Tric ´n Brindle: Suddenly syksy

Mihinkäs ne viime kuukaudet menivätkään?

Kesä mennä vilahti ohi työkiireiden lomassa. Heinä-elokuu oli siis melkoisen työntäyteistä aikaa. Kotona ehti käydä nukkumassa ja vapaa-aikoina yritin sitten ehtiä treenaamaan koiria. Elokuun alussa käytiin Kaidan kanssa myös hakukokeessa, mutta vaikka siellä maastot menivätkin mallikkaasti, tuli tottiksissa yllärinä Kaidalta (perinteisen äänekkään tottishaukkumisen lisäksi) esteiden kiertämiset, joten loppupistemäärä jäi alle tulosrajan.

Hakutreenejä ja tottista on kuitenkin treenailtu molempien koirien kanssa aina kun ehtii. Minan ilmoitin myös viiden kerran näyttelytottumustreeneihin, jotta sille tulisi edes jonkinlaista treeniä myös muiden koirien kanssa ja etenkin sitä rauhoittumaan opettelua myöskin. Tänä vuonna ei juuri näyttelykehiä ole luvassa koronan myötä, joten meillä on vielä hyvin aikaa treenata kehäkäytöstä. Yllättävän haastavaksi on osoittaunut saada Mina hoksaamaan, että näyttelyremmin kanssa ei voi kiskoa nelivedolla tai sinkoilla muiden koirakoiden perään, mutta ei myöskään mennä tiivistä tottisseuraamista kehää ympäri.

Elokuun lopulta varastin töiltä aikaa sen verran, että ehdin käydä koirien kanssa parin päivän "loman" Kuusamossa isäni luona. Koiratkin saivat vähän vaihtelua arkeen, vaikka Minan lomailu ei ehkä kaikkein rennointa mahdollista ollutkaan: heti ekalla päivälenkillä se karkasi metsään, todennäköisesti jonkun eläimen jälkiä seuraamaan. Vaikka jäljestysreissu kestikin vain muutamia minuutteja ja Mina palaili itse omia jälkiään takaisin, sen jälkeen juniori lenkkeili vain remmissä kaiken varalta.

Kaidalle on nyt kalenterissa yksi hakukoe Kuusamoon tämän viikon sunnuntaille ja vielä toinen parin viikon päähän Ouluun OKK:n kokeeseen. Kiva päästä katsomaan, vaikuttaako vierailla kentillä tottistelu Kaidaan positiivisesti. Sormet on tiukasti ristissä, jotta haukkuminen yms hölmöily olisi vain meidän tutun kotikentän juttu, mutta toki näin pessimistinä ei uskalla edellisen kokeen jälkeen asettaa kummempia tulostoiveita.

Minan MH-luonnekuvaus ja reissu kotikulmille

Juuri alkanut syyskuu menee vähän erilaisissa merkeissä, yhden koiran taloutena. Kävimme elokuun viimeisinä päivinä Hämeenkyrössä asti käyttämässä Minaa kasvattajan sopimassa MH-luonnekuvauksessa, jonne saapui myös kaksi muuta sisarusta samasta pentueesta. Koska viime keväänä muiden kiireiden ja koronan vuoksi jouduimme lykkäämään Minan menoa kasvattajalle hoitoon, otettiin nyt sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja Mina lähti MHsta kasvattajan kyytiin. Koska kyseessä on sijoituskoira, on hyvä että kasvattajan koti Joensuussa pysyy Minalle tuttuna ja mieluisana paikkana, siltä varalta että se joskus menee sinne tekemään oman pentueensa. Mina saa nyt siis olla hoidossa lähes kuukauden, jotta kasvattaja saa otettua myös neidin viralliset luustokuvat jahka syyskuun lopulla tulee pentueella ikää 2 vuotta täyteen. Vaikka onkin haikeaa olla erossa koirastaan useamman viikon, niin toisaalta kotona saa nyt lepuuttaa omia hermoja. Tauko päivittäiseen lenkeillä remmissä tempovaan lentävään hollantilaiseen ja autoillessa keuhkojaan turhankin kanssa tuulettavaan huutajaan tulee ihan tarpeeseen! :D Nyt saamme keskittyä Kaidan kanssa rentoihin, hiljaisiin metsälenkkeihin ja kunnon kohotukseen kohti syksyn koekautta.

Itse MH-luonnekuvaus meni Minan osalta aikalailla kuten odotinkin. Eniten ehkä yllätti se, ettei viehe-osuudessa tuo wannabe-adhd-metsästyskoira mennyt ja syönyt koko viehettä. Mina kyllä ryntäsi liikkuvan fleecerääsyn perään, mutta ekalla kerroilla se jäi ihmettelemään tienreunoille asetettuja häkkyröitä (joita vieheen naru kiersi) ja toisella kerralla juoksun lopuksi se pysähtyneen vieheen sijaan lähti tutustumaan metsän puolella piilotelleeseen vieheenvetäjään.

Haalari-ja kolinapöytä-osuuksissa Minalle jäi päälle jonkinlainen komento/puolustushaukku, eikä se käynyt nuuhkimassa laitteita ennen kuin olin itse niiden luona kyykyssä ja kutsuin koiraa. Niinkin kova ja terävä kuin Mina onkin, sillä ei selvästi vielä alle 2 vuotiaana ole itsevarmuus ihan huipussaan, vaan jonkinlaista mörköilyä on yhä havaittavissa tälläisissä yllättävissä tilanteissa. Myös loppu-aaveille Mina haukkui voimakkaasti, mutta tuli kyllä mukani haistelemaan (ja vähän nuolemaan aaveiden käsiä) nuo oudot hiipparit. Lelulla leikkimisosuuksissa Mina oli tyypillisesti iskemässä leluun kiinni vauhdilla ja leikkimässä voimalla, huolimatta siitä oliko lelun toisessa päässä minä, koetoimitsija vai etäleikkijä.

Myös Minan sisarukset, lyhytkarvainen narttu Koru ja pitkäkarvainen veli Ruuti (joka oli kyllä Minan uros-versio käytökseltään, mutta vähän tasapainoisempi ja tyynempi), vetivät kuvauksen läpi ilman isompia yllätyksiä. Etenkin Ruuti otti testin tuomat yllätykset ja uhkat vastaan ihailtavan lunkisti. Harmillisesti testin lopun ampumisissa tuomarien tulkintaero piti Ruutia laukauksiin eniten reagoivana, koska innokas uros sai ampumisten jälkeen leikityslelun itselleen ja koska koira oli vielä irti, se lähti rallaamaan palkintonsa kanssa takaisin omaan autoonsa, kuten se kuulemma aina treenienkin lopuksi on oppinut tekemään. Tämän tuomarit merkkasivat ampumisista johtuvaksi pakokäyttäytymiseksi jostain syystä. Mutta onneksi kukaan näistä kolmesta junnusta ei osoittautunut paukkuaraksi ja muutenkin näyttäisi olevan palikat kohdallaan päässä. Toivon mukaan saan myöhemmin linkattua tähän mukaan kasvattajan kasaaman taulukoinnin tämän pentueen MH-profiileista. Ja myös videomatskua on tiedossa myöhemmin toivon mukaan!

Mina on nyt vajaan viikon majaillut Joensuussa ja ilmeisen hyvin pärjännyt. Se tulee toimeen kasvattajan kotona olevan holskulauman kanssa ok, vaikkei olekaan erityisesti alkanut bondailemaan kenenkään kanssa. Myös oman emokoiransa kanssa näyttäisi junnu tulevan yhä toimeen, mitä nyt emo on tähän asti ollut innokkaampi hieromaan ystävyyttä. Metsälenkit uusien koirakavereiden kanssa on sujunut myös hyvin. Jonkin verran kuulostaa Minalla olevan nirsoilua ruuan päälle, mutta sitä sillä oli jo kotona viime viikkoina. Mutta tuskin se itseään nälkään tappaa, vaikka vaikuttaakin siirtyneen aiemmasta kahdesta ruuasta päivässä vain iltaruuan syöntiin!

Lopuksi vielä sisaruskuvia joita saimme MH-kuvauksen yhteydessä: