Viimeisiä kesäpäiviä

Syyskuu on saapunut, mutta Oulussa on vielä saatu nauttia aurinkoisistakin päivistä. Lämpötilat ovat koirille siedettävämmät kuin kesähelteillä, joten syysauringosta on nautittu täysin siemauksin. Nyt kesän mittaan on ollut aika myöntää, että kuluva kesä on Nuutti-corgipapan viimeinen. Sillä ei onneksi vaikuta olevan nivelrikosta ongelmia tai kipuilua, mutta jo talvella fysioterapeutilla kuntoutusta saanut takapää heikkenee hitaasti mutta varmasti. Etenkin oikeasta takakoivesta hermotus alkaa olla sen verran rappeutunut, että koiralla on levolta noustessa yhä vaikeampi saada jalkaa nousemaan muiden tahdissa. Aiemmin tassuista kuluivat kynnet, mutta nyt myös varpaiden sisäsyrjistä on karvoitus alkanut kulua, kun tassu laahaa maata kunnon askeltamisen sijaan.

Hieronnalla koipea on saatu välillä vähän verryteltyä, mutta mikäli kyseessä on se, mitä epäilen, eli etenevä selkäydinrappeuma (degeneratiivinen myelopatia, DM), niin parantumista tilanteeseen ei juuri ole odotettavissa :( Fysioterapeutin sähköhoidolla olisi takajalan lihaksistoa voitu vielä jonkin aikaa hoitaa, jottei liikunnan puutteessa jalan lihaksisto köyhdy, mutta hermotusta  sekään ei voi enää palauttaa. Onneksi DM on hermoston rapautumisen myötä koiralle kivuttomampi vaiva, kuin vaikkapa nivelrikko olisi. Nuutti siis porskuttaisi menemään edelleen vanhaan malliin, mutta yksi koipi vain toimiii yhä hitaammin ja hitaammin. Jossain vaiheessa tulee eteen se päivä, että jalka ei ehkä varaa painoa enää lainkaan. Silloin joudun tekemään yhden elämäni raskaimmista päätöksistä, ja varata aika eläinlääkäriltä viimeistä kertaa Nuutille. Nyt mennään kuitenkin vielä päivä kerrallaan, niin kauan kuin corgipappa näyttää nauttivan elämästään. Toivotaan että näitä aurinkoisia yhteisiä syksyn päiviä meillä vielä riittäisi!