Leirin jälkeistä elämää

Kamat autoon ja menoksi!

Viime kesänä leireilimme Kaidan kanssa pk-treenien merkeissä belgien leirillä, mutta tänä kesänä pääsimme ihan rotutovereiden joukkoon. Viikko sitten pidettiin hollanninpaimenkoirien pk-koulutusleiri Padasjoella, koulutuskeskus Palotaruksella. Vaikka matkaa tuli yli 400 km yhteen suuntaan, saimme onneksi Oulun suunnilta kasaan kimppakyydin, joten matkustus sujui jouhevasti.

Vaikka saapumispäivä torstaina oli tihkusateinen, oli loppuviikko onneksi selkeämpää keliä. Saimme treenailla välillä jopa helteisessä auringonpaisteessa. Onneksi hakutreenit järjestettiin varsin lehtomaisessa metsikössä, jonka rehevyys lievensi kuumaa keliä. Tosin polttiaisilta, paarmoilta ja itikoilta suojautuminen oli sitten vähän haastavampaa, mutta niidenkin kanssa pärjättiin :D

Olimme siis ilmoittautuneet hakuryhmään leirille. Holskujen leirillä kukin ilmoittautui vain yhteen lajiin, siinä missä viime kesän belgien leirillä pääsimme treenaamaan maastolajin lisäksi yhtenä päivänä tottista ja yhtenä esineruutua. Etukäteen olin ajatellut treenailla Padasjoella sitten illalla maastojen jälkeen tottelevaisuutta itsekseni, mutta jo ensimmäisen treenipäivän jälkeen ne suunnitelmat unohtuivat. Kun ensin oli oltu aamupäivä klo 9-13 ja sitten iltapäivä klo 14-18 maastossa, ei juurikaan jäänyt virtaa niin ohjaalle kuin koirallekaan treenailla muuta. Toisin kuin moni muu, joka jaksoi vielä istua leirikeskuksen kodalla tai saunalla yömyöhään, itse painuin kyllä mieluiten pehkuikin viimeistään puoliltaöin, koska aamulla piti jo klo 8 olla aamupalalla.

Perjantai-päivälle oli aikataulutettu myös Salme Mujusen Koiran rakenne-luento, jolle olin myös ilmoittaunut. Vaikka sen päivän iltapäivän maastotreenin väliin jäänti hieman harmittikin, olin toisaalta hyvilläni siitä että saimme kevyemmän aloituksen leirille ja Kaidakin sai lepäillä torstain matkustuksen ja perjantain aamutreenien päälle kunnolla. Rakenneluento oli toisaalta todella mielenkiintoinen ja antoi hyvän alkeisopetuksen siitä, miten koirien rakennetta tulisi tarkkailla ja millaisia ominaisuuksia rakenteesiin liittyen koirista voi päätellä. Näin yhden nivelrikkoisen ja yhden spondarikoiran omistajana koiran rakenneoppia kuuntelisi mielellään vielä paljon lisääkin!

Lauantai oli sitten meillekin täysi treenipäivä. Hakuryhmän koiraluku oli sille päivää viiden koiran luokkaa, mikä oli juuri sopiva. Ehdimme sekä aamupäivälle että iltapäivälle ottaa maastossa täyden treenikierroksen ja koirien välillä hieman palaveerata ja käydä läpi koirakoiden treeniä. Ryhmässämme oli vaihtelevalla tasolla olevia koiria, mutta yhtään täysin aloittelijaa ei ollut mukaan sattunut. Osalle treenissä keskityttiin ilmaisun harjoitteluun, osa taas pääsi tekemään lopputreenistä ihan kokeenomaistakin

treeniä. Kaida ja siskonsa Sindi edustivat pitkäkarvaholskuja, muut osallistujat olivat karkeakarvaista muunnosta rodusta, plus sitten kouluttajamme dopperi.

Kaidan kanssa tavoitteeni oli saada treenata mahdollisimman paljon erilaisia umpipiiloja. Ekoissa treeneissä kuitenkin isompana ongelmana kouluttajan mielestä tuntui olevan maalimiesmotivaatio ja alueen perälle asti uppoaminen, sekä etukulmien tarkastus. Otimme siis joka treenissä vahvistusta kulmiin, joko niin että molemmissa oli maalimies, tai sitten vain toisessa. Lauantain aamupäivän treenissä otin Kaidalle vain risteilyharjoistusta yliheittojen kera. Emme ole juurikaan hakua treenanneet viimeisen kuukauden aikana tassuhaverista johtuen, joten halusin ottaa treenin rauhallisesti jotta näkisin, rasittuuko Kaidan käpälä mitenkään. Onneksi kesäkuun alun tassuonnettomuus ei näkynyt Kaidassa enää mitenkään. Tosin lähestyvät juoksut saattoivat tehdä sen, että Kaidalla oli välillä hieman keskittymisongelmia.

Saimme kuitenkin lauantaina iltapäivästä tehtyä 100 metrin radan kokeenomaisesti, Kaida nosti alueelta 3 maalimiestä, vaikkakin alueen läpikäynti olisi voinut olla hieman järjestelmällisempää (radan loppupäässä olevan maalimiehen se bongasi jo keskilinjan puolivälistä ja nosti tämän siis toisena). Maalimiehet eivät kuitenkaan olleet umpipiiloissa, joten se jäi vielä treematta, miten kokeessa Kaida osaisi ilmaista myös umpparin. Sunnuntain aamupäivän treenissä, eli leirin viimeisell treenikerralla, kun otimme taas umpipiiloja, ilmaisuongelma selkiytyi vihdoin kouluttajallekin. Kompostikehikosta tehdyn umpparin Kaida tajusi ilmaista, mutta umpinaista vanerista koppipiiloa koira kierteli niin kauan, että maalimies tarjosi hieman kättään haisteltavaksi. Vasta sen jälkeen Kaida otti rullan ja teki näytön ok. Samanlainen tilalnne oli telttapiilolla: maalimiehen piti pistää käsi Kaidan nähtäville, ennen kuin koira tarttui rullaan. Tämä on siis selvästi asia, mikä meillä pitää ratkaista ennen seuraavaa koetta (elokuun puolessa välissä, iik!).

Saimme pk-leiriltä hyvää kokemusta uusista maastoista ja vieraista maalimiehistä. Koska sekä kouluttaja että useimmat ryhmäläiset ovat treenanneet hakua erilaisten ääni- ja näköapujen kautta, en itse ehkä saanut treeneistä irti varsinaista koulutusapua. Kun Kaida on treenattu alkeiskurssilta lähtien eleettömällä hakukoulutuksella, alkaisin tässä vaiheessa jo kaivata kyseisen metodin jatkokurssia edistyneille :D Juurikin alueen järjestelmällinen läpikäynti ja umppareiden ilmaisu eleettömin opein on minulle vielä vieras asia, johon luultavasti tarvisin ulkopuolisen kouluttajan neuvoja. Katsotaan nyt, mitä saamme omatoimisesti aikaan tässä loppu kesän aikana. Elo-syyskuuakselilla Oulun seudulla ja Pohjois-Suomessa ylipätään on hakukokeita suhteellisen mukavasti tarjolla. Vielä on mietinnässä, käymmekö nyt kuitenkin vielä kertaamassa alokas-luokan, ja jonka jälkeen -toivon mukaan- onnistuneen koekokemuksen kautta olisi varmempi olo siirtyä avoluokkaan. Omien heinäkuisten työkiireiden vuoksi ainakin seuraavaan kokeeseen emme tule ehtimään treenata kovin montaa kertaa, joten ehkä se 100m hakurata tuottaa meille ihan tarpeeksi vielä haastessa ;)

Loppuun vielä pieni kuvakavalkadi viikonlopulta! Kaida pääsi viikonlopun aikana paitsi uimaan usein, myös treffaamaan siskojansa! Typykät eivät juuri toistensa seurasta perustaneet, mutta ainakin saimme pitkästä aikaa niistä räpsittyä yhteiskuvia! :)