Niin klisee kuin onkin, niin pakko on ihmetellä miten aika rientää! Meidän vielä äsken nuori ja villi junnuholsku Kaida viettääkin yhtäkkiä jo seitsemättä syntymäpäiväänsä. Samaan aikaan tuntuu, että ihan vastahan me haettiin pieni harmaan-mustankirjava pentunen Joensuusta, ja toisaalta taas on sellainen olo ettei enää muistakaan millaista oli elämä ennen Kaidaa. Näiden vuosien mittaan on kyllä vahvistunut se, että Kaida on niin monella tapaa THE koira elämässäni 💖
Syntymäpäivien vietto perjantaina 12.2. sujui aika perinteisesti kotosalla koiraa hemmotellen. Kelit onneksi suosivat, joten saatoimme tehdä reippaanpituisen päivälenkin, jossa Kaida sai pääosin päättää suunnat ja polut. Normaalisti emme myöskään anna koirien kanniskella puukeppejä jos olemme porukalla lenkillä, mutta tällä kertaa päivänsankari sai etuoikeuden kuljetella irti kiskomaansa kepakkoa mukana. Kaidasta suurinta hupia lenkeillä on ensin irrottaa joku riuku maasta, ja sitten pikkuhiljaa lenkin aikana pureksia sitä lyhemmäksi. Hupinsa kullakin siis! Lenkin jälkeen vuorossa oli vähän herkuttelua tölkkiruoka-kakun ja makoisan poron luun parissa.
Samalle viikolle sattui myös ystävänpäivä ja kun läheisessä koirauimalassa oli lauantaina ystävänpäivätarjouksia, lähdettiin sitten koirien kanssa extempore uintireissulle! Siitä onkin pari vuotta, kun viimeksi on käyty uimassa sisätiloissa koirien kanssa. Koirat taisivat kuitenkin muistaa paikan, sen verran kova kiskominen kummallakin oli altaalle päin. Mina oli taas ilman kummempaa houkuttelua saukkona vedessä uimassa omia kierroksiaan, mutta Kaidaa piti hieman avittaa ja ohjata ennen kuin se rohkaistui heittäytymään altaan portailta uimasille. Siinä missä Mina olisi varmaan uinut puoli tuntia putkeen edestakaista pientä rinkiä, Kaida teki aina pulahduksia ja palasi välillä käymään kuivalla maalla. Kaikeksi onneksi, sillä ilmeisesti uinti oli niin extra jännää, että Kaidalle iski kakkahätä kesken kaiken, vaikka se oli ulkoilutettu ennen uimalaan tuloa ja se kakki normaalisti hallin pihassakin vielä ennen uintia. Kaikeksi onneksi Kaida kuitenkin oli pois vedestä hädän iskiessä yhtäkkiä, eikä uimavesi päässyt sotkeentumaan. Pikaisella siivouksella henkilökunnan avulla vältyimme kalliilta kakkasakolta, huh! Meillä näköjään uimalassa käynti on aika epäonnista: edellisellä kerralla Kaida repi kyntensä auki allashuoneen viemärikaivonkanteen ja nyt sitten tosiaan meinattiin sotkea kakan kanssa, apua 😵
Tähän väliin kuvakavalkadi uimalan riemuista:
 |
| Puhdasta ja föönättyä koiraa! |
 |
| Uinnin jälkeen oli jostain syystä pakko piehtaroida lumihangessa... |
 |
| Onneksi molemmille oli kunnon takit vetää niskaan uinnin päälle! |
Lauantaina tuli kyllä muutenkin tyhjennettyä lompakko koiriin. Kylpyläreissun lisäksi kävimme shoppailemassa koirille useamman kymmentä kiloa ruokaa sekä täydentämässä lisäravinnevarastot. Kaida ja Mina syövät 50-50 jaolla raakaa ja nappulaa. Koska lihat eivät ole täysiravintoa, annamme täydennyksiä purkista. Lisäksi Minalle on hyvä olla magneesiumi-lisää vetotreenejä ajatellen ja varsinkin Kaidan vanhenevat nivelet hyötyvät jo etukäteen syötetyistä nivelapuaineista. Nyt ostettiin vähän isompia purnukoita hevospuolen valikoimasta, joten pitäisi taas riittää vähäksi aikaa näille kahdelle! Kalliiksihan tämä tulee (verrattuna siihen että syöttäisi pelkästään jotain halpaa marketin koirannappulaa), mutta mitäpä sitä ei rakkaidensa hyvinvoinnin eteen tekisi 😁
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti