Surkeiden sattumusten sarja jatkuu

Mitä enemmän sitä uskaltautuu koiraharrastukseen liittyen haaveilemaan, sitä enemmän tuntuu tulevan takapakkia. Tänä vuonna ensin ammuttiin alas selkäkuvausten myötä jalostushaaveet Kaidaan liittyen, sitten juoksut pilasivat koeuran starttaamisen tässä kuussa ja nyt sitten näyttelyrintamallakin epäonnistuttiin. Olen koko kesän herkutellut ajatuksella, että pääsemme metsästämään viimeistä muotovalion arvoon tarvittavaa sertiä Kaidalle isossa kotinäyttelyssä, elokuun Oulu Kv:ssa, jota pk-seuramme on mukana järjestämässä. Mutta eihän se niin helposti mene. Liian myöhään huomasin kysyä Markolta, että onhan Kaida ilmoitettu näyttelyyn. No eihän sitä oltu, toisin kuin luulin, ja viimeinenkin ilmoittautumispäivä oli mennyt umpeen aiemmin samalla viikolla. Kumpikaan ei ollut muistanut tarkistaa eräpäivää ajoissa. Kyllä voi pientä ihmistä syödä tämmöinen. Ehkä pitäisikin unohtaa kaikki tavoitteet koiraharrastuksesta ja tyytyä omistamaan sohvankoriste sessejä, niin ei tulisi jatkuvasti näitä pettymyksiä. >:(