Korona-virus on lopettanut monilta osin kimppatreenit ja harrastusryhmät väliaikaisesti. Tämä ei kuitenkaan koiraharrastajalle ole kuin hidaste: aikaa on enemmän treenailuun kotona ja itsekseen, ja lenkkeilyyn ja muuhun aktivointiin on kerrankin kalenterissa pelkästään tilaa! Meillä on onneksi myös käytössä koko kevään jatkuva omatoimitreeni-kortti ja halli on avoinna yksittäisille treenaajille ainakin toistaiseksi. Lisäksi Oulun korkeudella näyttäisi kevät rientävän etuajassa, joten kohta päästään myös maastoon treenaamaan esineruutua ja vaikka viestiä, tai miksei vaikka opeteltaisi jäljenkin alkeita junnukoiran kanssa.
Toki keväälle odotettujen tokokokeiden ja näyttelyiden peruuntuminen harmittaa, mutta onneksi on sentään mahdollista hyödyntää tämä aika treenaamiseen. Kaidan kanssa on yritetty vahvistaa esimerkiksi tokon ruutu- ja merkin kierto-liikkeitä, sekä saada seuraamisesta suorempaa ja vähemmän edistävää. Tilasin vihdoin kauan harkitsemani magneetit sekä treeniliiviin että palloleluun, jotta voin helpommin palkita koiraa oikeassa suunnassa (pallon saa selän takaa/kainalosta, eikä edestä). Kaidalle on ehtinyt vuosien mittaan painua muistiin liiankin hyvin seuraamisasento, jossa sen etupää kiertyy pahimmillaan poikittamaan eteeni, kun se yrittää tuijottaa tiiviisti silmiini. Nyt pyrkimyksenä on opettaa sille seuruu uusiksi niin, ettei sen tarvisi kulkea mutkalla vierelläni, vaan se voisi suunnata katseen ylös kainaloani kohti, jolloin selkä pysyisi suorana päähän asti. Nyt kevään mittaan onkin hyvä mahdollisuus katsoa, oppiiko vanha koira vielä uusia temppuja! Lisäksi pitäisi syksyä kohti alkaa myös miettiä tokon voittaja-luokan liikkeitä. Tokosääntöihin on tulossa syksyllä taas kerran uudistuksia, joten olisi hyvä jos ehtisimme tehdä avo-luokan alta pois vanhoilla säännöillä ja sitten siirtyä voittaja-luokkaan sääntömuutosten jälkeen.
Minan kanssa tahkotaan edelleen pikkuhiljaa perusjuttuja kuntoon. Sillekin aloin tehdä seuraamista magneettipallo kainalossa selän puolella kiinni. Toiveissa on, että sille ei ehtisi kehittyä samanlainen edistävä/poikittava seuraamistapa kuin Kaidalla. Yritän siis välttää tekemästä samoja virheitä toisenkin koiran kohdalla! Junnun kanssa tehdään siis lyhyitä seuraamispätkiä suoraan ja käännöksin. Lisäksi nyt pari treenikertaa on otettu myös noutoa ja hyppyä. Talvella Minalla oli iso ongelma se, ettei se halunnut pitää noutokapulaa suussa istuessaan. Ongelma helpottui kun vapaallakin lenkkeillessä ja pihalla leikkiessä Minalta on odotettu istumista ja lelun tuomista käteen ilman pudotusta, ennen kuin sitä on taas heitetty sille haettavaksi. Nyt junnu istuu jo kiltisti kapulankin kanssa, mutta sen pito on jatkuvaa puukapulan mälväämistä, siinä siis seuraava ongelmamme 😅
Tässä videomatskua treeneistämme. Jos joku blogin lukija osaa antaa rakentavaa palautetta ja vinkkejä treenien parantamiseen, niin kertokaa ihmeessä! Ilman koulutusryhmiä ja kouluttajien läsnäoloa tämä ominpäintreenaus on siinä mielessä vaarallista, ettei itse ehkä huomaa toistavansa jotain virhettä treenissä, joka voi sitten kostautua myöhemmissä vaiheissa. Mutta pakko mainita, että videot otettiin treenin aluksi ihan vain ajatellen, että videoidaan se mitä koirat tällä hetkellä osaa. Niissä ei siis ole loppuun asti miettittyjä kuvioita tai tarkasti hiottua treeniä alla, siksi tulos voi näyttää vähän "löysältä! 😆
Video 1. Tässä kokeilin, miten "kaukokäskyt" menee Minalla hallilla. Sille on vasta paristi treenattu istu-maahan-komboja etäältä, ja se näkyy. Tuo on kuitenkin hyvä tapa saada se kuulolle, junnulla kun tahtoo olla automatkan jälkeen aika nupit kaakossa kun saavumme hallille. Tuommoisen pienet rauhalliset tehtävät tekevät hyvää keskittymiselle. Tokoa varten pitää vielä saada Minalta nuo jouset vähän vähemmän kireälle, se kun helposti pomppaa holskumaisesti istumaan ja pylly siirtyy samalla puoli metriä vauhdissa.
Video 2. Seuraaminen ei ole erityisen keskittynyttä tällä pätkällä. Itseäni myös häiritsee kovasti nuo omat käteni, jotka näköjään lentelevät missä sattuu. Tästäkin syystä on näköjään hyvä saada välissä omaa toimintaa videolle, en olekaan tajunnut käsieni olevan hyvinkin epäluonnollisesti koholla seuruussa. Ja se omakin selkä pitäisi saada suoraksi, eikä yrittää tuijottaa sitä koiraa sinne alas kainaloon...ei ihme että koira kulkee kippuralla vieressä kun se yrittää katsoa vain takaisin.
Video 3 ja 4. Sitten kapulahommiin! Ekalla videolla esimerkki siitä, miten Mina on oppinut istumaan ja ottamaan kapulan suuhun (vielä pari kuukautta sitten se olisi väistänyt kapulaa voimakkaasti tai tiputtanut sen heti suuhun otettuaan). Kapulan mälväys on selvä ongelma, mutta eiköhän siihenkin löydy jokin kikka jolla se saadaan kitkettyä (siihen asti voisin harkita treenausta metallikapulalla, ennen kuin kaikki puukapulat ovat silppuna). Toisella videolla on jo pari hyvää pitoa rauhallisemmalla otteella, mutta myös sitten sitä pudottelua kun jäin odottamaan mälväämisen loppumista ennen kapulan ottoa.
Video 5 ja 6 . Tasamaanoudossa Minalla selvästi kiihtyy viretaso. Minasta liikkuvat asiat ja niiden jahtaaminen on parasta ikinä, joten noudossa on hieman takkuilua on jo heti heitossa. Tässä vaiheessa Minaa täytyy pitää kiinni pannasta samalla kun heitän kapulan, muuten se sinkoaa perään lupia kyselemättä. Sillä on kuitenkin hyvä kontakti siinä vaiheessa kun kapula on laskeutunut ja silloin se malttaa kysyä luvan noutoon lähtöön. Emme ole vielä harjoitelleen varsinaista luovutusasentoa edessä, mutta varsin kivasti pienestä vihjeestä Mina jo tarjoaa luovutusta istuen (paikka toki vielä hakusessa). Estehyppyäkin saatiin videoita useampaan otteeseen, ennen kuin tuli julkaisukelpoinen pätkä. Vauhdikkaissa liikkeissä Minalla on vaikeuksia malttaa ottaa perusasento ja sitten vielä odottaa siinä kapulan heiton verran.
Junnun jälkeen taitonsa pääsi näyttämään Kaida. Vaikka aiemminkin olinkin stressannut siitä, miten paljon hiomista Kaidan tottiksessa on, on silti aina ilahduttavaa vaihtaa kentälle Minan jälkeen Kaida! Tuommoisen reaktiivisen ja kovapäisen junnun jälkeen oikeasti on oppinut arvostamaan itseoppinutta Kaidaa, jonka miellyttämishalu ja keskittymiskyky on aivan eri luokkaa kuin itsenäisen Minan.
Video7. Agility-treenivideoista inspiroituneena ajattelin kokeilla Kaidalle alkulämmittelynä merkin kiertoa, mutta nyt ensi kertaa kahdella kartiolla. Me ei harrasteta agia, mutta periaatteessa kartioiden kiertoa voi hyödyntää myös hakumaastossa risteilyn opetteluun: ohjaajan rintamasuunta kertoo koiralle, mihin suuntaan kirmataan seuraavaksi. Kuten mainittu, emme ole tätä kokeilleet aiemmin joten olin yllättynyt miten innoissaan Kaida olikin touhusta. Pelkkä merkin kierto on meillä välillä takkuillut, mutta nyt se suuntasi vieraille kartioille varmasti ja innokkaasti. Tätä voisi tehdä toistekin rikkomaan vanhaa, jo tylsäksi käynyttä yhden kartion kiertoharjoittelua!
Videot 8. ja 9. Kaida näyttää mallia tasamaanoudossa ja hyppynoudossa. Usein kokeissa tuomarit mainitsevat, että nouto voisi olla vielä vauhdikkaampi ja palautusasento saisi olla tiiviimpi. Ne kuitenkin on vain pikkuvikoja joista en jaksa stressata, kun koira muutoin tekee niin hyvällä mielellä hommansa.
Video 10. Bonusvideona on tottistelun päätteeksi tehty hömpöttely agilitykentän puolella. Kaidalla on jostain syystä aina ollut hinku juosta agilityn putkiesteitä läpi, joten tällä kertaa se sai treenin jälkeen vähän irrotella. Lisäksi sain osallistettua kepoa lisää: hän sai toimia Kaidan agility-ohjaajana, hän kun pidempänä henkilönä pysyy paremmin holskun vauhdissa mukana 😁 Minakin pääsi käymään kokeilemassa samoja agiesteitä, mutta sillä ei ollut juurikaan kiinnostusta mennä putkeen. Sen sijaan treenasimme Minan kanssa loivaa A-estettä, jota se kipusikin varsin maltilliseen tahtiin ja sievästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti