perjantai 1. syyskuuta 2017

Kaidan hakukoe nro 2.

Kaidan toinen hakukoe meni ihan vain kokemuksen keräämisen piikkiin. Pisteillä tottis: 74, haku: 95 ja esineruutu: 29 =198 p ei saatu edes kolmostulosta. Yllättäviä pistemenetyksiä tuli etenkin tottiksessa, mutta silti oli erinomaisen tyytyväinen suoritukseemme päivän päätteeksi. Etenkin itselle tuo esineruutu on ollut melkoinen mörkö, koska vuosi sitten ekassa kokeessamme jäimme siinä nollapisteille. Koska koulutustunnus saatiin jo viime vuonna alokasluokasta, ei tämän kokeen penkin alle meno tosiaan harmittanut, koska toisaalta koira myös tsemppasi mainiosti pitkän päivän yli itsensä!

Allekirjoittaneelle lähtö aikaisin aamulla ajamaan Kemiin hakukokeeseen oli lääkeaamupalan takana. Vatsani oli koko yön kipeä ja aamulla olisi tehnyt mieli lähinnä jäädä sängynpohjalle...mutta koska tälle vuodelle olimme jo joutuneet jättämään kaksi edellistä koetta väliin (toisen esti tassuhaava ja toinen peruttiin osallistujapulan vuoksi), niin pakkohan meidän oli lähteä! Enpähän ehtinyt jännittää sitä, mitllaisia pisteitä saisimme, kun murehdin vain sitä että kestääkö vatsani tottiskaavion läpi jne ;)

Tällä kertaa aamu alkoi tottissuorituksilla. Menimme Kaidan kanssa ensin taas paikkikseen. Se jännitti jonkin verran, koska koetta edeltäneissä treeneissä maassa makuu oli tuottanut paljon pään vaivaa ja Kaida oli alkanut pomppia itsekseen ylös makuulta ynnä muuta mukavaa. Kokeessa paikkiksessa ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa, huh helpotus! Saatoin siirtyä omaan seuraamiskaavioomme hieman levollisempana. No, jälleen paukkujen kohdalla Kaida reagoi vahvasti: tällä kertaa se alkoi haukkua minulle vaativasti seuratessaan kun paukut kuuluivat. Ei sentään nyt pyörähtänyt ympäri, kuten vuosi sitten! Toisaalta Kaida aina saa lisää ryhtiä laukauksista: lopun seuraamisen se teki melkein vasempaan jalkaani nojaten (sitä tuomari kokeen lopuksi hieman jo kritisoi). Ihmisryhmää emme juuri olleet treenailleet, mutta sekin meni ongelmitta. Jääviä jännitin, etenkin maahanmenoa liikkeestä. Niissäkin huoleni oli kuitenkin turha, Kaida suoritti liikkeet kiltisti, vaikkakin jälleen tavaomaisen hitaasti. Lopuksi oli sitten vielä noudot. Tasamaannouto oli ok. Hyppyesteellä heittoni meni vähän vikaan, ja kapulan lentorata meni esteen sivusta, mutta se kieri kuitenkin esteen taakse. Turhan luottavaisena lähetin Kaidan samantien hyppyyn, mutta koirapa seurasikin kapulan lentorataa, eli kierto hypyn mennen ja tullen, vaikka noudon tekikin nätisti. Plääh. Siirryimme A-esteelle, ja tällä kertaa tähtäsin heiton paremmin. Kapula näytti lentävän nätisti yli ja esteen taakse, joten lähetin Kaidan kiipeämään...ja samalla hetkellä kapula kierii vielä näkyviin selvästi vinoon esteen sivuun. Vedin varmaan henkeä napakasti, sillä jo matkaan lähtenyt Kaida tekikin stopin esteen juurelle ja palasi takaisin perusasentoon. Olin ollut liian hätäinen lähetyksessä, taas! Kysyin tuomarilta, voinko vielä uusia heiton, mutta koska olin jo ehtinyt koiran lähettää, ei auttanut muu kuin antaa uusi käsky ja toivoa parasta. "Kiipeä - nouda!" käskyllä Kaida kipusi A-esteen yli ja haki kapulan, mutta palasi takaisin esteen ohi lyhintä reittiä. Voihan rähmä! Viimeisenä liikkeenä oli enää eteenlähetys. Sen kanssa on ollut jälleen maahanmenossa ongelmaa, mutta nyt koetilanteessa Kaida meni - vaikkakin hieman hidastellen - maahan heti ensimmäisellä käskyllä.
Estenoutojen miinusten takia tottispisteemme olivat siis vain 74 (ekassa kokeessa saimme 85). Toki se harmitti, mutta olin myös hyvin tyytyväinen siihen, että pelkäämäni "vaikeat" liikkeet Kaidalle menivät niin hyvin. Estenoudot pitäisi olla helppo juttu korjata kuntoon ennen seuraavaa koetta :)

Tottiksen jälkeen siirryimme maastoon, ensin hakuradalle ja lopuksi esineruutuun. Kaida oli viidestä koirakosta viimeisenä (ainoana alokasluokkalaisena), joten ennen hakua oli edessä parin tunnin odotus. Mahani oli jo vähän rauhoittunut, ja muutoinkin hermoni pysyivät ihmeen hyvin kasassa, vaikka olisin hyvin voinut olla koejännityksen lamauttama! Hakurata oli varsin tiheäkasvuisessa sekametsässä, joten lähetin Kaidan ensin oikeaan kulmaan, joka oli hieman helpompi kulkuinen. En nähnyt upposiko Kaida täysin kulmaan asti. Hetken päästä kutsuin sen takaisin ja lähetin vasemmalle (jonne lähetys piti tehdä etureunan kreppien ulkopuolelta, koska taimikko oli todella tiheää. Kaida katosi pian kasvuston sekaan, ja viipyikin siellä varsin pitkään. Huutelin sitä hetken takaisin, ennen kuin sain sen yliheitolla taas oikealle puolelle. Hetken risteilyttämisen jälkeen, kun Kaida oli keskilinjalla, tuomari hoksautti minua, että koiralla ei ole hakurullaa enää pannassa! :o Jossain vaiheessa rulla oli ilmeisesti tarttunut oksaan tms ja tippunut metsään. Koira oli siis hakuillut ilman ilmaisuvälinettä, tosi hyvin meni! :D Minulla on onneksi aina vararulla treeniliivin taskussa mukana, joten lähetin koiran sen kanssa uudelleen töihin. Kaida oli jo tainnut kaivatakin rullaa, sillä nyt se lähti samoin tein hieman takaisin päin radalla ja ilmaisi siellä syvällä alueen perällä kuopassa makaavan maalimiehen. Kokeen jälkeen molari kertoi että koira oli käynyt hänen luonaan jo aiemmin, mutta ilmeisesti sillä ei silloin enää ollut rullaa pannassaan. No, yksi löydetty maalimies meille siis ainakin, jee! Näytöltä palattuamme lähetin Kaidan uudelleen oikealle, missä se oli käynyt jo aiemmin nuuhkimassa lahoavaa vanerilaatikkoa. Keskilinjalle ei aivan näkynyt, onko kyseessä piilo, joten annoin Kaidan ilmaista sen...ja tyhjäksihän se osoittautui. Sen jälkeen Kaida tuntui tarttuvan muihinkin "kylmiin piiloihin", joita radalla tuntui riittävän. Se ei myöskään oikein jaksanut enää upota radan perälle. Harmillisesti, sillä kun tuomari ilmoitti ajan loppuneen, olimme aikalailla oikealla radanpuoliskolla olleen maalimiehen kohdalla, mutta Kaida ei vain ollut lähtenyt tarpeeksi syvälle. Kävimme kuitenkin nostamassa viimeisen molarin hieman avustetusti Kaidalle. Ensimmäinen molari meiltä oli jo kuulemma jäänyt hoksaamatta vasemmasta etukulmasta. Loppupisteemme olivat siis 95 (ekassa kokeessa 160) ja tuomari kehui Kaidan työskentelyä ja ilmaisua+näyttöä. Olin suoritukseen tyytyväinen itsekin, ottaen huomioon miten vähän olemme saaneet treenattua viime aikoina.

Viimeiseksi oli sitten esineruudun vuoro. Tätä pelkäsin ehkä eniten, sillä olisi todella masentavaa jäädä taas pisteittä ja treeneissä Kaida ei esineruudussa ole oikein edistynyt. Se oli jo haun jälkeen väsy, joten kun lähetin sen ruudun vasemmasta kulmasta ja koira ei edennyt kuin muutaman metrin kun jo jäi pyörimään ruudun reunalle, olin jo luovuttaa. Kaida teki pienen mutkan ruudun ulkopuolella, etenki korkeintaan puoliväliin ja palaili siitä. Otin koiran hallintaan ja siirryimme keskemmelle etsintälinjalla. Lähetin Kaidan uudelleen, ja kas! Se juoksikin melkein suoraan lähes keskellä ruutua olevalle esineelle, tarkensi hajun lähteen (pehmeä kangastasku tms), otti sen ja toi minulle käteen! Olin kieltämättä ratketa riemusta. Mikä tuuri meille, että ruudussa oli yksi esine lähempänä meitä, phuh! Tuomarikaan ei löytänyt paljoa huomautettavaa (onneksi Kaida ei ehtinyt harjailla päämäärättömästi pidempään, vaan suorituksemme oli nopea), ja saimme yhtä pistettä vaille täydet pojot esineruudusta. Mikäli kaikki ruudun esineet olisivat olleet takarajalla, niin epäilen että olisimme jääneet taas nollille pisteissä. Onneksi kuitenkin saimme tästä onnistumisen kokemuksen, niin on enemmän motivaatiota taas treenata esineruutua lisää!



Kaikkiaan koe siis meni meillä osittain alta riman, mutta siltä päällimmäisenä on ihme kyllä onnistunut fiilis! Erityisen kiva oli huomata, ettei koejännitys tällä kertaa ollut päällimmäisenä mielessä, enkä myöskään masentunut vaikka saimme vähemmän pisteitä kuin viime vuonna. Koesuorituksissa ei myöskään ilmennyt mitään, mitä ei treenillä saisi luultavasti korjattua kuntoon seuraavaan kokeeseen. Kemin hakukoe olisi siis oikein hyvä kokemus oppimisen kannalta. Ehkä jatkossa kokeita ei tarvitse enää niin jännittää, koska "epäonnistuminen" on nyt koettu ja näin, ettei se haittaa mitään. Päinvastoin,  koepaikalla oli palkintojen jaossa yleisesti iloinen tunnelma, koska yksi 3-luokan koirakoista sai kokeessa kauan yrittämänsä kolmannen ykköstuloksen, eli koirasta tuli käyttövalio haussa sen myötä! Ei voi kuin nostaa hattua toisten sinnikkyydelle ja uurastamiselle noin hienon tuloksen eteen ^_^


Kemin jälkeen jätämme hakuilut kuitenkin pariksi viikoksi tauolle, ja keskitymme pitkästä aikaa viestin treenaukseen. Oulussa on viestikoe jo la 9.9, ja ilmoitin meidät jo mukaan, joten täytynee treenata sitäkin välillä! Ja hakukokeitakin on kotikulmille tulossa ehkä parikin tälle syksylle, ja kun ilmoitimme Kaidan vielä luonnetestiinkin lokakuulle, niin kalenterissa riittänee aktiviteettia koiraharrastuksen parissa ihan riittämiin ;)

Tässä vielä kuvakavalkaadi Kaidasta Kemin hakukokeen esineruudusta, kuvista kiitos Anita Kellokankaalle!

Esineruutu alkamassa
Esine löytyi toisella pistolla!
Tuotiin perille asti :)

Suut messingillä ^_^


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti