Paimenet ladulla

Hiihtotiimimme Kaida, Vinha ja Konsta

Tarkoitus oli kevään aikana hiihdellä Kaidan kanssa kuntoa paremmaksi, mutta nyt raitapaidan juoksujen vuoksi tuli pidettyä taukoa koiraladulla käynnistä. Tänään sain itseni onneksi ylös penkistä. Viime päivinä Ouluun on satanut rutkasti lisää lunta ja maisemat ovat upean talviset, mutta pakkasta ei ole kuin ehkä -5 asteen verran. Lyhyestä varoitusajasta huolimatta sain hiihtämään kiriseuraksi kaverini Hallan koirineen. Niinpä ladulle startattiin hollantilaisen, belgialaisen ja sveitsiläisen paimenkoiran voimin!




Yksin Kaidan kanssa hiihtäessäni meno yleensä hikistä - minulle. Koska spondyloosin takia jätimme kisamaisen vetotreenin pois ohjelmistosta, on hiihtely ollut enemmän rallattelua löysällä remmillä. Kaidalla ei siis yksinään mennessämme ole erityisesti hinkuja juosta edelläni liina kireällä. Olen siis saanut kunnon kuntoilua, kun olen rajoittanut Kaidan vetopätkät max pariinsataan metriin kerrallaan, mihin sillä vielä riittää into ilman jänistä edellä.

Tänään yllätyin iloisesti, kun Kaida ensin yksinään pinkoi edellä menevien kaverien perään minkä kintuistaan pääsi! :D Toki jäimme kaverien vauhdista ennen pitkää, mutta tauon jälkeen vaihdoimme hieman vetokuviota. Halla jatkoi Konsta-belgin kanssa ja itse otin tytöt tupla-remmin päähän ja sitten taas mentiin.

Kirikiri, tytöt!

Vinha-valkkari oli mainio kirittäjä, se kun ei halunnut jäädä omasta laumastaan jälkeen. Kaida sai välillä lepuuttaa löysemmällä remmillä, kun Vinhan voimin saatiin minut suksilla kulkemaan jouhevasti mukana. Minun ei juuri tarvinnut lykkiä vauhtia, vaan keskityin lähinnä pysyttelemään mutkissa pystyssä ja jarruttelemaan likkojen ohittelupyrkimyksiä. Oli varsin piristävää vaihtelua, ettei hiihtoreissulla tarvinnut olla hikipäissään, mutta toisaalta en kyllä voi laskea tämän päiväistä liikunnaksi, sen verran laiskana vapaamatkustajana sain koirien kyydissä olla ;) Tätä valjakkohiihtoa täytyy kyllä ehdottomasti ottaa toiste uudelleen, saadaanpahan Kaidallekin kasvatettua vähän lihasmassaa ennen kesän pk-maastotreenikautta!

Lauantain ratoksi jäälle!

Tällä kertaa aktivoitumaan pääsi rotuiseensa seuraan Nuutti-corgi. Oulun alueen corgistit järjestivät kimppalenkin meren jäälle lähellä asuinaluettamme, joten tokihan ukkelin kanssa oli osallistuttava!

Koko ryhmä koossa. Kuva: Jutta Kilponen

Epäilytti kyllä etukäteen, meneekö lenkki Nuutin osalta remmissä liiallisen rähjäämisen vuoksi. Viime aikoina normaalit päivälenkit ovat menneet helposti pipariksi, kun raitapaita ja töppöjalka provosoivat toisiaan räyhäämään läheltä kulkeville koirille. Ehkä kahdestaan saman lauman koirien tyhmyys tiivistyy, sillä jäällä Nuutti antoi kohteliaasti muiden haistella itseään ja seuraili sitten koiralauman jäljessä ihmeen sopuisasti. Vain kerran tuon tunnin ulkoilun aikana pari nuorempaa corgipoikaa aloitti rähäkän, johon Nuuttikin lopulta meni sekaan lisäämään vettä myllyyn ja piti siis komentaa rauhoittumaan kauemmas. Takaisin autoille palatessa ukkelille tyypillistä "grumby old man" pöhinää alkoi kuulua enemmän, luultavasti vanhuksella alkoi jo painaa askel tassuissa.

Lenkin vanhin ja nuorin osallistuja. Kuva: Jutta Kilponen

Keli oli mitä mainioin, mutta toki jäällä liukastelu ei ole paras mahdollinen aktiviteetti nivelvaivaiselle. Oli kuitenkin mukava nähdä, miten luontevasti pitkän tauon jälkeen Nuutti sulautui rotutovereidensa seuraan. Pitänee viedä se treffaamaan muita corgeja useammin! Kotona pappacorgi sai selkäänsä niveliä ja lihaksia hellivät BackOnTrack-takin ja herkkuluun mutusteltavaksi. Ja corgin päivä parani entisestään illalla: se pääsi taas yökylään hoivakotiinsa Kaakkuriin avopuolisoni vanhemmille. Siellä Nuutti saa taas pari päivää nauttia ainoana koirana tehorapsutuksista vierihoidossa ja pitkistä päiväunista sohvalla ilman häiritsevää hollannikasta ;)

Ja jos Nuutilla oli aktiivinen päivä, niin ei toki junnukoirakaan osattomaksi jäänyt. Kaida pääsi pitkän päivälenkin päälle koiraurheiluhallille tottistreeneihin, sen jälkeen katselemaan vähän Oulun keskustan lauantai-illan vilinää ja sieltä matkasimme bussilla takaisin kotia. Se riitti väsyttämään edelleen puolukkapäiviä viettävän raitapaidan tehokkaasti!

Zzzzzzz.....

Onnea Kaida 3 v.!

Lauman junnu täytti tänään jo 3 vuotta! Aika on mennyt uskomatonta vauhtia. Toisaalta paljon on ehditty saavuttaa Kaidan kanssa, mutta sitten taas se on yhä joissain asioissa se meidän pentu ;) Parhaillaan neiti raitapaidalla on juoksut meneillään, joten koirakavereita ei näille synttäreille kutsuttu, mutta onneksi leluista oli seuraa juhlakalulle!

Hyvää synttäriä 3-v. Kaidalle! / Happy 3th Birthday to Kaida!

 

Tietenkin myös kakku kuului asiaan! Isoveli Nuutti sai myös oman pienemmän kakkunsa. Viekas corgi käytti kyllä tilaisuuden hyväkseen, imaisi oman lautasensa tyhjäksi ykkösellä ja tunki samantien Kaidan annokseen osingoille :D

Nuutinpäivää ja fysiojumppaa!

Näin Nuutinpäivän kunniaksi voisin päivitellä hieman corgin huoltokirjaamme. Vanhuus ei tule yksin ja vaikka Nuutilla kotona onkin hyvä raidallinen personal trainer, sen kroppaa pitää aina välillä ehjäillä. Tällä viikolla kävimmekin käyttämässä joululahjaksi saadun koiran fysioterapia-kerran pois oululaisessa FysiOtuksessa. Nuutilla alkoi jo kesällä kulua takatassuista kynnet, joten aavistelin että takapäässä olisi jotain jumissa ja siksi askel laahaava. Fysioterapiassa ei kuitenkaan selästä tai lonkista löytynyt mitään kipupisteitä, vaan fyssari arveli heti vaivan olevan enemmän hermostoperäinen.

Ongelman nimi on siis asentotuntopuutos. Jossain Nuutin peräpäässä eivät siis hermostossa viestit kulje ihan vanhaan malliin, joten koiran ei aina hoksaa korjata raajan asentoa. Tassu voi siis unohtua taakse kun koira pysähtyy liikkeestä. Etenkin oikeassa takatassussa tämä oli fysioterapiassa todettavissa helposti: jos koiran seisoessa tassu käännettiin "kämmenselkä" maata vasten (kuten oikealla olevassa kuvassa), se jäi siihen asentoon tai sitten Nuutti korjasi pitkällä viiveellä tassun oikeinpäin. Vasemman takajalan hermotus näytti pelaavan paremmin: koira ei edes antanut asettaa tassua nurin, vaan oikaisi sen heti normaaliseisontaan.


Koska corgipappa kuitenkin liikkui innokkaasti eikä siltä löytynyt kipeitä paikkoja, ehdotti fysioterapeuttimme näin alkuun koiven jumppaamista. Tassujen aktivointi voisi parantaa niiden hermostoyhteyksiä ja muistuttelisi Nuuttia takapäänsä käytöstä muutenkin. Saimme siis töppöjalalle jumppaohjelman: koiran seisoessa nostetaan toinen etutassu ja vaikka namin avulla hieman ohjaillaan koiraa siirtelemään painopistettään. Näin koira joutuu aktivoimaan keskikroppaansa ja tukeutumaan takajalkoihin. Sama tehdään myös vuorotellen takajaloille: yksi koipi ilmaan ja sitten haetaan taas tasapainoa. Astetta haastavampi on kahden tassun nosto: nostetaan yhtä aikaa sekä toinen etujalka, että vastakkainen takajalka hetkeksi ja lasketaan alas. Tämä aktivoi entisestään koko kroppaa. Myöhemmin näitä samoja liikkeitä voi tehdä vaikka ilmatäytteisen makuualustan päällä, jotta vaikeustaso nousee. Tätä treenausta voi tehdä muutaman kerran päivässä pieniä hetkiä kerrallaan.


Toinen jumppa on corgintasoinen esterata! Jotta Nuutti hoksaisi alkaa nostella takajalkojaan sen sijaan että ne vaan raahautuvat perässä, jumppailemme myös keppien ylitystä. Corgille riittää hyvin maantasolla olevat rimat, harjanvarret ynnä muut korkeuden puolesta. Vaikka aluksi keppijumppa oli sitä, että Nuutti käveli keppien yli ja veti ne samalla yhteen läjään, alkaa treeni toivon mukaan pikku hiljaa muistuttaa corgia siitä, että takatassutkin ovat olemassa. Myös muut  valinnaiset liikkeet, kuten peruuttaminen tai paikallaan pyöriminen etutassut korokkeella käyvät takapääjumpasta.

Muita treenivinkkejä oli yleisesti lenkkeillessä liikkuminen lumihangessa tai sammalmättäisessä metsässä. Myös vedessä kahlailu sopii hyvin jumpaksi (kesää odotellessa!) Lenkillä tassujen nostoa voi yrittää korostaa pistämällä takatassuihin sukat tai tossut, tai vaikka paperisuttura teipattuna anturaan. Mikä vain, mikä koirasta tuntuu lievästi häiritsevältä, auttaa kohdentamaan koiran huomion raajaan ja näin ollen käyttämään sitä aktiivisemmin. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tehdä koiran olosta epämukavaa: tossunkin pidolle riittää kerrallaan 5-10 minuuttia.

Suuret kiitokset Oulun FysiOtukseen näistä jumppaohjeista ja koiriemme hoidosta muutoinkin! Katsotaan jos näillä ohjeilla saataisiin vielä Nuutti-pappa 9 veen koivet nousemaan ;)

Uusi vuosi, uudet tuulet! / New year, new tides!

Uusi vuosi ja arki ovat jälleen pyörähtäneet käyntiin joululomailun jälkeen. Oulussa tammikuu 2017 alkoi tymäköillä pakkasilla ja etenkin Kaidaa on pitänyt ulkoilua varten topata takeilla ja loimilla. Neidillä pitäisi alkaa juoksut tässä tammikuussa ja tokihan karvat on tiputettu pois hyvissä ajoin jo viime vuoden puolella. Nuutti tarkenee paljon paremmin tuuheassa turkissansa, mutta kaikkein kylmimmille keleille (alle -20 C) on sillekin puettu takki päälle ihan kaiken varalta. Koska lenkkit pakkaskelillä ovat lyhempiä, sai Kaida sopivasti joululahjaksi pari uimala-lahjakorttia. Koirauimalassa polskiessa raitapaita saa kulutettua ylimääräisiä energioita sopivasti. Nuutti-pappa (joka täytti jo 9 vuotta joulupäivänä, wuhuu!) puolestaan sai fysioterapia-käynnin lahjaksi. Sekin tulee ihan tarpeeseen :)

Sain itse töitä tälle kevätkaudelle, joten katsotaan miten aikaa jää koiraharrastuksille. Onneksi kyseessä on osa-aikainen työ, joten eiköhän sitä välillä ehdi harrastelemaan. Nuutin kanssa voi onneksi käydä kaverikoirakeikoilla esimerkiksi viikonloppuisin. Kaidan kanssa tottis- ja pk-hommat ovat olleet jäissä (kirjaimellisestikin) nyt talvikaudella, koska meillä ei ole hallitreenipaikkaa pk-yhdistyksellä. Toivottavasti nyt keväälle järjestyy edes jotain, muutoin tottistelua päästään jatkamaan vasta ulkokentillä lumien sulettu.

Viime vuoden osalta saimme Kaidan kanssa täytettyä uudenvuoden lupaukset täydellisesti! Tavoitteena oli tehdä tulos pk-puolelle ja valioitua Suomen muotovalioksi. Ja niinhän me tehtiin :) Tämän vuoden osalta tavoitteena voisi olla pk-puolella myös tulos VK1 viestistä ja ainakin kokeillaan myös HK2sta. Misseilypuolella suunnitelmissa on ehkä käydä länsinaapureissa näyttäytymässä, josko saataisiin Ruotista tai Norjasta myös neitille serti tai pari!

In nutshell in English: Year 2017 started in Oulu with pretty cold weathers. In Oulu we have now degrees between -15 and - 25 C so at least Kaida needs a warm jacket when we´re going out. She has lost all her hair as she should be coming in heat soon. Nuutti corgi has much thicker and warmer fur so he is fine even with these winter degrees. Only in coldest days he got a jacket too for outdoor walks.

Last year whe managed to hit our coals in dogs hobbies.  Kaida got a result from working dog search trial and also become a Finnish Show Champion. Maybe this year we will aim even higher? I hope we will get also results from messenger dog trials and with dog shows we have planned to visit in Sweden or/and Norway to see, if Kaida could got champion tittles from there too!

Ja koska ulkona on turhan kylmä riehua, niin sitätiloissa lelut ja kalusto saavat kyytiä ;) 

Blogger ei suosi yli minuuttisia videoita, joten tässä linkki youtubeen: 

As outside is so cold, dogs know how to spent their morning indoor ;)

https://youtu.be/AHGG6dbA0xg

Hyvää Joulua / Merry Christmas!

Nuutti ja Kaida toivottavat kaikille oikein leppoisaa joulua ja onnea uudelle vuodelle!

We wish you a merry Christmas time and a happy new year!

Ollaan vaan ja hengaillaan ^^

Alkutalven sateiset kelit ja pimeys ovat pistäneet ulkonatreenailua tauolle. Tällä viikolla onneksi saatiin pikkupakkaset, joten kun pitkästä aikaan käytiin hakutreeneissä, ei tarvinnut kahlata metsässä märissä varvikoissa. Koska pk-yhdistyksemme ei saanut loppuvuodelle hallivuoroa, on meidän osalta tottistreenaus varmaan tauolla kevätpuolelle asti. Tarkoitukseni  oli nyt alkutalvesta hallissa alkaa opetella Kaidan kanssa tokon avoimen luokan liikkeitä, mutta se nyt jäi. Jos se hallivuoro nyt kevätkaudelle saataisiin, niin katsotaan sitten mitä siellä ehtii. Maastotreeneissä on nyt hyvin saatu hiottua niin hakua kuin esineruutuakin, joten toivon mukaan ollaan hyvissä ajoin ennen ensi kesää koevalmiita.

Muutoinkin koirat ovat saaneet aikalailla chillailla kotosalla. Välillä käytiin Kuusamossa kyläilemässä (siellä oli kunnolla lunta ja pakkasta!) ja Kaidan kanssa on yritetty tehdä pidempiä lenkkejä. Etenkään märällä kelillä Nuutin liikkumisinto on lähellä nollaa, joten raitapaidan kanssa pitää tehdä erikseen oma lenkki, jotta sen energiamäärää saa edes vähän tiputettua.

Koska Nuutin laihdutuskuuri ei ole light-nappuloilla juuri tuottanut tulosta, olen nyt koettanut siirtyä koirien kanssa 50-50 ruokintaan, eli ne saavat aamuisin ja päivällä raakaruokaa ja illalla kuivanappuloita. Pelkillä nappuloilla Nuutin ruokamäärä oli vain n. 3 dl nappulaa per päivä, ja koska light-nappuloissa on vain vähän rasvaa ja proteiinia, ei koiralla myöskään sen takia ole varmaan ollut jaksamista liikkua. Nyt ollaan siis lisätty ruokavalioon raakalihapullia ja kanansiipiä, toivon mukaan proteeinipitoisempi ruoka auttaa poitsua jaksamaan liikkuakin. Ehkä se painokin sieltä vihdoin alkaa pudota :)

Kotona koirat ovat käyttäneet aikaa paitsi lepäilyyn, myös keskenään painimiseen (etenkin aamuisin). Kaida on myös askarrellut lelujen parissa: ylimääräinen virta on hyvä kohdistaa pehmolelujen purkamiseen!

Vielä muutama potretti Kuusamon reissulta! Vaikka pakkasta oli jopa -15 C, niin kyllähän nuo hurtat nautti lumisista olosuhteista Oulun vesisadekelien jälkeen.