Tokoilut jatkuu

Kevään tokokoekalenteria selaillessani kävi mielessä, että voisin yrittää kevään mittaan keräillä avoluokasta ne puuttuvat ykköstulokset, ja miettiä sitten seuraavalle vuodelle voittaja-luokkaa, jahka taas seuraavat sääntömuutokset on saatu ajettua sisään. Saimme koepaikan ilmoittautumisajan jälkeenkin, joten ilmeisesti kevään kokeisiin ei aivan hirveä tunku Oulussa ole ollut.

Tänään käytiin siis Kaidan kanssa toista kertaa avo-luokassa kokeessa. Olen ollut toista viikkoa yskäinen ja sitä ennen olin Kuusamossa koirien kanssa, joten treenailu on jäänyt vähemmälle. Yleensä treenaattomuus on tavallaan rauhoittanut mieltä, sillä kun odottaa epäonnistumista, ei jaksa stressata niin kovasti. Nyt kuitenkin aloitin jännittämisen hyvissä ajoin edellisenä iltana jo. Se, ja köhäinen olo eivät edesauttaneet keskittymistä kokeessa lainkaan. Tällä kertaa Avarian Sportdogs areenalla koe pidettiin avoluokankin osalta kahdessa osassa. Ensin käytiin yhdessä paikkis, eli paikalla istuminen 1 minuutti, sen jälkeen koirakko vuorollaan suoritti puolet liikkeistä. Välissä kentälle tehtyä rataa muutettiin, ja sitten otettiin loput liikkeet. Periaatteessa tuommoinen "välipalkka" koiralle, kun jo 5 liikkeen jälkeen pääsi hengähtämään, oli ihan rentouttava. Kaidalle se ainakin teki hyvää, sillä ekana liikkeenä ollut seuraaminen meni taas osin väljäksi haahuiluksi, osin kireäksi edistämiseksi ja juoksuosuudessa Kaida jopa haukahti kahdesti. Pitäisi tosissaan keksiä mikä kultainen keskitie meidän seuraamisen vireeseen pitäisi saada, että sitä ei tarvisi aina kokeissa jännätä.

Seuraamisen jälkeen oli myös liikkeestä seisominen, nouto ja ruutuun lähetys. Ruutu on meillä mennyt treeneissä välillä ihan ongelmitta, välillä taas Kaida on ruudun sijaan kirmannut tutkimaan mitä kaikkea muuta kentänlaidoilta ehkä löytyisi. Tällä kertaa se lähti ruutuun suoraan, mutta jostain syystä kuitenkin kaarsi ruudun sivulle ja meni sisään sitä kautta. Se onneksi pysyi nätisti ruudun perällä, kun käskin sen seisahtumaan ja sitten maahan. Pari muuta koirakkoa ennen minua nollasi harmillisesti ruudun, kun koira seisahtuu liian lähelle etureunaa ja sitten maahan mennessä etutassut tulevat juuri pahimmoilleen kehänauhan ulkopuolelle. Noudon jälkeen oli siis eka osuus liikkeistä suoritettu, ja pääsimme välissä taukotilaan huilaamaan. Siinä vaiheessa oma jännitys jo vähän laski, kun saattoi tuulettaa edes sitä, että ainakin puolet liikkeistä oli jo saatu jotenkuten hoideltua alta pois!

Toiseen puoliskoon suoritettavaksi jäi siis luoksetulo, liikkeestä maahan meno, kaukokäskyt, hyppy ja merkin kierto. Kaidalla ei näissä isompia ongelmia ilmennyt, mitä nyt kaukokäskyissä ekan istumisen teki vasta toisella käskyllä. Merkin kierto vaikutti helpolta, sillä merkkikartio oli aikalailla keskellä muuten tyhjää hallia. Kaida meinasi jopa varastaa kiertämiseen, kun vasta otimme perusasentoa lähetyspaikalla, oikea suunta siis sillä selvästi oli! Merkistä vasemmalle katsottuna oli hallin toinen sisäänkäynti, jonne pahimmoilleen huomasin seuraavan koirakon jo tulleen kytikselle. Lähetin Kaidan merkkiä kohti ja vähemmän yllättäen se lähtikin kaartamaan vasempaan...mutta ei sentään mennyt toisen koiran luo, vaan kävikin pikaiseen haistelemassa seinustalla olleen matalan merkkikartion (luoksetulon aloituspaikan merkki) ja vasta sen jälkeen Kaida kirmasi oikealle merkkikartiolle, kiersi sen, ja palasi luokseni. Siitä saatiin sentään 7 pistettä, kun koira ei tarvinnut kuitenkaan useampaa käskyä liikkeen suorittamiseen.

Tuomarilta saimme kivaa palautetta siitä, että koira selvästi osaa liikkeet ja tekee iloisesti, mutta ohjaaja antaa turhan paljon pieniä vartaloapuja pitkin koetta. En varmaan itse koejännitykseltä edes tajua, miten paljon ajattelematta heilutan käsiäni tai nyin olkapäällä ja vastaavaa, kun yritän varmistella että Kaida on kuulolla. Olisi kyllä hyödyllistä saada joskus omaa suoritusta filmille, tai sitten pitäisi vain sitoa kädet vyöllä kroppaan kiinni, ettei jatkossa tulisi turhia pistemenetyksiä ylimääräisistä heilumisista!

Koe oli kuitenkin rohkaiseva kokemus, saimme yhteensä 264 pistettä ollen avoluokan toiseksi parhaita. Edelleenkin jäi kyllä matkaa ykkössijaan (esim. tänään voittajalla oli reilut 280 pistettä) ja siihen toko-ruusukkeeseen, jota niin kovasti haluaisin Kaidan ruusukekokoelmaa täydentämään :D
Ehkä me vielä se kolmas avo-luokan koe nyt uskalletaan käydä, jos tälle keväälle vielä koepaikka jostain lohkeaisi! Ja sitten vaan voittaja-liikkeitä opettelemaan, huh!

Kokeen jälkeen Kaida pääsi minilomalle, eli yliyönreissulle anoppilaan hoitoon, ilman Minaa! Kaida selvästi välillä kaipaa omaa rauhaa juniorista ja ihmisten jakamatonta huomiota. Tunnollisena tyttönä Kaida taitaa ahdistua esim. siitä, miten paljon Mina huutaa ja riehuu autossa, joten Kaidasta ilman Minaa autoilu on paljon mukavampaa. Eli parin päivän hermolepo tuli hyvinkin ansaitusti "seniorillemme" :)