Pentuarkea, osa 3: Hitaasti ja hartaudella

Edellisen pentuarkipäivityksen jälkeen on edistytty monessa asiassa. Oikeastaan heti aiemman postauksen jälkeen olimme kyläilemässä anoppilassa ja sieltä illalla palatessa Minakin oli niin naatti, että nukkui seuraavan yön sikeästi yhteen putkeen. Sen jälkeen ei enää pentua ole yöllä enää pissitelty ylimääräisiä reissuja. Iltalenkki tehdään puoliltaöin ja seuraavan kerran ulkoillaan aamulla ysin jälkeen, jippii! Useimpina aamuina Mina alkaa jo klo 8 heräillä ensimmäisen kerran, mutta jatkaa torkkumista sängyn vierellä kun huomaa etteivät ihmiset vielä ole kömpimässä sängystä ylös. Yöunien paraneminen on ollut ehdottomasti positiivinen asia meille kaksijalkaisillekin.

Autoin suhteen, noh, edistystä on tapahtunut hitaammin. Olemme nyt ignooranneet pennun huutelut takapaksissa täysin, jotta se ei saisi lisää vettä myllyyn meidän huomion myötä. Auton liikkeelle lähtö ja pysähtyminen (ja esim tuttua reittiä pihaan ajo) saavat edelleen Minan kielenkannat vetreiksi ja ääntä riittää ja riittää. Ajon aikana pentu sen sijaan rauhoittuu suht hyvin jo, ja vain satunnaisesti matkan aikana saattaa alkaa huutamaan tylsyyttään. Autosta poistuttaessa se muistaa jo jotenkuten, että vasta hiljaa ollessa pääsee pois...tosin silloin kannattaa olla jokin lelu käsillä Minalle annettavaksi. Autosta poistuminen on Minasta ilmeisesti yhtä jännittävää kuin ajamaan lähtö, joten se purkaa herkästi kiihtymystään hampaillaan. Sallitun lelun myllytys säästää siis ihmisten kädet, takinliepeet ja ostoskassit hampaan jäljiltä. Tässäkin meillä on vielä pitkä matka harjoitella rauhallista käytöstä, mutta ei Roomaakaan rakennettu päivässä!

Tottelevaisuustreeneissä ollaan käyty kerta viikkoon hallilla. Mina on onneksi ruuan suhteen ahne, joten imuttelemalla sen seuraamista ja perusasentoa on helppo harjoitella. Jo parin kerran jälkeen Mina hoksaakin jo hyvin korjata asentoaan, jos perusasento on vino tai väljä. Paljon vaikeampaa pennulle tuntuu olevan hallilla olo niin, ettei tehdä mitään: silloin Mina alkaa heti kytätä muita koiria ja etenkin juoksevat/hyppivät koirat saavat sen vinkumaan ja ulvomaan ja rynnimään kohti. Olenkin yrittänyt liittää tottistreenien yhteyteen myös rauhoittumistreeniä, jotta Mina siedättyisi muiden koirien läsnäoloon. Rentona muiden koirien seurailu olisi siis tavoitteena, mutta toistaiseksi etenemme hyvin vauvanaskelin. Temperamenttia kun pennulta löytyy, mutta malttia ja itsehillintää ei vielä juurikaan xD

Mitäs muuta päiviteltävää meillä oli. Maitohampaat ovat nyt viimein tippuneet ja uudet pysyvät hampaat kasvavat vauhdilla ja niitä testaillaan ahkerasti puruluihin kotona. Painoa Minalla oli noin 5 kk iässä 15 kg. Musti&Mirrin pentukerho loppui meidän osalta viime viikolla, kun 5 kk ikä tuli vastaan. Niissäkin Mina kuitenkin ehti saada hyvää oppia erilaisten pentujen kanssa olosta. Toki sen oma leikkityyli oli välillä liiankin raisu, mutta toisaalta se osasi myös malttaa hampaineen kun seurana oli iso, mutta hyvin nuori leonbergin pentu.

 Säät ovat kyllä olleet mukavan lauhat pennun ulkoiluja ajatellen. Toki plussakelit ja lumikuurot haittaavat metsäpolkujen kuljettavuutta, mutta onneksi aina joitain reittejä löytyy joita tarpoa. Toisaalta on myös hyvä että välillä pitää käydä lenkit ihan vain kävelyteillä: Mina fiksoituu helposti ohi ajaviin autoihin, joten niitäkin on hyvä säännöllisesti nähdä ja yrittää päästä eroon ikävästä tavasta, eli pennun säntäilystä autoja kohti.  Siihenkin toivon mukaan auttaa maltti ja aika, sekä toistot. Ehkä Mina tästä hitaasti mutta varmasti vielä kasvaa kunnon koiraksi :D

Kaiveluhommat on holskuista best!