Minan eka pk-koe: maastot

 Näin pari viikkoa hakukokeen jälkeen alan olla toipunut pettymyksestä sen verran, että voin jo kokeen maasto-osuuksiakin analysoida tyynemmin. No ei vaiteskaan, vaikka koe jäikin pettymykseksi niin kyllä se harmitus meni jo samana päivänä ohi ja aloin miettiä mitä korjattavaa meillä olisi treeneihin.

Hakukokeessahan meillä meni osiot järjestyksessä tottis, esineruutu ja viimeisenä haku. Koska tottis meni niin paljon odotettua paremmin, lähin maasto-osuuksiin ehkä sitten liian luottavaisena ja rentona, kun ne on treeneissä menneet niin hyvin. Esineruutua ei kyllä oltu treenattu kovinkaan montaa kertaa koeta edeltävinä viikkoina, mutta luotin siihen että Mina muistaa homman kun ennen koesuoritusta haetutan sillä parit esineet ja palkkaan niistä. Alkuvalmistelut menivätkin ongelmitta ja Mina toi esineitä kuten pitkin.

Koetilanteessa kuitenkin tuo esineruutukin osoittautui yllättävän haastavaksi Minalle. Sillä oli kyllä intoa lähteä ruutuun, mutta ehkä virtaa sitten oli liikaakin, sillä Minalla tuntui olevan vitosvaihde päällä mutta nokka kiinni. Koira juosta paineli pitkin takarajaa ja kävi välillä jonkin laajan jäljestyksen alueen ulkopuolellakin. Se palasi kyllä hyvin alueelle ja tuli luoksenikin kiltisti käskyistä, mutta aina se vain lähti kaahottamaan alueen perällä ilman keskittymistä. Aloin jo tuskastua kun olin ehtinyt pariin otteeseen lähettää Minaa liikkeelle, mutta mitään ei tuntunut nousevan. Lopulta ilmeisesti noin 2,5 minuutin ympäriinsä juoksentelun jälkeen, Mina sai takakulmasta hajun, ja toi sieltä minulle hanskan. Edes yhden esineen löytyminen oli helpotus, pelkäsin meillä olevan ajan jo aivan lopussa. Lähetin Minan sitten puolivälistä alueen etureunaa ja nyt Mina sattuikin nappaamaan hajun ihan etureunan läheltä. Ruudun etureunan kohdalla oli pieni maakumpu, ja sen takaa Mina toi minulle jääkiekon, kun etsintäaikaa oli mennyt 3 minuuttia hurraa! Työskentelystä toki ropisi pois pisteitä, Mina oli kuulemma heti alussa juossut sivurajalla yhden esineen yli ilman mitään reaktiota.

Esineruudun jälkeen hakuosuus jännitti vähän enemmän, mutta toivoin Minan vain olleen esineilläkin ihmistenhakumoodissa, joten ehkä ukot nousisivat, kokeen alokas-luokan rata oli kuitenkin helppoa aukeaa maastoa, jossa ei kovin montaa potentiaalista piilopaikkaa maalimiehille ollut. Kun meidän vuoro tuli, Mina olikin edelleen hyväll draivilla lähdössä ja haukkukin irtosi helposti kun vähän sitä haukutin ennen alueelle menoa. Lähetin Minan ensin oikeaan etukulmaan (saatoin ehkä aiempien osallistujien haukkuilmaisuja kuunneltuani olettaa, että eka molari olisi etukulmassa. Mina eteni hyvin, mutta kääntyi vähän ennen kulmaa alueella eteenpäin ja eteni määrätietoisesti. Pian se kuitenkin painalsi jo alueen takareunan yli ja katosi hetkeksi johonkin. Huutelin sitä aikani takaisin, ennen kuin se vihdoin (ilmeisesti lähes koko alo-radan alueen läpi juostuaan) tuli takaisin. Lähetin sen toiseen kulmaan, missä se kävi hyvin ja lähti taas etenemään alueella. Se taisi jo silloin ekan vainun saada radan keskivaiheilla vasemmalla, lähellä keskilinjaa olevasta makaavasta maalimiehestä. Mina kävikin haukkumaan puolivälissä rataa, mutta en ehtinyt kovin pitkälle edetä, kun Mina lopettikin haukun ja tuli takaisin. Se siis meni vale-ilmaisun piikkiin.

Yritin seuraavaksi lähettää sitä oikealle puolelle, kohti etunurkkaa (jossa epäilin siis molarin olleen), mutta Mina lähti vain syvälle ja eteenpäin, ei enää palannut kulmaan. Oikealla puolen oli yhä hiljaista, joten kutsuin Minan luokse (minkä se teki todella pitkän viiveen jälkeen) ja lähetin sen uudestaan kohti piiloa, jossa se ilmeisesti jo yhden ilmaisun oli tehnyt mutta jätti kesken. Nyt Mina meni piilolle varmemmin ja alkoi haukkua ja pinkaisin piilolle nyt lähempää salamana, ja ehdin kutsua Minan vierelle juuri kun se taas oli lopettamassa haukkua turhan lyhyeen. Jes, eka maalimies sentään siis nousi. Sitten taas sitä oikeaa puolta. Oikealla puolella radan viimeinen 40 m jäi poikittaisen harjun taakse, jonne Mina pari kertaa katosi, mutta tuli aina kutsusta pois. Lopulta se alkoi sitten sieltä haukkuakin (siellä oli pressulla peitetty laatikko-umpipiilo), ja pinkaisin taas juoksuun, mutta en ehtinyt harjun ylitse, kun Mina jolkotteli jo vastaan minua. Voi rähmä, siitä tuli toinen vale-ilmaisu ja tuomari ilmoitti että suoritus oli siinä. Olin kyllä ihan äimänä, miten Minalle tuotti vaikeuksia sekä umppari että  vain osittain peitelty maalimies. Harmitus oli melkoinen, sillä olin pitänyt hakua Minalle kaikkein varmimpana osa-alueena kokeesta, mutta nyt sitten juuri se kosahti täysin. Tuomari kertoikin, että oikeasta etukulmasta oli tosiaan jo yksi maalimies myös ohitettu, joten vaikka umppari oliskin onnistunut ilmaisultaan, niin silti se kolmas maalihenkilö olisi jäänyt metsään ja tulos saamatta. 

Palveluskoiralajeissa on kyllä se ankea puoli, että kokeita on hyvin harvakseltaan ja, kun koko sulanmaankauden treenattuasi pääset yhteen ja se menee huonosti, niin pettymys kaihertaa todella ikävästi. Etenkään kun seuraavaa yritystä joutunee odottamaan seuraavaan kesään. Ja koiraanhan ei voi pettynyt olla, se teki niin hyvin kuin olin osannut opettaa: eli siis en riittävän hyvin. Ohjaajalla oli siis peiliinkatsomisen paikka ja piti pistää mietintä-syssymyssy päähän ja pohtia, olenko edennyt treeneissä liian nopeasti, olenko unohtanut treenata jotain tietyntyyppistä osa-aluetta vai enkö ole muistanut tarpeeksi vahvistaa maalimiesmotivaatiota. On aika varmaa, että kun jouduin hyppäämään Kaidasta (joka siis veteli 3-luokan hakurataa suvereenisti ja virheittä kuin vettä vaan viime kesänä yhtäkkiä treenaamaan vain tätä alkeissa olevaa junioria, niin olen saattanut kiirehtiä treenauksessa ja olettanut liikaa että "kyllähän se jo osaa, voin jo vaikeuttaa treeniä". Mina ei kuitenkaan ole samanlainen oppija kuin Kaida, joten minun pitäisi muistaa hakutreenauksessakin ottaa ihan erilainen asenne sen kanssa. Eikä varsinkaan ottaa mitään itsestäänselvyytenä tyylillä "Kaidakin oppi tämän parilla kerralla, joten eiköhän Minakin sen jo osaa ja muista". Nuorimmainen on kuitenkin sen verran huonompi keskittymään ja rauhoittumaan treeniin, että se vaatinee enemmän toistoja, kertausta ja vahvistamista liikkeisiin, että sillä pysyy sitten kaikki muistissa myös koetilanteessa. 

Kokeesta sai kyllä paljon ajatuksia tuleviin hakutreeneihin. Olemme nyt käyneet tekemässä kentällä ihan vain ilmaisutreeniä "mökkikylässä", eli tottiskentälle on tehty monenlaisia umpipiiloja ja koira on saanut palkan kun on hoksannut alkaa ilmaista piiloa. Tänään kävimme pienellä porukalla maastossakin ja keskityin erityisesti maalimiesmotivaatioon: Mina sai maalimiehiltä haukuttuaan kissanruokaherkkuja ja sitten maalimies vielä tarjoili herkkuja ja kuljetti koiran lähemmäs keskilinjaa. En siis palkannut koiraa itse mitenkään, vaan korostimme Minalle sitä, että ohjaajalla on tyhjät taskut, sen sijaan maalimiehiin kannattaa keskittyä koska heillä on superherkkuja tarjolla! Viimeiseltä, eli viidenneltä pistolta Mina sai sitten superpalkkana koko aamupala-ateriansa molarin tarjoilemana, ja toki lempi purutyynykin piilolta löytyi. Kannustimme myös Minaa tarjoamaan lelua leikittäväksi nimenomaan maalimiehille, eikä niinkään minulle. 

 Koska hakukokeita tuskin tälle syksyä enää tulee, niin meillä on hyvin aikaa hioa tuota ilmaisua ja haukun kestoa. Toivon mukaan sitten ensi kesälle ollaan siltäkin osin koevarmempia jo!