaan. Suurin moka tuli kuitenkin noudoissa minulta: tasamaalta nouto oli mennyt ok (Kaida palauttaa kapulat aina vähän väljästi edessäni, siitä pieni miinus), mutta estenoutoon lähetin sen aivan liian läheltä pressuestessä. Kaidalla ei riitänyt aivan vauhti, joten se veti takajaloilla esteen kumoon mennessään. Takaisin se hyppäsi suvereenisti kapulan kanssa kaatuneen esteen yli. Tuomari ohjeisti, että voimme uusia suorituksen, koska nyt paluuhyppyä ei voitu arvioida. Siirryin siis hieman taaemmas ja kokeilimme uudelleen: nyt Kaida teki oikein mallikkaan hyppynoudon. Myös A-este meni rutiinilla. Eteenlähetykseen Kaida edisti jälleen, mutta lähti suoraan, vauhdilla ja meni myös vauhdilla käskystä maahan, huh jee! Paikkis on myös jännittänyt minua, koska Kaida parissa kokeessa on noussut istumaan paikallaan. Nyt kolmosluokassa saan "onneksi" seistä piilon takana, josta voi pienestä reiästä kuikkia ja varmistaa että koira on edelleen maassa: se helpottaa kovasti omaa jännitystä kun ei tarvi arvailla, että missä asennossa koira kokeen aikana paikkiksessa on. Kuten tuomari sanoi, Kaida suoritti omalla vauhdillaan, mutta varmasti. Vähän enemmän kuitenkin pitäisi saada sitä tarkkaavaisuutta ja kontakti säilymään ohjaajassa...ja ohjaajan puolestaan tulisi kiinnittää ylimääräisiin apuihin huomiota jotta niistä pääsisi eroon...saatoin allekirjoittaa täysin. Tottiksen pisteemme oli näin ollen 83.



Yhteispisteitä Kaidalle kertyi lopulta 271. Ykköstuloksen alaraja on 270 pistettä, joten saimme voittajaluokan koulutustunnuksen (HK3) juuri ja juuri ykköstulokseen oikeuttavilla pisteillä. Ja holskujen osalta pisteet menivät todella tiukille, mutta pisteen erolla Kaida nousi kokonaiskisassa rotumestaruuspronssille lyhytkarvaisten käyttösukuisten holskujen sekaan. Olin itse hieman kohmeinen päivän ulkona olon jälkeen ja väsynyt jännitettyäni tuntikausia, joten vasta jälkikäteen tajusin, miten kovassa seurassa Kaida oli pärjännyt: ja taisipa siinä tulla samalla Suomen holskuhistoriaankin ensimmäinen pitkäkarvaisen hollantilaisen 3-luokan pk-tulos! Kaida oli nyt todellakin ansainnut palkintoburgerin, toki kerrosversiona näin hienon ja rankan suorituksen jälkeen. Nyt kun saisimme vielä hienosäädettyä tottiksen mielentilaa ja esineruutuun vähän lisää ruutia, niin ei enää tunnukaan ihan mahdottomalta että saataisiin joskus vielä kaksi ykköstulosta lisää ja Kaidasta ensimmäinen käyttövalio pitkiksiin ja samalla tuplavalio kuin muotovaliohommat on jo plakkarissa... Nälkä kasvaa syödessä ja Kaidan burgerit sen kuin isonee! 😅

Hakukokeessa Minakin oli toki mukana kannustusjoukoissa, ja osasi olla ihmeen asiallisesti pitkän päivän lähinnä autossa. Sekin sai päivän päätteeksi oman pienen hampparin, mutta parasta siitäkin taisi olla kun pääsi kokeen jälkeen vähän rallaamaan isosiskon kanssa metsässä!


Loppuun vielä pari koetoimitsija Mari Moisalan ottamaa kuvaa meidän tottistelusta. Kuvissa ei onneksi näy se pahin seikoilu ja väljät seuraamiset yms;)






lauantai 21. syyskuuta 2019

Mina 1 v.! / Mina 1 year old!

Uskomatonta mutta totta, meidän pienellä Minamönkylällä on tänään ensimmäinen syntymäpäivä! Ehkä sen eläväinen ja pentumainen käytös tekee sen, ettei sitä ollenkaan meinaa muistaa jo yksivuotiaaksi 😄 Viime viikot ja päivät on mennyt keskittyessä Kaidan kanssa holskujen haun rotumestaruuskokeeseen, jotka pidetään huomenna sunnutaina meidän kotikentällä, mutta tänään ehdittiin sentään juhlistaa junnunkin merkkipäivää!




Lahjuksina Mina sai uusia kong-leluja sekä juuri eilen eräältä paikalliselta maatilalta hakemamme 10 lypsykumia, jotka ovat osoittautuneet jo aiempien erien perusteella Minan suosikeiksi 😁





Toki myös ainoalle synttärivieraalle, eli Kaidalle, tarjoiltiin oma kakkunsa. Perinteisesti Kaida oli hotkaissut omansa ja nuollut lautasen pariin otteeseen, ennen kuin Mina oli saanut puoliakaan omastaan syötyä...

 Tässä vielä muutama yöksivuotisposeeraus Minalta tältä päivältä! Se on edelleen hyvin keskenkasvuinen ja turkkikin putosi ekojen juoksujen jälkeen, joten pikkuneiti ei aivan kauneimmillaan tällä hetkellä ole.




tiistai 3. syyskuuta 2019

Kesä paketissa

Tänä kesänä ei työkomennuksen myötä ollut ongelmia vapaa-ajan kanssa, sillä sitä ei juuri ollut kuin yksittäisiä vapaapäiviä. Näin ollen myös koirien treenaus ja muut puuhat ovat olleet minimissä. Muutamia hakutreenejä ja esineruututreeniä ollemme Minan ja Kaidan kanssa ottaneet ja ehkä kertalleen päästy tottiskentälläkin käymään viimeisen parin kuukauden aikana. Mutta nyt kun kesätyö on taputeltu, voimme taas siirtyä pelkästä lenkkeilystä ja kotitottistelusta oikeisiin hommiin!





Kaidalle on tiedossa pari hakukoetta tämän kuun lopulle: katsotaan nyt miten se voittajaluokka lähtee sujumaan näillä taidoilla. Maastossa minulla on vahva luotto Kaidan osaamiseen, mutta tottis jännittää enemmän. Kaidan ääntely ja muutenkin ylivirittynyt tila seuraamisessa on asia, mitä en ole osannut korjata. Tarkoitus olisi nyt kovasti ennen kokeita yrittää saada se takaisin siihen rauhalliseen mutta keskittyneeseen suoritusvireeseen, joka sillä vielä toissakesänä oli. Mutta tokikaan treenaus ei poista sitä, etteikö kokeessa sitten minun koejännittäminen yms saisi taas Kaidaa käymään kierroksilla...

Molemmilla tytöillä oli juoksut heinä-elokuussa. Sopivasti Kaidakin aikaisti juoksunsa samaan ajankohtaan Minan ekojen juoksujen kanssa. Eivätpähän nyt sotke sitten pöksyhommat syksyn koekalenteria. Tytöillä näytti myös olevan keskenään oiekin kivaa, kun molemmilla oli samat hormoonihyrräykset päällä. Kaida oli kerrankin leikkisällä päällä ja kerjäsi Minalta huomiota, ja vuorotellen hypittiin toisen selässä ja oltiin hippasilla. Minan käytös ei juoksujen aikana tai sen jälkeen juuri muuttunut, ainakaan mitään selvää aikuistumista ei tapahtunut - harmillista! 😅 Juoksujen jälkeen Kaida palasi omaksi yrmyksi itsekseen: junnua siedetään lähellä, mutta leluja ei jaeta pikkusiskon kanssa millään. Aina silloin tällöin Kaida ärähtää Minalle kunnolla, etenkin jos nuorempi on härppinyt sitä räyhkeästi leikkiinkutsuna. Mina alistuu Kaidalle hyvin nopeasti, mutta toisaalta Kaida myös väistää kiltisti, jos Mina yhtään rypistää huulia sille esim luuta syödessään jos Kaida tulee liian lähelle. Toistaiseksi siis näyttäisi että narttulaumamme sisäiset suhteet ovat varsin hyvällä mallilla!




Minan kanssa on haettu ihan vain jonkinlaista kontaktia ja suuntaa tekemiseen tottiksessa. Hakutreeneissä sillä on jo selvästi kehittynyt vahva maalimiesmotivaatio, kun sen kanssa on ilman apuja treenattu kaistaleina tallatulla hakualueella. Nyt pitäisi vain alkaa muistella, miten hakutreenauksessa edetään tämän jälkeen! Onneksemme jotain apuja (toivon mukaan ainakin!) saamme parina tulevana viikonloppuna Oulun palveluskoirayhdistyksen hakukurssilta. Ilmaisua ei Minan kanssa ole vielä treenattu lainkaan, mutta eiköhän siitäkin haukkuva hakukoira tule.

Mina on niin paljon reaktiivisempi ja vilkkaampi kuin Kaida, että sen kanssa on näköjään pakko hakeutua maksulliseen koulutukseen, jotta saamme tarpeeksi treeniä häiriössä. Myös omia hermojani tarvii treenata, ADHD-junnu kun tuntuu reagoivan niin täpäkästi kaikkeen ulkopuoliseen häiriöön, että itsellänikin keittää herkästi sitten yli. Lenkkeillesäkin usein turhautuu, kun junnu on pakko pitää remmissä ettei se säntäilisi jatkuvasti lintujen tai metsässä kuuluvien risahdusten perässä, ilman korvia toki. Kaidan kanssa ehti tottua niin hyvälle, ettei nyt oikein mene jakeluun tämmöinen paimennin, jolla ei ole niin hinkua pysyä ohjaajan lähellä saati sitten miellyttää ohjaajaa käskyjen tottelemisen muodossa 😝 Oikeassa moodissa Mina osaa olla oikein särmänä hakemassa perusasentoa ja pitämässä kontaktia, mutta heti seuraavana hetkenä se myös saattaa kirmata tuulessa lentävän lehden perään... Ja nyt vaikuttaisi myös sopivasti mörköikää pukkaavan päälle: oudon muotoinen pensas tai heilahtava puu voi yllättäen lenkillä aiheuttaa haukkukonsertin, kunnes se käydään toteamassa vaarattomaksi. Jos ei tämä kakarakoira aiheuta narun toiseen päähän harmaita hiuksia ennen vuoden loppua, niin voin onnitella itseäni. Ehkä se omakin pinna tästä vielä kehittyy ja oppii venymään ihan uusiin sfääreihin!



Tässä pari päivää sitten lenkillä tuli vastaan ylivoimainen nemesis: suhiseva kuumailmapallo! Minalla on selvästi jotain suhisevaa ääntä vastaan, sillä se reagoi paitsi autossa takakontin sulkemiseen (kaasujouset?), myös kotona veden hiilihapotuslaitteen pöhinään yllättävän vahvasti. Nyt kun sitten lenkillä puitten latvojen takaa ilmestyi lentävä suhisija, niin huuto oli sen mukaista 😒

Mutta on siinä penskassa jotain hyvääkin sentään: sillä on loistava uintitaktiikka ihan luonnostaan! Se ui jo nyt paremmalla tyylillä kuin Kaida koskaan...ja toki myös harjoittaa tuota uintitaitoaan aina kun vain saa tilaisuuden 😂