Treenitavoitteet: check

Vuosi on lähtenyt käyntiin rauhallisesti, eikä treenaamisesta ole otettu turhia paineita. Kerran viikkoon käydään ainakin vielä helmikuun loppuun hallilla treenailemassa toko- ja tottishommia yhdistyksen omatoimitreenivuorolla. Vaikka välillä tottiksen hinkkaaminen on tuntunut pakkopullalta, niin on ollut kiva huomata että junnunkin kanssa on edistymistä nähtävissä! Talven aikana esimerkiksi noudoissa siltä on huomattavasti vähentynyt kapulan mälvääminen ja lisäksi hyppyihin on saatu varmuutta: viime treeneissä mentiin jo lopussa 80 cm hyppyeste yli iloisesti ja ilman yritystäkään oikoa sivukautta lelun perään. Sen sijaan Kaidan kanssa hallilla on treenauksessa haettu rennompaa mielentilaa ja vältelty kaikkea selkää liiaksi kuormittavaa ryntäilyä ja hyppelyä. Kesältä sille on varmaan jäänyt tottiksista todella kiihtynyt mielikuva, kun selkä oli kipeä ja se ilmeni mm. haukkumisena seuraamisessa, joten nyt on opeteltu tekemään seuruuta tokoa varten kaikessa rauhassa. Lisäksi ikuisuusprojektina on yrittää parantaa Kaidan seuraamisasentoa (sen edessä poikittamaan pyrkivä seuraaminen ei varmastikaan ole selälle optimaalinen), mutta vanhalle koiralle on selvästi vaikea opettaa uusia temppuja...mutta ei mahdotonta, toivon mukaan!

Koska viime vuonna koronan takia meiltä jäi Kaidan kanssa käymättä se viimeinen avo-luokan koe kokonaan, olen kyttäillyt tämän kevään osalta koekalenteria, ja pitänyt sormia tiukasti ristissä josko koronarajoitukset sallisivat vihdoin kokeiden järkkäämisen. Ilokseni myös oma palveluskoirayhdistykseni on tänä keväänä järjestämässä ensimmäistä kertaa toko-koetta Ouluun, ja kun etusijalla kokeeseen on jäsenistö, olisi parhaat saumat päästä vihdoin yrittämään Kaidalle sitä puuttuvaa ykköstä. Ja, koska Minan BH-koe antaa vielä odottaa itseään ehkä touko-kesäkuulle, hiipi mieleen hullu ajatus viedä myös Mina maaliskuussa tokokokeeseen! En tiedä onko tuhoontuomittu ajatus edes yrittää ohjata kahta omaa koiraa samassa kokeessa (onneksi sentään eri luokissa!), kun yhdenkin koiran kokeeseen vienti jännittää aina tuhottoman paljon :D Mutta Minalla alkaa olla kaikki liikkeet hallussa (itseasiassa sillä olisi jo avo-luokankin kuviot pitkälti opeteltuna) ja tokon alo-luokka olisi hyvä "esikoulu" myös myöhempää käyttäytymiskoetta varten... Saapa siis nähdä. Toki on mahdollista, että kokeita joudutaan TAAS perumaan jos koronatilanne pahenee, mutta siihen asti voi elätellä kaikenlaisia hulluja ajatuksia ;)

 

Tammikuussa Minan kanssa on myös aloitettu itsekseen vetohiihtohommia. Sen verran lajikärpänen puraisi, että hankin Minalle kerralla uudet varusteet Ala-Temmekseltä Väliheikin myymälästä ja itselle hiihtoasun miellyttävämpään sivakointiin. Sukset ja monot on anopilta lainassa, ne saavat luvan kelvata toistaiseksi (koska käytin jo tämän talven budjetin hiihtokamoihin). Mina tuntuu olevan sopivasti sellainen synnynnäinen reikäpää, että kun sen päästää juoksuun niin sehän sitten juoksee liinan päässä niin kauan kuin vain baanaa riittää. Olemme käyneet sekä tutulla Auranmajan koiraladulla, että nyt viimeksi uuden karhealla Kaakkurin koiraladulla ja kummallakin Mina vetää ongelmitta vajaan 5 kilometrin lenkit. Loppua kohti sillä toki kovin hönkä alkaa vähän hellittää ja se saattaa viimeisellä kilometrillä välillä ravatakin pelkän täysiä laukkaamisen sijaan. Olisi hyvä kyllä päästä jonnekin kokeneempien koirahiihtäjien oppiin ja treenata niin että veto säilyy maaliin ja palkalle asti yhtä aktiivisena. Kaakkurissa huomasin että ihmishiihtäjien ohittelussa Minalla ei ole ongelmaa, mutta Auralla samaan suuntaan menevien koirahiihtäjien ohittaminen on työlästä, kun Mina yrittää kesken ohituksen vauhdista käydä nuuhkimassa ohitettavia. Eli töitä on vielä tehtävä, mutta aivan hyvin voisin nähdä meidät osallistuvan ainakin johonkin epävirallisiin koirahiihtokisojen luokkiin jossain vaiheessa.