Tunnelmia pk-leiriltä

Läksimme Kaidan kanssa mukaan Pohjoisen Belgien PK-leirille Muhokselle viime viikonlopuksi. Leiri oli sateinen mutta hyvin opettavainen. Perjantaina treenasimme esineruutua ja lauantaina ja sunnuntaina oli vuorossa maastolajit (meillä viesti) sekä tottistelua ja lisää esineruutua. Sain onneksi Markon paikalle apuohjaajaksi Muhoksen kangasmetsämaastoihin, sillä viestitreeneissä joka koiralla pitää olla kaksi ohjaajaa mukana.

 Ensimmäisenä treeninä tehtiin metsätietä pitkin lyhyempää motivaatiotreeniä, jossa ekoja kertoja treenaavatkin osallistujat oppivat viestin alkeet. Minä olen aiemmissa treeneissä yleensä ollut A-pisteellä ohjaajana, mutta tällä kertaa vaihdoimme Markon kanssa paikkoja ja minä siis lähdin siirtyväksi ohjaajaksi B-D pistelle. En tiedä oliko tällä vaikutusta vai onko Kaida vain sisäistänyt viime treenin jälkeen paremmin viestin idean, sillä nyt se kulki väliämme paljon vähemmillä avuilla (lähetyksessä toinen ohjaaja kutsuu koiraa maalipisteellä). Seuraavissa treeneissä hommaa vaikeutettiin: rata käveltiin umpimaastoon ja välimatkojakin pidennettiin. Kaida edistyi selvästi jo viikonlopun aikana harjoituksissa: se tarvitsi nyt paljon vähemmän ääniapuja lähetyksiin ja suunnistaminen siirtymäpisteiden välilläkin luonnistui jo paremmin. Tihkusateinen kelikään lauantaina ei lannistanut koiran intoa juosta. Sunnuntain viimeinen treeni oli jo varsin haasteellinen: kahden siirtymän jälkeen etappien A ja C väli oli jo lähemmäs 600m kumpuilevassa maastossa, jossa ei ollut näköyhteyttä edelliselle etapille. Vaikka itseäni hieman epäilyttikin pitkä välimatka, Marko kuitenkin lähetti Kaidan A:lta kohti C:tä, missä odottelin. Ja pianhan se raitapaita kirmasi metsän poikki C-pisteelle, jee! Takaisin päin lähetyksessä radan keskivaiheilla oli häiriönä koiraton henkilö. Hyödynsimme häntä niin, että hän kutsui Kaidaaa lähettäessäni koiran ja Kaidan päästyä hänen kohdilleen Marko alkoi kutsua koiraa A-pisteeltä ja koira kirmasi iloisesti radan läpi. Saimme siis ekaa kertaa tehtyä Kaidalle näin pitkän etapin ilman, että koiraa tarvitsee ohjaajan saatella lähemmäs. Treenien myötä myös ääniapuja voidaan alkaa jättää pois, kun koira alkaa oppia että treenin ideana on juosta rata alusta loppuun ohjaajalta toiselle :)
Kaidan viikonlopun toisista viestitreenistä on pieni videopätkä youtubessa.

Esineruudussa Kaidalla nähtiin hyvin eritasoisia suorituksia. Perjantaina, kun sillä riitti vielä virtaa, ei ruudun selvityksessä ollut isommin ongelmia: Kaida nosti hienosti kaikki 3 esinettä: 2 nahkalompakkoa ja pienen huopamattopalan. Sunnuntai-aamupäivän esineruutu puolestaan oli aivan päinvastainen (liekö koira ollut jo väsynyt viikonlopun jäljiltä, ken tietää?): koiraa kiinnosti vähän liikaa ruudun sivuun toisten koirien jättämät merkkailut, yhden löytämänsä esineen se tiputti ja unohti (kyseessä oli lapsen crocs-kenkä, ehkä koira muisti kotoa ettei sellaisia kenkiä saa ottaa hampaisiinsa ja siksi jätti esineen tuomatta?) ja toisessa ruudussa se puolestaan ei enää osannut pysyä tallatulla alueella eikä irronnut tarpeeksi etäälle ruudun takarajalle. Vaati melkoisesti hermoja ja odottelua, että saimme Kaidan löytämään edes kaksi esinettä viimeisestä ruudusta. Mutta sitkeästi kun odottelimme, että koira lopettaa haahuilun ja keskittyy etsintään (eikä vain odottele että ohjaaja tulee auttamaan esineen paikallistamisessa), Kaida lopulta otti vainun ruudun perältä ja haki sieltä pienen kangasesineen. Opimme siis ainakin sen, että jatkossa pitää treenata myös kovemmilla esineillä (kuten kengillä) ja että koiralle ei pidä antaa periksi jos se itse meinaa jäädä hurvittelemaan omiaan. Eikä myöskään pidä liian herkästi sortua avittamaan koiraa, jos se ei heti esineitä löydä, muutoin koira voi oppia tietoisesti avuttomaksi.

Tottistreeneissä ryhmämme kutistui kolmeen koiraan, joiden kanssa saimme opetusta mm. noutoihin, estehyppyyn ja eteenlähetykseen. Kaidan kanssa viilailtiin hieman myös seuraamista: väljyyden sijaan sillä oli nyt pikemminkin ongelmana eteenpoikittaminen. Siihen kuitenkin auttoi palkan otto vasempaan käteen. Ei siis parane vielä liian paljon tehdä seuraamista lelu piilossa taskussa. Myös noutojen nopeuden lisäämiseen saimme hyviä vinkkejä. Eteenlähetyksessä meillä taitaa olla ainaisongelmana Kaidan edistäminen, se siis vaatii vielä paljon tekemistä ennen kuin liike on koevalmis. Lisäksi pitäisi hommata isompi eteenmenopalkka: nykyisin käyttämämme narupallo ei erotu tarpeeksi kauas, joten Kaidan eteenmenosta tulee herkästi vino kun koira juoksee etsimään palloa väärästä kohden. Seuraaviin treeneihin otetaan sitten vaikka iso jalkapallo mukaan?

Monenlaista oppia mahtui siis kolmeen päivään. Telttayöpymisineen ja märkine keleineen viikonloppu oli toki myös rasittava, mutta ne tietyt onnistumiset treeneissä korvasivat kaikki vaivat ;)