Kaikenmaailman nimivaihtoehdot läpi pyöriteltyämme pennun nimeksi tuli Mina. Se ei ensin meinannut taipua suuhun, mutta pentu itse alkoi nopeasti reagoimaan siihen, ja kun parempiakaan vaihtoehtoja ei keksitty, niin Minaksi pentu sitten jäi. Ja nyt se jo alkaa ihan näyttääkin itseltään :)
Nimi löytyi muun muassa hollantilaisten tytönnimien listalta ja kuulosti söpöltä. Etsin ensisijaisesti lyhyitä, kolmi- tai nelikirjaimisia nimiä, jotka toimivat myös muilla kuin suomenkielellä. Ja Minan etymologiaan liittyi myös jännä yhteys muinaisen Persian kautta lapis lazuliin, eli siniseen korukiveen. Ja kun kasvattajan luona pentumme panta ja tunnusväri olivat olleet vaaleansininen, niin luotimme siihen että tämänkin nimen kohdalla oli jonkinlainen kohtalon johdatus taustalla.
Ensimmäinen viikko pentuarjen opettelua on takana. Kotiutumisessa ja Kaidan kanssa ystävystymisessä ei ilmennyt ongelmia. Ainoa hankalampi asia on ollut Minaa etenkin öisin vaivannut löysä vatsa: varsinkin alkuviikosta pentu tuntui heräilevän vähintään tunnin välein äkistämään pieniä löysiä läjiä sanomalehdille. Ja kun itse herään herkästi pennun ääniin, niin paljoa ei tullut nukutta ensimmäisinä öinä. Myös kahdella Minan sisarella, jotka muuttivat myös omiin koteihinsa, on ollut samankuuloista vaivaa. Koska yksi epäilys oli pentujen saama kuivaruoka (samaa mitä saaneet jo kasvattajan luona, PureNaturalin large puppy-ruoka), jätimme lauantaina nappulat kokonaan pois ja sunnuntaina aloitimme Canagan nappulalla lihan ohessa. Siirryin myös itse nukkumaan makuuhuoneen lattialle, koska pentu tuntui nukkuvan sikeämmin kainalossa, kuin yksin pedillänsä. Kaida on saanut nukkua olohuoneessa omassa rauhassaan. Nyt tällä viikolla maha tuntuisi toimivan jo lähes normaalisti, ja yöllä herätään enää pisuhätään.
Muutoin Minan ensimmäinen viikko on mennyt uuteen valtakuntaan tutustuessa. Talo ja piha on tutkittu tarkasti läpi ja pikkuhiljaa ollaan käyty myös talutushinnan kanssa kotikadulla käppäilemässä. Kävimme myös visiitin koiranruokaliikkeessä sekä kylässä tulevassa hoitopaikassa puolison vanhemmilla. Sielläkin penska tutustui rohkeasti paikat läpi ja oli sen jälkeen kuin kotonaan! Remmissä liikkuminen ei vielä pentua juurikaan innosta, mutta pyrin kuitenkin käyttämään sitä ainakin pari kertaa päivässä kakkalenkin hihnassa, jottei pentu orientoituisi tekemään tarpeitaan vain omaan pihaan. Harmillisesti ilmat ovat vihdoin kääntyneet Oulussakin pakkasen puolelle, joten kylmyys on rajoittanut ulkoiluretkiä. Pitänee harkita jonkinlaisen takin ostoa pienelle, jos kelit tippuvat pidemmäksi aikaa lähemmäs miinus kymmentä.
Jo viikossa on kyllä löytynyt oleellisia eroja Minan ja pentu-Kaidan välillä. Tällä uudella typykällä tuntuu olevan ääntä paljon enemmän, kuin Kaidassa samassa iässä! Mina osaa siis ilmaista mielipiteensä kuuluvasti tarvittaessa. Sinnikäs ja periksiantamaton se on myöskin, mitä tulee veto- ja painileikkeihin isosiskon kanssa. Välillä se koettelee vähän turhankin kanssa Kaidan sietokykyä, mutta uskoo kyllä kerrasta sitten kun isosisko sanoo painavan sanan. Ruokakupin kanssa on opeteltu istumista ja odottamista, ja hyvin nopeasti pentu hoksasikin että peppu pysyy kiltisti maassa ja vasta luvan saatua rynnätään ruokakupille. Ruokahalu pikkuisella tuntuu ensimmäisistä päivistä vain kasvaneen, liekkö nappulan vaihto auttanut siinäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti