Minan eka PK-koe: tottisosuus

Noniin, pitkä ja kiireinen sulanmaankausi alkaa lähestyä loppuaan (Oulussa jo kävi kertaalleen maa valkoisena parin päivän ajan), joten lähdin Minan kanssa haku-kokeeseen testaamaan, mitä on kesän treeneistä jäänyt mieleen. Viime aikojen tottiksissa on ollut paljon korjailtavaa (mm. estehyppyä lähtee kiertämään, jäävissä tarjotaan vain maahanmenoa kaikkeen, eteenlähetyksessä ensimmäiset maahan-käskyt kaikuvat kuuroille korville ja paikkamakuusta noustaan seisomaan kesken kaiken yms), joten odotukset kokeen suhteen olivat hyvinkin matalat. Maastoissa sen sijaan ei isompia ongelmia viimeisissä treeneissä (otettiin mm. ilmaisuja umpipiiloille erikseen kentällä jne) ole ollut, joten ajattelin että vaikka tottis menisi mönkään niin saammepahan hyvän maksetun hakutreenin, jossa näen miten koira toimii kokeessa hakuradalla.

Kaikki postauksen kuvat: Mari Moisala

 

 

 

Eillisessa kokeessa aloitettiin aamulla tottiksilla. Olisin mieluiten ottanut Minalle maastot ensin, koska tiesin että sillä riittää virtaa ja intoa liikaakin, joten olisi ollut mieltä rauhoittavaa pistää sen ensin maastoon hieman kuluttamaan ylimääräisiä höyryjä. Mutta koska oletin että tottiksesta joka tapauksessa nollautuu tärkeitä liikkeitä, niin eipä järjestyksellä niin väliä. Mina oli koeaamuna mukavan vireä, ja omaa vuoroa odotellessa otin sen ulos ja teimme hieman lämmittelyhyppyjä toisella kentällä, sekä kuuntelimme paukkuja joita aiemmille suorittajille ammuttiin. Meidän vuoron tullessa olin vähän rennompi ja sain hetsattua Minaa juuri sopivasti ennen kuin menimme ilmoittautumaan tuomarille. Mina pääsi ensin suorittamaan liikkeet ja parimme, pitkäkarvainen collie, meni paikkikseen. Lähtöpaikalle mennessä Mina pysyi hyvin kontaktissa ja ehdin jo vähän ilahtua, että seuruu saattaisi sittenkin mennä hyvin. Ehdin juuri kytkeä Minan irti remmistä ja ottaa perusasennon, kun paikkispaikalta alkoi kuulua mölinää. Collie veti siellä rallia ohjaajansa ympärillä haukkuen, ja kesti hetken, ennen kuin se rauhoittui ja ohjaaja sai sen menemään maihin. Minahan toki heti ekasta haukahduksesta fokusoitui täysin collieen ja oli aivan jousilla valmiina pomppaamaan ja juoksemaan toisen koiran luo, joko mukaan leikkiin tai tapellakseen, en olisi aivan varma. Siinä vaiheessa oma sydän kyllä hyppäsi kurkkuun ja taisin vaistomaisesti hetkeksi ottaa Minaa kiinni kaulalta, vaikkei toki kokeessa koiraa saisi pidellä, mutta hetken pelkäsin että collie lähtisi meitä kohti ja minun pitäisi tempaista oma koira syliin tms että tappelulta vältyttäisiin. Onneksi collie kuitenkin näytti pysyvän maissa kun ohjaaja sen sinne jätti. Mina kuitenkin kyttäsi paikkispaikalle päin niin tiiviisti, että meinasin heittää jo hyvästit seuruutukselle ennen kuin olimme ottaneet askeltakaan. Pidin vasemman käteni valmiudessa tarttumaan Minaa niskavilloista, jos se yritäisi karata collien luo seuruusta. Mutta ihmeekseni Mina kuitenkin pysyi seuruussa, laukausten aikana se vähän hämääntyi ja se unohti collien ja sen jälkeen seuruu oli oikein nättiä ja tiivistä (vähän liiankin tiivistä välissä). Teimme J-kaavion ongelmitta, ja ihmisryhmänkin suoritimme kunnialla. Aiemmin Mina on haahuillut ihmisryhmät läpi sen vähän mitä olemme sitä päässeet treenaamaan, joten yllätyin miten Mina nyt ignoorasi ihmiset täysin. Ehkä collie-häiriön jälkeen se ei enää antanut pienempien häiriöiden vaivata itseään?

Jäävissä istuminen ja maahanmeno sujuivat nätisti. Kun olin käskenyt liikkeestä Minan maihin, kävelin tarkoituksella viistosti koko ajan kauemmas paikkispaikasta, ja kutsuin Minan luokse hyvin hillityllä äänellä (onneksi turhaan, collie oli paikkiksessa varman oloisesti ohjaajaansa tuijottaen), ja Minakin tuli luokse vauhdilla, tiivisti ja suoraan eteen istuen. Seuraa käskyllä se siirtyi tapansa mukaan loikaten perusasentoon vähän vinoon, mutta en jaksanut pikkuvioista välittää. Seuraavaksi oli sitten noudot. Tasamaan noudossa Mina oli tyypilliseen tapaansa levoton ja jousilla ja kapulaa heittäessäni sen peffa nytkähti vähän ylös maasta. Myös kapulan pito-ote saisi olla vahvempi, Minalla on taipumusta vähän mälvätä puukapulaa suussaan varsinkin luovutuksessa. Seuraavana oli pelkäämäni hyppy-este. En oikein ole vielä oppinut, miltä etäisyydeltä Mina pitäisi hypylle lähettää saati millä voimalla saisin kapulan sopivan kauas ja suoraan. Heitin kapulan (taas Mina hieman nytkäteli paikallaan, mutta pysyi sentään perusasennossa), ja se tuntui tippuvan aika lähelle estettä, sillä en nähnyt sitä esteen yli. Mutta ei se esteen sivullekaan kierinyt, joten riskillä lähetin Minan hypylle. Ja taas sain yllättyä, sillä Mina eteni määrätietoisesti pressuesteelle, ylitti sen (tosin takavarpaat estettä hipaisten), haki kapulan ja hyppäsi takaisin palaten eteeni istumaan oikeinkin mallikkaasti. Tuossa vaiheessa olin jo hyvinkin riemuissani, emme nollanneet hypyn pisteitä, jes! A-esteen kanssa ei ollut ongelmia, siinä Mina odotti rauhassa ylityskäskyä ja tuli taas korrektisti eteen istumaan. Collie oli pysynyt kiltisti paikkamakuussa liikkeidemme ajan, mutta ohjaajan hakiessa sen Mina taas vähän jäi tuijottelemaan koiraa. Sain kuitenkin nyt helpommin sen huomion (onneksi Mina tykkää eteenmenosta) ja eteenlähetys meni ok (vähän Mina edisteli)...Mina eteni vauhdilla, ja ekan käskyn antaessani se hidasti, pysähtyi ja kääntyi minuun päin. Se ehti ottaa pari askelta takaisin päin, jolloin annoin uuden käskyn ja sillä sain koiran maihin, phuh! Treenatessa Mina on saattanut rallatella takaisin luokseni maahan-käskyistä huolimati, joten oli iloinen ylläri että kisatilanteessa se sitten edes toisella käskyllä uskoi!

 

 

Hyvin menneiden liikkeiden jälkeen oli kivempi fiilis viedä Mina paikallamakuuseen. En kuitenkaan ehtinyt kauaa iloita, sillä nyt kun collien oli vuoro suorittaa liikkeet, se aloitti taas haukkumisen ja rallikierrosten juoksemisen. Ohjaajalla kesti aina ennen liikkeen aloitusta aikansa saada koiransa kuulolle ja palaamaan vierelleen perusasentoon. Sykkeeni oli varmaan tapissaan, kun jouduin jättämään Minan makuulle ja siirtymään kentän toiseen päähän. Toki olemme paikkiksessa treenanneet häiriöitä, mutta kertaakaan ei aivan noin kovaa ja äänekästä häiriötä ole tehty. Mina on niin ADHD että saattaa välissä nousta jo ihan vain lentävien lehtien takia, joten en uskonut hetkeäkään että se malttaisi pysyä maassa kun kentällä samaan aikaan haukkuu ja juoksentelee ympäriinsä runsasturkkinen collie. Minun oli aivan pakko pariin otteeseen paikkiksen aikana kuikata olkani yli (mm. collien luoksetulo-käskyn aikana), mutta niin se vain Mina siellä maissa pysyi, vaikkakin katse oli liimautunut toiseen koiraan. Jopa collien noudot Mina pysyi maissa, vaikka collie riehaantuikin ihan erityisesti älämöimään eikä meinannut millään palata ohjaajansa luo vaan teki omia hepulikierroksiaan. Kun ennen A-estettä tuomari sitten alkoi huudella, että kytke koira, niin olin vähän helpottunut, että collie vihdoin laitettaisiin remmiin kun se selvästi oli kuriton, mutta hetken päästä tajusin, että tuomari huutelikin minulle! Mina oli collien A-esteen kohdalla vihdoin noussut ja hipsinyt pari metriä minua kohti. Onnistunut paikkis jäi siis meillä hyvin pienestä kiinni, mutta se ei minua harmittanut sillä olin ylpeä että Mina oli noinkin pitkään pysynyt maassa noin kovassa häiriössä, en olisi ikinä uskonut sitä!

 Ihmeen hyvin Mina myös kesti palkattomuutta koko suorituksen ajan. Jopa tuomarin arvosteluja odottaessamme ja kuunnellessamme Mina malttoi ihmeen hyvin olla aloillaan. Tai no, se bongasi jotain lapsia kentän viereisen talon pihalta kuusiaidan lomasta, ja tuijotteli niitä eikä juuri muuta huomannut. Saimme ihan hyviäkin arvosanoja joistain liikkeistä, tuomari kehui Minaa energiseksi ja voimakkaaksi suorittajaksi. Hieman pitäisi kuitenkin saada keskittymistä ja rauhoittumista esim. noutojen valmisteleviin osuuksiin, sekä kapulan pitoon. Paikkiksestakin tuli edes vähän pisteitä, koska Mina liikkui sieltä vasta ihan loppuvaihteilta. Loppupisteemme olivat 87 pojoa, paljon paremmin kuin mitä siis odotin, ihan huippua! Parimme suhteen tuomari pohti pitkään, että voiko collielle antaa hyväksyttyä tulosta kurittomuuden vuoksi, mutta koska tuomari lopulta katsoi, että collie suoritti kaikki liikkeet oikein, ja vain niiden välillä riehaantui muttei kuitenkaan mennyt häiritsemään toista koiraa tai ollut aggressiivinen, se sai tottiksesta 70 pistettä.  

Arvostelujen jälkeen pääsin vapauttamaan Minan palkka-patukalle kentältä poistuessamme ja Mina vaikutti hyvin normaalilta. Sillä oli edelleen virtaa ja intoa ja limainen palkkapatukka näytti olevan parasta ikinä. Autossa Mina sai vielä ruokapalkan ja hetken päästä vein sen vielä jäähdyttelemään toiselle kentälle, missä se sai rallata ja leikkiä patukalla ja nollata päätään. Kyllä oli taas mukava olla pessimisti: kun kokeeseen lähti nolla-odotuksin, niin näinkin mennyt koe tuntui ihan lottovoitolta! Ja jos jotain hyvää collieparissammekin oli, niin ainakin se että todennäköisesti seuraavissa kokeissa paikkis tulee olemaan Minalle helppo juttu, sillä toivon mukaan joka kerta pari koiran mukana ei aivan näin kovaa häiriötä tule olemaan! :D