Surkeiden sattumusten sarja jatkuu

Mitä enemmän sitä uskaltautuu koiraharrastukseen liittyen haaveilemaan, sitä enemmän tuntuu tulevan takapakkia. Tänä vuonna ensin ammuttiin alas selkäkuvausten myötä jalostushaaveet Kaidaan liittyen, sitten juoksut pilasivat koeuran starttaamisen tässä kuussa ja nyt sitten näyttelyrintamallakin epäonnistuttiin. Olen koko kesän herkutellut ajatuksella, että pääsemme metsästämään viimeistä muotovalion arvoon tarvittavaa sertiä Kaidalle isossa kotinäyttelyssä, elokuun Oulu Kv:ssa, jota pk-seuramme on mukana järjestämässä. Mutta eihän se niin helposti mene. Liian myöhään huomasin kysyä Markolta, että onhan Kaida ilmoitettu näyttelyyn. No eihän sitä oltu, toisin kuin luulin, ja viimeinenkin ilmoittautumispäivä oli mennyt umpeen aiemmin samalla viikolla. Kumpikaan ei ollut muistanut tarkistaa eräpäivää ajoissa. Kyllä voi pientä ihmistä syödä tämmöinen. Ehkä pitäisikin unohtaa kaikki tavoitteet koiraharrastuksesta ja tyytyä omistamaan sohvankoriste sessejä, niin ei tulisi jatkuvasti näitä pettymyksiä. >:(

Tunnelmia pk-leiriltä

Läksimme Kaidan kanssa mukaan Pohjoisen Belgien PK-leirille Muhokselle viime viikonlopuksi. Leiri oli sateinen mutta hyvin opettavainen. Perjantaina treenasimme esineruutua ja lauantaina ja sunnuntaina oli vuorossa maastolajit (meillä viesti) sekä tottistelua ja lisää esineruutua. Sain onneksi Markon paikalle apuohjaajaksi Muhoksen kangasmetsämaastoihin, sillä viestitreeneissä joka koiralla pitää olla kaksi ohjaajaa mukana.

 Ensimmäisenä treeninä tehtiin metsätietä pitkin lyhyempää motivaatiotreeniä, jossa ekoja kertoja treenaavatkin osallistujat oppivat viestin alkeet. Minä olen aiemmissa treeneissä yleensä ollut A-pisteellä ohjaajana, mutta tällä kertaa vaihdoimme Markon kanssa paikkoja ja minä siis lähdin siirtyväksi ohjaajaksi B-D pistelle. En tiedä oliko tällä vaikutusta vai onko Kaida vain sisäistänyt viime treenin jälkeen paremmin viestin idean, sillä nyt se kulki väliämme paljon vähemmillä avuilla (lähetyksessä toinen ohjaaja kutsuu koiraa maalipisteellä). Seuraavissa treeneissä hommaa vaikeutettiin: rata käveltiin umpimaastoon ja välimatkojakin pidennettiin. Kaida edistyi selvästi jo viikonlopun aikana harjoituksissa: se tarvitsi nyt paljon vähemmän ääniapuja lähetyksiin ja suunnistaminen siirtymäpisteiden välilläkin luonnistui jo paremmin. Tihkusateinen kelikään lauantaina ei lannistanut koiran intoa juosta. Sunnuntain viimeinen treeni oli jo varsin haasteellinen: kahden siirtymän jälkeen etappien A ja C väli oli jo lähemmäs 600m kumpuilevassa maastossa, jossa ei ollut näköyhteyttä edelliselle etapille. Vaikka itseäni hieman epäilyttikin pitkä välimatka, Marko kuitenkin lähetti Kaidan A:lta kohti C:tä, missä odottelin. Ja pianhan se raitapaita kirmasi metsän poikki C-pisteelle, jee! Takaisin päin lähetyksessä radan keskivaiheilla oli häiriönä koiraton henkilö. Hyödynsimme häntä niin, että hän kutsui Kaidaaa lähettäessäni koiran ja Kaidan päästyä hänen kohdilleen Marko alkoi kutsua koiraa A-pisteeltä ja koira kirmasi iloisesti radan läpi. Saimme siis ekaa kertaa tehtyä Kaidalle näin pitkän etapin ilman, että koiraa tarvitsee ohjaajan saatella lähemmäs. Treenien myötä myös ääniapuja voidaan alkaa jättää pois, kun koira alkaa oppia että treenin ideana on juosta rata alusta loppuun ohjaajalta toiselle :)
Kaidan viikonlopun toisista viestitreenistä on pieni videopätkä youtubessa.

Esineruudussa Kaidalla nähtiin hyvin eritasoisia suorituksia. Perjantaina, kun sillä riitti vielä virtaa, ei ruudun selvityksessä ollut isommin ongelmia: Kaida nosti hienosti kaikki 3 esinettä: 2 nahkalompakkoa ja pienen huopamattopalan. Sunnuntai-aamupäivän esineruutu puolestaan oli aivan päinvastainen (liekö koira ollut jo väsynyt viikonlopun jäljiltä, ken tietää?): koiraa kiinnosti vähän liikaa ruudun sivuun toisten koirien jättämät merkkailut, yhden löytämänsä esineen se tiputti ja unohti (kyseessä oli lapsen crocs-kenkä, ehkä koira muisti kotoa ettei sellaisia kenkiä saa ottaa hampaisiinsa ja siksi jätti esineen tuomatta?) ja toisessa ruudussa se puolestaan ei enää osannut pysyä tallatulla alueella eikä irronnut tarpeeksi etäälle ruudun takarajalle. Vaati melkoisesti hermoja ja odottelua, että saimme Kaidan löytämään edes kaksi esinettä viimeisestä ruudusta. Mutta sitkeästi kun odottelimme, että koira lopettaa haahuilun ja keskittyy etsintään (eikä vain odottele että ohjaaja tulee auttamaan esineen paikallistamisessa), Kaida lopulta otti vainun ruudun perältä ja haki sieltä pienen kangasesineen. Opimme siis ainakin sen, että jatkossa pitää treenata myös kovemmilla esineillä (kuten kengillä) ja että koiralle ei pidä antaa periksi jos se itse meinaa jäädä hurvittelemaan omiaan. Eikä myöskään pidä liian herkästi sortua avittamaan koiraa, jos se ei heti esineitä löydä, muutoin koira voi oppia tietoisesti avuttomaksi.

Tottistreeneissä ryhmämme kutistui kolmeen koiraan, joiden kanssa saimme opetusta mm. noutoihin, estehyppyyn ja eteenlähetykseen. Kaidan kanssa viilailtiin hieman myös seuraamista: väljyyden sijaan sillä oli nyt pikemminkin ongelmana eteenpoikittaminen. Siihen kuitenkin auttoi palkan otto vasempaan käteen. Ei siis parane vielä liian paljon tehdä seuraamista lelu piilossa taskussa. Myös noutojen nopeuden lisäämiseen saimme hyviä vinkkejä. Eteenlähetyksessä meillä taitaa olla ainaisongelmana Kaidan edistäminen, se siis vaatii vielä paljon tekemistä ennen kuin liike on koevalmis. Lisäksi pitäisi hommata isompi eteenmenopalkka: nykyisin käyttämämme narupallo ei erotu tarpeeksi kauas, joten Kaidan eteenmenosta tulee herkästi vino kun koira juoksee etsimään palloa väärästä kohden. Seuraaviin treeneihin otetaan sitten vaikka iso jalkapallo mukaan?

Monenlaista oppia mahtui siis kolmeen päivään. Telttayöpymisineen ja märkine keleineen viikonloppu oli toki myös rasittava, mutta ne tietyt onnistumiset treeneissä korvasivat kaikki vaivat ;)

Toisenlaista juoksua / Heating up

Melkein ehdin jo innostua, että lähdemme kuun lopussa kokeilemaan onneamme hakukisoihin. Suunnitelmia
kuitenkin sotki pari päivää sitten alkanut juoksu: meidän tuurilla juoksut kestävät sopivasti nyt kaksi-kolme viikkoa, eikä näin ollen pk-kisoihin ole asiaa. Voi pöh! Toki meillä on edelleen paljon treenattavaa niin maaston kuin tottiksenkin osalta, mutta saan todistetusti itseni treenaamaan ahkerammin, kun on jokin eräpäivä tiedossa. Treeniin tulee ihan eri vire, kun tietää että koepaikka on jo lunastettu, sen sijaan että treenailisi vain siksi, että joskus hamaassa tulevaisuudessa ehkä tulee joku koe ;) Mutta ei kai se auta kuin pitää edelleen sormet ristissä, että jahka näistä juoksuista päästään olisi Pohjois-Suomessa edes jokin haku- tai viestikoe vielä tälle vuodelle tulossa...


I was going to enroll Kaida into searching trials at the end of this month, but she decided to come in heat just now. So I´ll ques we need to skip the trials and wait for heat to end! Lets just hope that there will be at least some searching or messenger dog trials in North Finland later...

Run, Kaida, run!

Kaida kiihdytteli itsensä epävirallisissä, kaikille roduille avoimissa kiihdytyskisoissa luokkansa kolmoseksi! Maxi-luokkaan osallistui 20 koiraa joten hyvin tyttö pinkoi kun palkinnoille asti ylsi. Juostava matka oli noin 80 m ja Kaida kellotti ajan 7,05s. Aika olisi vielä voinut olla muutaman kymmenyksen nopeampi jos emme olisi käyttäneet viehettä juoksumatkalla: Kaida nimittäin lähes saavutti vieheen parikymmentä metriä ennen maalia, koska sitä kelattiin liian hitaasti. Onneksi Marko oli maaliviivalla ja saattoi kutsua Kaidaa siinä vaiheessa kun koira näytti olevan valmis loikkaamaan vieheen kiinni. Koira selvisi pienellä rytminmuutoksella ja juoksi vauhdilla Markon ja pallon luo loppumatkan. Aiempi maxi-luokassa juossut seisoja kärsi hitaasta vieheestä enemmän: se ehti juosta vieheen kiinni, tarttui siihen ja pysähtyi, ennen kuin vieheenkelaaja tajusi lisätä vieheeseen vauhtia. Sille tuli siis roppakaupalla ylimääräisiä sekuntteja juoksuaikaan. Knoppina: nopeimmilla vinttikoirilla tuo 80m meni tänään reilussa 5 sekunnissa.

Juoksutulos oli siis erittäin hyvä! Kova draivi Kaidalla oli oman vuoron jälkeen palata radalle ottamaan vähän lisää spurttia, kun katselimme viimeisten koirien yksilösuorituksia. Aivan palkinnoille emme ajatelleet yltävämme, joten Kaidan kolmossija oli todella iloinen yllätys :) Tulevaa viestiuraa ajatellenkin on mukava tietää, että nopeutta tästä raitapaidasta todella löytyy!

Kaida took part in unofficial greyhound race as this competition was open for all breeds. Kaida competed in a class of max-size dogs. Out of about 20 max dogs she was finally third (with time 80 meters in 7,05 seconds) so we didn´t return home empty handed. She truly is fast runner which is great as in messenger dog trials the speed of the dog is important part in score board!

Maxi-luokan 3 nopeinta koiraa

 Ja tokihan kisan jälkeen piti Kaida palkita myös uintireissulla! Kurvasimme siis Pateniemen rantaan ja päästimme koirat vilvoittelemaan lämpimän päivän päätteeksi.

Haku päällä?

Suomen kesäkelit voivat olla oikullisia, mutta onneksi aina välillä on päästy maastotreeneihinkin. Tänä kesänä onkin alettu treenaamaan kahta lajia rinnakkain, eli hakua ja viestiä, onneksi vielä ei ainakaan ole koira tai ohjaajat menneet sekaisin :D Kovin toiveikkaana olin alkusestä sen suhteen, että pääsisimme tämän vuoden puolella hankkimaan pk-koulutustunnuksen Kaidan kisakirjaan. Alkukesästä treenaus on kuitenkin lähtenyt aika hitaasti etenemään (tai on oikeastaan tullut vastaan uusia ongelmia joiden ratkomisessa on kestänyt...) ja netin koekalenterissa tämän seudun haku- ja viestikokeet ovat aikalailla kesä-heinäkuulle ajoitettuja. Esimerkiksi Kemissä olisi heinäkuun viimeisinä päivinä hakukoe, mutta kovin tiukille menee saada tästä meidän raakileesta alle kuukaudessa koekuntoinen! Lähin viestikoe taas olisi ollut Kajaanissa jo viime viikonloppuna...Kovasti olisi kokeeseen mieli, kun vaan joku sellaisen meille täällä edes hiukan Oulua lähenpänä järjestäisi!

Täytynee siis vain treenata ja toivoa, että myöhemmälle syksylle koekalenteriin ilmestyy lisää kokeita Pohjois-Suomeen, jos sitten emme tuonne Kemiin lähde yrittämään. Sen verran on kuitenkin hiemista niin maastossa kuin tottiksessakin, että melkoisen iso kynnys ekaan kokeeseen tulee olemaan. Vaikka haku muutoin sujuu, niin Kaida on nyt parissa viime treenissä alkanut jähiä näytölle lähdössä. Joudun antamaan useamman käskyn, ennen kuin koira lopulta ottaa vinkistä vaariin ja säntää takaisin maalimiehelle hakemaan herkut ja/tai pallolelun palkaksi. Viestissä myös alku sujuu yleensä hyvin, mutta viimeisillä etapeilla joudun yhä enemmän kutsumaan Kaidaa jotta se irtoaa kakkosohjaajan luota ja viidennelle etapille sitä on jouduttu saattelemaankin lähemmäs, ennen kuin koira hoksaa juosta vielä viimeisen kerran ykkösohjaajalle. Iso kysymysmerkki siis on, kummassa lajissa olemme ensin koevalmiita! Voipi olla, että asian ratkaisee ihan vain se, kumpaan lajiin sattuu löytymään ensin sopiva koeaika ja -paikka.

Ensi viikolla pääsemme onneksi tehokuurille treenauksessa, sillä osallistumme belgianpaimenkoirien pk-leirille. Pääsemme siellä viikonlopun ajan treenaamaan niin tottista, esineruutua kuin viestiäkin (piti valita vain yksi maastolaji). Tälle viikolle on vielä luvassa vähän erilaisia koiratouhuja: Kaida pääsee torstaina tottistreenien lisäksi osallistumaan vinttikoiraradalla pidettäviin kiihdytyskisoihin! Mielenkiinnolla odotan, minkälaisen ajan tämä elosalama kellottaa alle 100m radalla. Ja sunnuntaina puolestaan Nuutin kanssa suunnataan Oulu Kv-näyttelyyn, missä corgiherra saa taas edustaa kaverikoiria ja pääsee toivon mukaan kerjäämään paljon paljon rapsutuksia ;)

"Näytä!". Kuvan hakutreeneissä otti Merja Mäkelä.

Hyvää Juhannusta / Happy Midsummer Eve!

Juhannusaattoon kuului niin Kaidan tottistreeniä kuin hyvää ruokaa ja kavereiden kanssa illan istumistakin. Kokkoakin ehdittiin käydä ihailemassa mereltä käsin ja toki Kaidan poikaystävä kävi myös vieraisilla. Ihana tapa siis viettää kaupunkijuhannusta, kun on mieluisaa puuhaa, hyvää seuraa ja herkullista ruokaakin vielä :)

Our midsummers day was full with Kaidas obedience training, eating and spending evening with our friends. We went to sea shore to watch a bonfire and then had a lovely evening with delicious dinner with best company. I could say this was one of the best ways to spent a midsummer fest in city :)

 

Ajatelmia lihas- ja nivelhuollosta

Vaihteeksi tuli mieleen kirjoitella treenien ja vapaapäivä hurvittelujen sijaan koirien
fyysisestä huoltamisesta. Koska taloudesta löytyy nyt kaksi nivelhuoltoa
vaativaa yksilöä, ovat erinäiset hoitomuodot tulleet viime vuosina tutuiksi. Viimeksi tänään kävi Kaida hierojalla auotuttamassa lihasjumeja, Nuutti puolestaan on kokeillut aiemmin niin osteopatiaa kuin laserhoitoakin nivelvaivoihinsa. Kotihoitoon kuuluu myös venyttelyt ja omatoimiset hieronnat aina silloin tällöin (pitäisi muistaa kyllä useammin!) sekä BackOnTrack-verkkoloimi ehkäisemään lihaskireyksiä rasittavamman liikunnan jälkeen.

Meidän molemmilla koirilla on päivittäisessä ruokavaliossa lisänä nivelravinteita. Hyödynnämme niin ihmis- kuin eläinpuolenkin valmisteita aina sen mukaan, mitä apteekeista ja kaupoista löytyy tarjouksesta. MSM-jauhe, glukosamiinitabletit ja lohiöljy ovat vakiona iltaruuan seassa. Myös molempien kuivanappularuuassa (Nuutilla Canagan Light/Senior ja Kaidalla Canagan Free-Run Chicken) on jonkinverran nivelravinteita, mutta pelkästään niiden varaan en apuaineiden saantia jättäisi. Ruokien ja nivelvalmisteiden vertailusta olen kirjoitellut omalle sivulleen tarkemmin jo aiemmin.


Tänään hieronnassa etenkin Kaidan takapäästä löytyi jumeja. Hollantilainen on kova pomppimaan, kiskomaan keppejä ja polskimaan rantavedessä, joten takareidet ovat vähemmän yllättävästi kovilla. Myös haku- ja viestitreenit lisäävät lihasrasitusta. Kaida saakin säännöllisesti ruokaan magnesiumlisää ja nyt meillä on kokeilussa viestitreenien jälkeen juottaa sille myös magnesiumpitoista palautusjuomaa. Kaidan lihasjumeja ei aina huomaa arkielämässä helposti, sillä liikkumisessa se ilmenee ehkä lähinnä lyhentyneenä taka-askeleena. Käsitellessä takapää ja etenkin takajalat ovat välillä herkät ja nykivät. Pidempien lenkkien jälkeiset venyttelyt pitäisikin saada iskostettua omaan aikatauluun, jotta isompia jumeja ei pääse syntymään. Keppien kantelu ja puunoksien kiskominen näkyvät myös niskalihasten kireytenä aika-ajoin. Koiran vauhdikkuuteen eivät lihasvaivat näytä vaikuttavan, luultavasti raitapaidalla on aika korkea kipukynnys ja into juosta etsimässä keppejä heiteltäväksi peittääkin vähäisemmät lihaskivut. Vasta hierojan käsittelyssä huomaakin, miten jumissa koira oikeasti on!

Nuutilla nivelvaivat ovat vähentyneet sen jälkeen, kun talouteen saatiin sille kaveri. Meneväinen hollantilainen pitää corginkin nivelet vetreinä huolehtimalla jokapäiväisestä mobilisoinnista ;) Viime syksyn osteopaattireissullahan ei isompia kremppoja löytynyt. Talvella herralla tehtiin laserhoitoa sarjana ja sitä voisikin harkita uudelleen nyt kesän tai syksyn aikana. Kesäkeleillä Nuutti on aina nihkeämpi liikkumaan, mutta onneksi asumme nyt vesistön lähellä ja Nuutti kahlaileekin mielellään matalassa vedessä. Kävipä se tälle kesälle jo kerran omatoimisesti uimareissunkin, kun kahlaili innoissaan kyllin syvälle Kaidan perässä! Nuutin vaivat näkyvät yleensä enemmän yleisluontoisena liikkumisen vähentymisenä, eikä niinkään yksittäisen ruumiinosan kireytenä. Corgin epäedullisen, etupainotteisen rakenteen vuoksi Nuutilla on aina kesäisin etutassujen keskimmäiset kynnet kuluneet lyhyiksi (koiran eturaajojen liikerata on rajoittunut ja siksi kynnet laahaavat maata). Tänä kesänä tein jop havainnon, että toisesta takajalastakin on keskimmäiset kynnet hieman kuluneet. Ehkä lonkkanivelet ovat sen verran vaivanneet, että takajalkojenkin nostelu on jossain vaiheessa ollut vaikeampaa? Nuuttilla on Rimadyl-resepti ja se saakin tulehduskipulääketabletin, mikäli liikkuminen alkaa vaikuttaa vaikealta. Täytynee tosiaan harkita myös uutta laserhoito-kuuria lonkka-alueelle.

Loppupohdintana vielä viime syksynä Kuusamossa otettu kuvasarja. Vasta sataneeseen lumeen jäävät tassunjäljet kertovat paljon koiran askelluksesta ja mahdollisista ongelmista. Nuutin töppöjaloista jää selvät laahausjäljet askelten välille, se ei siis nostele etenkään etutassujaan tarpeeksi korkealle kävellessään tai ravatessaan. Kaidalla puolestaan askel on lennokas ja ravissa tassunjäljet asettuvat nättiin riviin peräkkäin. Lumen aikaan onkin kai helpompi bongata koiran jäljistä vinkkiä mahdollisista lihas- tai nivelvaivoista.