Mina luonnetestattu

Vaikka pessimistinä odotin, niin pääsimme kuin pääsimmekin käyttämään Minan luonnetestissä toukokuun alussa! Samaan testiin saatiin paikka myös velikoiralle ja kasvattajakin pääsi seuraamaan testejä, joten olisi ollut erittäin ikävä jos korona olisi perunut nämäkin kokeet. Minan myöhään alkaneet juoksut (eikä niitä ennen noin viikon verran vaivannut emätintulehdus lievittäneet jännitystä yhtään) olivat kyllä lähellä pilata kokeeseen menon: sillä tiputtelu loppui oikeastaan vasta samana viikonloppuna, kun luonnetestikin oli :D Kova jännitys siis oli, päästäänkö vielä koepaikallakin läpi juoksutestistä, joten itse testin tulos ehtinyt jännittää yhtään niin paljoa. Mutta juoksutestissä saatiin puhtaat paperit (pun very much intended!) ja testi tehtyä, huh helpotusta.

Minan luonnetestin videointi on nähtävillä täällä (https://www.youtube.com/watch?v=TO0YD7xQbGs)

Tuulisen päivän vuoksi videon ääniraita sisältää hyvin paljon huminaa, joten ei kannata katsoa videota volyymit täysillä! Tulosrivi on myös nähtävillä blogin Minan tuloksia-sivulla.

 

 

Koska Mina tuntuu olevaan Kaidaan verrattuna huomattavasti kovempi, odotin siltä hyvää tulosta testistä. MH-luonnekokeessa se oli viime syksynä varsin tukevasti omilla jaloilla seisova, mitä nyt haukkua louskutti uhkille vähän turhankin pitkän kaavan mukaan. Nyt luonnetestissä tuo haukkuminen kuitenkin vain kertautui: kun Mina pääsi vauhtiin haukkumisessa, se ei oikein osannut lopettaa. Sillä on muutenkin tuntunun keväällä välillä olevan myöhäistä-mörköikäilyä, joten luonnetestissäkin se haukkui pitkään ja hartaasti kelkankin ennen kuin uskalsi tulla sitä haistelemaan. Haalari pääsi yllättämään jo vähän valmiiksi hermostuneen Minan ja koira loikkasi komean voltin kun haalari ponnahti ylös sen nenän edestä. Heti sen perään tynnyriä sitten haukuttiin ja väisteltiin niin kauan, että minun piti tovi istuskella tynnyrin päälläkin, ennen kuin Mina luopui epäluuloisuudesta ja kurkotti haistamaan kolisevaa istuintani. 

 

Toki jo heti testin alussa alkuhaastattelussa näkee, että Mina on vilkas tapaus: päivä oli tuulinen, joten Minan oli ihan pakko ryntäillä ohi lentävien lehtien perään ja jahdata niitä. Vaikka se arkielämässä vaikuttaakin kovempipäiseltä kuin Kaida, niin kodin ulkopuolella tuo vilkkaus ja rauhoituskyvyttömyys tulee esiin adhdmaisena kyttäilynä ja säntäilynä. Toisaalta se oli sitten oma sosiaalinen itsensä, kun testaajat antoivat sille huomiota, ja leikkihalua sillä oli taisteluun asti reippaasti myös vieraan leikittäjän ja puukalikan kanssa. Heti, kun Minalle tarjottiin tekemistä, se unohti lehdet ja keskittyi puruleikkiin. Ja vaikka se muissa testiosioissa kovasti haukkuikin kohti tulevaa uhkaavaa henkilöä, sille ei jäänyt niistä tilanteista mitään paineita vaan Mina otti heti uhkan perään ihmisen hyvin avoimesti vastaan.

Vertailun vuoksi tuli katsottua Minan testin jälkeen myös Kaidan luonnetestivideo. Olin jo unohtanut, miten paljon Kaidallakin oli päälle jäävää haukkua pitkin testiä, mutta toisaalta Kaidalla kesti paremmin kantti testin uhka-osioissa, eli Kaida osoittautui luonnetestin mittakaavalla kovemmaksi kuin Mina, joka sai arvosanan "hieman pehmeä". Tiedä sitten vaikuttiko se jotenkin, kun Kaida nuorempana ehti jonkunverran käydä maalimiehellä leikitettävänä ja oppi siinä, että molarin sai haukkumalla perääntymään ja uhkaan vastaamisesta sai lopulta palkkion, joten se testissäkin uskalsi vastata uhkaan. Mina taas on leikkinyt maalimiehen kanssa vain lyhyitä yksittäisi kertoja, joten sillä oli selvemmin ajatuksena, että pakeneminen on paras puolustautuminen uhkaavissa tilanteissa?

Minan loppupisteitä tosiaan rokotti sen vilkkaus ja pehmeys, jopa enemmän kuin olin odottanut. Minan loppupisteet olivat 154, eli vähemmän kuin mitä Kaida tai edes Nuutti saivat omista testauksistaan. Harmittaa ettei Mina päässyt samoihin pisteisiin Kaidan kanssa, mutta toisaalta olen jossain määrin jo tottunut siihen että Mina ei monellekaan osa-alueella pääse ylittämään "isosiskon" saavutuksia tai ominaisuuksia. Mutta ei pisteisiin, etenkään yhdistettynä laukausvarmuuteen, voi myöskään tyytymätön olla, tulos on varsin hyvä pitkäkarvaholskulle kaiken kaikkiaan. Mitään isoja ylläreitä testi ei tuonut ja onpahan se nyt tehtynä alta pois siltä varalta, että kesällä vielä päästään näyttelyihin ja voidaan alkaa keräillä sertejä muotovalioitumiseen (heh heh, Minan kropan kehittymistä sille tasolle yhä odotellessa!).

 Ja jottei luonnetestireissu nyt liian kiva olisi ollut, niin piti vielä ennen kotia lähtöä sattua hammashaverikin! Kaidan ja velipoika Ruutin testien jälkeen seurustelimme jonkin aikaa kasvattitädin kanssa ja leikitimme ja kuvailimme koiria. Mina sai testin jälkeen autostamme palkkaleluksi lemppari-purutyynynsä, jota se kanniskeli ja tyrkytti kiskottavaksi ihmisille. Ihan viimeisillä vetoleikkikerroilla Mina ilmeisesti tarttui tyynyyn huolimattomasti etuhampaillaan ennen tapporavistelua ja sai sillä irrotettua toisen harvoista jäljellä olevista yläetuhampaistaan! Olin vähintäänkin epäuskoinen kun kaivelin irtohampaan pienestä lumikumpareesta esiin: tämän koiran kanssa ei vaan voi välttyä vastoinkäymisiltä! Eihän yksi hammas vähemmän koiraa haittaa, eikä näy edes päällepäin, mutta mahdollinen pakollinen juurien poistatus tietää kirurgista operaatiota, nukutusta, ja kuukauden doping-varoaikaa 😣Minalle oli kuitenkin katsottuna kesäkuun alkuun BH-koe ja heinäkuulle koiranäyttelyitä (ja miksei hakukoettakin jos bh menisi läpi) jne... Ei muuta kuin suunnittelemaan kalenteri uusiksi siis, jahka selviää mitä ja milloin hammaspuutos hoidetaan!