Pennun tuoksua taloon

Mikä on parempi kuin hollanninpaimenkoira? No tietysti kaksi hollanninpaimenkoiraa! 😍Sunnuntaina ajelimme sinnikkäästi päiväseltään Joensuussa mutkin ja haimme  8 viikkoisen pörröisen pentusen, Azuricoyotes Sweet Skooman, kotiin. Kasvattajan pitämästä pentupäiväkirjasta voi lukea pennun edesottamuksista luovutukseen saakka: http://www.azuricoyotes.fi/topic/pentuepaivakirjat/

Pari päivää on nyt mennyt matkaväsymyksestä toipuessa ja uutta laumanjäsentä ihastellessa. Olin varautunut siihen, että Kaidaa ja pentua joutuu jonkun aikaa pitämään erillään, ennen kuin vanhempi hyväksyy pennun saman katon alle. Yllätys oli kuitenkin iloinen, kun hakureissulla kotimatkalla Kaida jo jaloittelutauoilla alkoi haastamaan pentua leikkiin. Kotia päästyä piti jo Kaidaa vähän hillitä, kun intoa tuntui olevan heti ottaa pennun kanssa leikkipainit. Oli kyllä ihana nähdä miten Kaida veti ilohepuleita pihalla ja muutenkin sädehti onnesta kun ei tarvinnut enää yksin kökkiä!

Hirveän rohkeasti pupelokin otti vastaan uuden isosiskonsa tutustelun. Hyvin nopeasti se oli jo itse haastamassa Kaidaa leikkiin ja pomppimassa tämän päälle painin tiimellyksessä. Tänään kiskottiin jo yhdessä leluja, leikittiin jahtaamista, painittiin ja toki myös välillä nukuttiin kylkikyljessä. Pentu on selvästi ottanut Kaidan kainalon lempipaikakseen ja hyvin näyttäisi isosisko tämän hyväksyvän. Uskomattoman rauhallisesti ja kärsivällisesti Kaida on sietänyt pieniä naskalihampaita poskivilloissaan. En olisi osannut toivoakaan että holskuista tulee bestiksiä näin nopeasti.

Jonkun aikaa taitaa vielä kestää ennen kuin pääsemme jonkinlaiseen arkirytmiin. Nyt vielä opetellaan, että kuinkas tiuhaan se pentu pitikään viedä pihalle ja paljonkos se syö jne jne. Nyt jo pennusta huomaa, että se ei ole niin ahne ruuan päälle kuin Kaida oli pienenä. Se on kuitenkin rauhallinen, tyyni pentu, joka ei hätkähdä oudommistakaan asioista. Se myös osaa käyttää omaa ääntään tarvittaessa, mutta onneksi siinä tuntuisi olevan myös sopivasti itsenäisyyttä ja rauhoittumiskykyä. Isoin haaste tämän pupelon kanssa tuntuu olevan nimen keksiminen! Useita satoja ellei jo tuhansia nimivaihtoehtoja on luettu läpi, mutta vielä ei mitään ole lyöty lukkoon. Joitain ideoita on nyt jääty makustelemaan, katsotaan miten ne alkavat sopia meidän kaksilahkeisten suuhun 😏

Sitten se tärkein, eli pentukuvakimara!

"Täs mie ny oon!"

Joensuu-Oulu väli meni autossa nukkuen kaikessa rauhassa

Tiitterä matkaaja oli kotimatkan tauoilla innokkaana tutustumassa jokapaikkaan

Kotipihasta tuli heti suosittu temmellyskenttä

Isosiskon koipi om nom nom

Ja vielä lopuksi: pienen holskun lempipaikka on ison holskun kainalo! Ehkä näistä tosiaan kaverukset tulee 😊