Jahas, joltain nimeltämainitsemattomalta bloggaajalta on näköjään unohtunut tämä bloggailu, hupsista :D Tässä näköjään ehti hurahtaa loppuvuosi ja joulu ja uudet vuodetkin ennen kuin muistin tännekin jotain päivitellä. Pahoittelen hiljaiseloa, vaikka koirien kanssa ei kyllä ihan toimettomina edes olla oltu!
Minalla ei vielä ole käytös paljoa muuttunut, mutta sillä on ollut tyhjänmahan närästelyä ja ripulointia nyt alkuvuodesta ja samoin ruokaa on alkanut upota yhä enemmän. Nyt sillä alkaa olla nisissäkin selkeää turpoamista, eli toivoa on että joulupiparit olisivat tukevasti uunissa! Lähiviikkoina pitäisi jo mahassakin alkaa näkyä kasvua. Kasvattajan valitsema yhdistelmä on kyllä sangen kiintoisa: Minan sähäkkyyttä tasapainottamaan valikoitui lopulta (alunperin kaavailtujen ulkomaisen, jo edesmenneen uroksen pakastesperman sijaan) Kaidan siskonpoika Ruuti. Olisi melko mahtava yhdistelmä, jos Kaidan puolen suvusta saisi yhdistettyä parhaat puolet (kuten esim rauhoittumis- ja keskittymiskykyä) Minan työmoraaliin, vauhtiin ja sinnikkyyteen, sekä toki terveeseen kroppaan myöskin. En tiedä onko hyvä vai huono asia että meillä itsellä on kotona koiraluku täynnä: kaksi koiraa meidän taloudessa on ihan riittävästi, etenkin kun Minan kanssa pk-treenaus on vielä niin kesken. Pieni houkutus olisi toki ottaa Minan juniori kotiin mutta ei vain kertakaikkiaan aika tai kädet riittäisi millään treenaukseen kahden aktiivisen ja yhden seniorin kanssa. Jos pentue nyt onnistu ja kaikki menee hyvin, tulee kuitenkin olemaan mielenkiintoista seurata Minan jälkikasvun elämää ja kehitystä edes etänä!
Seniorillamme Kaidalla puolestaan lähestyy 9 vuotissynttärit. Syksyllä tehdyn sterilaation jälkeen Kaida on voinut erittäin hyvin. Se on liikunnallinen ja loppuvuodesta se alkoi olla jo varsin timmissä kunnossa kesän pullavamman kauden jälkeen. Lenkkeily ja leikki maistui, maha toimi eikä selkäkään tuntunut jumittavan suuremmin. Kaida on nauttinut olostaan oloneuvoksettarena ja sohvan valtiattarena. Välillä sekin on päässyt käymään hallilla muistelemassa tokokuvioita, mutta ei erityisesti tunnu kaipaavaan arkeen sen kummempaa aivotyöskentelyä. Kuusamon reissuilla se saa nauttia pitkistä metsälenkeistä ja keppien kantelusta. Nyt loppiaisena kävin sen kanssa myös Kajaanissa näyttelyssä: vaikka olikin vähintään tympeää ajella yksinään aamuyöstä Kuusamosta Kajaaniin jäisiä teitä pitkin, niin reissu kannatti! Kaidalla oli kilpakumppanina vain Ruusa-siskonsa (Minan sulhon Ruutin emä) ja ruotsalainen tuomari valitsi näistä kahdesta seniorista Kaidan rotunsa parhaaksi ja ROP-veteraaniksi. Pitkä päivä oli odotella Kajaanin hallissa loppukehiä, mutta kehäkonkari Kaida otti odottelun levon kannalta ja kävi kiertämässä päivän päätteeksi lentävällä askeleella niin veteraani- kuin ryhmäkehänkin. Menestystä ei odotetusti isoista kehistä saatu, mutta tyytyväisinä voitiin lähteä kotimatkalle: kyllä hyväkuntoista veteraania on aina ilo esitellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti