Kesä alkaa olla ohi, mutta työt jatkuvat, joten edelleen treeniaika on ollut melkoisen kortilla. Olemme ehtineet käydä kerta viikkoon tottistelemassa ja parin viikon välein tekemässä hakua tai esineruutua...hieman siis meinaa iskeä paniikki kun tajuaa syksyn alkaneen ja ensimmäinen potentiaalinen hakukoe Minalle voisi olla jo syyskuun loppupuolella!
Harvoin kuin treenaa, niin olen ollut varovaisen optimistinen sen suhteen, että Mina on oppinutkin jotain. Nyt sitten kävimme tällä viikolla kokeilemassa mölli-tottiskokeessa, miten kenttäosuus sujuisi kokeenomaisesti suoritettuna. Se palautti ohjaajaa kummasti maan pinnalle: Mina nousi paikkamakuusta seisomaan tai istumaan parikoirakon suorituksen aikana muutamaan otteeseen. Se myös haahuili oman seuraamisensa, reagoi paukkuihin, kieltäytyi ihmisryhmässä ottamasta perusasentoa mielestään epäilyttävän mieshenkilön (joka aiemmin oli käynyt kentän reunalla ampujana) viereen, kiersi hyppynoudon menon ja A-estettäkin yritti kierrellä, jäävissä liikkeissä ei suostunut istumaan vaan meni suoraan maahan ja lopuksi vielä eteenlähetyksessä sitten maahan-käskyt kaikuivat kuuroille korville ja Mina vain rallatteli pitkin kenttää. Eli siis kirjaimellisesti kaikki liikkeet menivät mönkään ja ohjaajalle tuli tenkkapoo että mistä tätä katastrofia lähtisi korjailemaan 😂 Kaiken huipuksi suoritusten jälkeen tehtiin parit korjaavat liikkeet, jolloin pakka levahti vielä pahemmin: pari koiramme teki lyhyen seuruun (paukkujen kera) ja noudot, ja Mina lyhyen paikkiksen..tai yritettiin, sillä Mina karkasi paikkiksesta parimme noutojen kohdalla ja meni pörräämään ja murisemaan toisen koirakon ympärille. Eipä ole koiranohjaajana hävettänyt niin paljoa, kuin kentällä kun Minaa yritetään hätistellä pois kun se edelleen ignooraa kaikki käskyni kuin olisi kuuro. Onneksi mitään vahinkoa ei tapahtunut ja ainoastaan minun itsetuntoni ja luottamukseni koiraani kohtaan koki kolauksen.
Vielä viikko sitten ajattelin, että meillä voi olla kiire saada maastot kuntoon, mutta onneksi tottis sujuu, mutta nyt vaihtui ajatus juuri päinvastaiseksi, eli maastot ehkä alkavat sujua koetta ajatellen, mutta tottiksen kanssa tekemistä tuntuu olevan vielä vuosiksi eteenpäin!
PS. Käytiinhän me tosiaan viime kuun puolella tälle kesää vielä yhdessä näyttelyssä: Iisalmi Kvssa elokuun alussa. Minan lisäksi paikalla oli jopa 2 muutakin pitkisholskua ja pari karkkaria. Keli oli mitä kaamein: ilma oli kolea ja vettä satoi niin menomatkalla, näyttelyn aikana (sen lyhyen aikaa mitä ehdimme paikalla viettää) ja kotimatkalla aina vain lisää. Minä esitin tällä kertaa Minan, koska Marko oli jo ennen kehää aivan jäässä sateen vuoksi. Sadekaan ei estänyt Minaa rynnimästä liikuttaessa, mutta toki paikallaan poseeraus sujui taas hyvin: Mina sai ERInomaisen arvosanan, ilman SA:ta, eli reissu oli kaikinpuolin turhauttava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti