DIY-kreppinauhat

Tällä kertaa raitapaidan askartelukerhossa innostuttiin tuunaamaan kunnon kreppinauhat, eli merkkausnauhat joilla voidaan merkitä niin hakualueen rajat kuin viestiradan reittikin tarvittaessa. Olen aiemmin käyttänyt tähän tarkoitukseen muovipussista leikattuja suikaleita, mutta ne tuppaavat rullautumaan eivätkä ne tällöin ole kovin helposti erottuvat maastossa. Onneksi pk-leirillä tuli tehtyä teollisuusvakoilua, ja kopioinkin nyt röyhkeästi viestiporukan käyttämää kreppimallia! Kiitokset siis idean alkuperäiselle isälle!

Kerrankin tarvikkeet löytyivät kotoa valmiina. Minulle oli jäänyt jämäpaloja huomio-oranssia kangasta ja siitähän se ajatus sitten lähti! Kankaan lisäksi kaivoin kaapista pyykkipoikia, sakset, vasaran, nippusiteitä, jesaria ja nappikaupasta aiemmin hankitun purjerengasrei´ittimen (tiesinhän minä että sille tulee vielä joskus käyttöä!). Pyykkipoikien sijaan mietin myös verhonipsuttimien hyödyntämistä ripustusmekanismina, mutta ne olivat turhan pieniä tähän tarkoitukseen.

Yksinkertaisuudessaan krepit valmistuivat näin: tein ensin kangassuikaleen toiseen päähän reiän johon paukutin vasaralla metallisen purjerenkaan suojaamaan reunoja purkautumiselta. Sitten vahvistin kankaan päät jesarilla (reunojen ajelu saumurilla olisi ehkä  varmempi keino, mutta tähän hätään ei ollut ompelukonetta saatavilla). Lopuksi yhdistin pari nippusidettä ja pujotin ne läpi sekä kankaan reiästä, että pyykkipojasta. Valmista tuli! Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin voinut reunustaa nauhat kauttaaltaan teipillä, jolloin ei tarvisi pelätä reunojen rispaantumista. Toisaalta nyt voin myöhemmin tilaisuuden tullen vielä varmistaa reunat saumurilla ompelemalla. Mutta uskoisin että nämäkin viritykset pitävät krepit käyttökelpoisina hyvän tovin! Tein saman illan hakutreeneihin nyt aluksi 6 kpl näitä, mutta ainakin pari vielä voisi tehdä lisää jotta niillä saisi merkattua hyvin alokasluokan hakuradan.

Pyykkipojalla krepin voi joko ripustaa roikkumaan oksasta tai sitten koko krepin voi kietaista ohuemman puun rungon ympäri ja kiristää pyykkipojalla paikoilleen. Oranssien kreppien pitäisi erottua maastosta selkeästi, toisin kuin huomiokeltaisten. Tästä puhuttiin pk-leirilläkin ja käytännössäkin havaitsimme, että keltaiset krepit sulautuivat kirkkaassa auringon paisteessa yllättävän helposti maastoon. Myöskään punainen väri ei välttämättä ole toimiva loppukesästä, kun ruskavärit valtaavat metsät. Toivotaan siis että tämä oranssi takaisi näkyvyyden :) Nyt ei ainakaan pitäisi jäädä treenaus kiinni huonoista krepeistä. Ilmeisesti siltä ei voi välttyä, että mitä pidempää koiraharrastusta jatkaa, sitä enemmän on väliä välineillä... ;)