Viikonloppu pk-hakuleirillä

Kävimme hakemassa Kaidan kanssa vauhtia haukkuilmaisuun hakuleiriltä Muhokselta. Kouluttajana toimi Marja Uusitalo (holskuihminen hänkin) ja leirille osallistui yhteensä innokasta 10 hakukoirakkoa. Paikkana toimi Muhoksella sijaitseva Hartikan kartano, joka metsien ja peltojen ympäröimänä tarjosi treenipaikat majoituksen välittömästä läheisyydestä. Ja koira arvosti myös vieressä virrannutta jokea ihanan hiekkarannan kera: treenin jälkeen huippupalkkana oli päästä polskimaan rantaveteen!

Sunnuntaina saatii aurinkoa taivaan täydeltä!

Perjantaina saapumisen jälkeen Marja piti meille hyödyllisen luennon hakukokeiden sääntömuutoksista. Tälle vuodellehan on tullut pieniä muutoksia mm. hakuajan pituuteen, ja toisaalta se muutos, että ilmaisun ajaksi ajanotto keskeytetään. Esineruudussa oli tullut lisäys esineisiin, mutta toisaalta tarkennus esineiden kokoon (esineen oltava riittävän paksu ja jämäkkä, jotta se on koiralle helpommin otettavissa suuhun, ja toisaalta myös pitää muotonsa koko kokeen läpi).

Lauantaina siirryttiin sitten maittavan aamupalan jälkeen maastoon. Marja oli katsonut valmiiksi kävelyetäisyydeltä sopivan metsän, johon saatiin noin 200 m rata tallattua. Rehevä sekametsä tarjosi mainion haasteen treeneille. Keskilinjan oikealla puolen oli heti jyrkkä rinne, ja painanteen pohjalla virtasi saniaisten keskellä pieni puro. Sen jälkeen maasto taas kohosi kohti oikeaa takareunaa. Keskilinjan vasen puoli taas oli suhteellisen tasaista, mutta mättäiden ja tiheän puuston peittämää metsikköä. Kaidan kanssa tavoitteena oli vahvistaa haukkuilmaisua ilman apuja, ja nyt tuli myös tervetullutta vaihtelua Oulun tyypillisiin "aakee laakee" maastoihin, jotka siis ovat tasaisia ja harvapuustoisia. Heti ekan treenin ekalla pistolla oikealle havaittiin, että Kaidalle (kuten monelle muullekin leirin koirista) puron ylitys teetti yllättävän paljon töitä ja pistojen toistoa. Hajuvanojen tyssääminen puroon sai monet koirat kääntymään sivuun sen sijaan että ne olisivat loikanneet puron yli tutkimaan toista puolta. Koska Kaidan kanssa en halua käyttää ääniapuja, toistin lähetyksen samalle pistolle pariin otteeseen, muutaman askeleen keskilinjalta rinteeseen päin otettuani. Lopulta Kaidakin hoksasi puron ylityksen (käytyään myös tarkistamassa radan alkupäässä olleen tyhjän umpipiilon) ja löysi maalimiehen. Aiemmilla treenikerroilla ongelmana ollut turhan lähellä maalimiehen naamaa haukkuminen ei nyt tuntunut olevan ongelma, kun kaikki maalimiehet olivat koiralle vieraita. Kaida siis pysyi korrektisti etäältä ja muisti aloittaa haukunkin ihan itse. Lauantain treenissä se sai välipalkkoja haukun lomassa, mutta se tuntui katkovan turhaan haukkusarjoja, kun ääntä raitapaidalta tuntui irtoavan varsin helposti. Toinen pisto tehtiin vasemmalle, josta Kaida haki maalimiehen hyvällä laatikkopistolla. Kolmas maalimies oli jälleen oikealla puron takana, mutta sinne Kaida upposi suoraan. Onnistunut treeni siis! Meillekin vaihtelevat maastot ja ojat, purot yms haasteet ovat selvästi tarpeen jatkossa harjoitellessa.

Sunnuntaina maalimiehiä oli etsittävänä neljä, ja tällä kertaa haukusta palkattiin vain lopuksi, eli ilman välinameja. Hyvän, noin 5 haukun sarjan jälkeen koira sai siis namit ja maalimies syötteli koiraa kunnes minä ehdin piilolle hakemaan koiran (kävi muuten kuntoilusta!). Toisena päivänä ei enää purokaan ollut ongelma ylittää. Viimeinen, eli neljäs maalimies lähti jäniksenä, jonka Kaida keskilinjan yliheiton jälkeen sai kiinni ja palkattiin lempipallolla. Vaikka sunnuntain keli oli helteisempi, niin hyvin näytti Kaidalla riittävän virtaa ja haukkuakin olisi voinut irrota pidemmästikin. Saimme oikein hyvät eväät jatkaa treenausta taas ominpäin ja pidentää hiljalleen ilmaisuhaukun kestoa. Muutoinkin viikonloppu tarjosi hyviä vinkkejä treenauksen järjestämiseen. Erityisesti pidin kouluttajan tavasta tehdä muistiinpanot jokaisesta treenatusta koirasta ja kunkin treenistä piirrettiin aluksi hakuradan kaavio, johon merkattiin maalimiesten paikat ja muut tarvittavat infot. Kaikilla oli maastossa radiopuhelin, jotta voitiin varmistaa että kukin on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Näin isokin koiramäärä saatiin treenattua järjestelmällisesti ilman, että maalimiehet olisivat olleet väärissä paikoissa tai koiran erityisvaatimukset treenin suhteen olisi unohtuneet. Kun koiria oli 10 ja jokaiselle tehtiin vain yksi treeni per päivä, saatiin kaikille tehtyä kiireetön harjoituskerta. Paikalla oli myös aina useampi joutilas maalimies, joten oli kaikilla hyvin aikaa seurata toisia koirakoita ja toisaalta myös sai kiireettä lämmitellä oman koiran ennen omaa treenivuoroa ja myös treenin jälkeen vaikka jäähdyttelyksi käydä uittamassa koiran ennen kuin palasi seuraamaan muiden treenejä.

Kaiken kaikkiaan leiri oli erittäin palkitseva, vaikka toki kaksi päivää maastossa veikin voimia. 

Itselleni kertyi esimerkiksi askelmittariin molemmilta päivältä yli 20 000 askelta ja kotiinpalattua yöunia riitti kellon ympäri :D Itikoista huolimatta maastossa oli kuitenkin mukava olla, kun välissä ehti huiliakin. Marja piti kouluttajana langat hyvin käsissään ja treenivuorot rullasivat jouhevasti, joten ei tarvinnut ahdistua päivien venymisestä iltamyöhälle. Onnistunut viikonloppu siis! Vielä sunnuntaina päivän päätteeksi Kaida pääsi nauttimaan Hartikan ihanasta uimarannasta, se oli ehkä Kaidasta leirin paras paikka, vaikka se maastossakin toki näytti viihtyvän ;)