Koirat: harrastus vai elämäntapa?

Välillä käy mielessä, että mitenhän sitä aikansa käyttäisi, jos ei olisi koiraharrastuksia. Ainakin vapaa-aikaa olisi kummasti enemmän ilman koiriin liittyviä rientoja :D Mutta toisaalta taas elämä voisi olla kovin paljon tylsempää ilman karvaisia perheenjäseniä. Eipä juuri tule vastaan sellaisia hetkiä koirien kanssa, jotka haluaisi vaihtaa pois. Tokihan muitakin rakkaita harrastuksia löytyy, mutta kyllä koirat tuovat elämään sellaisen tähdellisen sisällöllisen lisäyksen, jota ei helposti muulla korvattaisi.

Sammaloitumaan ei koirien kanssa ainakaan pääse. Kaidan tulon myötä olen todella tajunnut, mitä kaikkea koirien kanssa onkaan mahdollista touhuilla! Koiramenoja kalenteriin merkkaillessa saisi helposti viikon täyttymään pelkästään niillä :D Esimerkiksi tämän viikon kalenterissa oli mm. seuraavaa:
- Tiistaina kaverikoirakeikka Nuutin kanssa vammaisten palvelukeskuksessa. Samassa paikassa ollaan käyty jo pari vuotta säännöllisesti ja Nuutista on tullut hyvinkin tuttu paikan asiakkaille, jälleennäkemiset ovat aina iloisia puolin ja toisin.
- Keskiviikkona olin puolestaan itsekseni talkoilemassa palveluskoirayhdistyksen vetohiihto-cupissa. Oli hienoa seurata maaliviivalta kokeneempien vetokoirien vauhtia!
- Torstaina oli vuorossa hallitreeniä: Nuutti otti rallytokoharjoitusta Markon kanssa ja minä tottistelin Kaidan kanssa. Vihdoin alan saamaan itseäni oikeaan mielentilaan ja treenimoodiin tämän pk-tyttelin kanssa! Onneksi meillä on hyvä ystäväni kokeneena koulutusohjaajana piiskurina, niin olen alkanut vihdoin saada omaa treenaustapaani muuttumaan oikeaan suuntaan: jos ei treenien jälkeen ole itselläkin hiki, niin treeni on ollut huonoa ;)
- Perjantaina oli välipäivä ja lauantaina kävin koirien kanssa maastolenkillä. Pyykösjärvellä riittää vielä jäätä ja rannassa on sopivasti luntakin jäänpinnalla, joten siellä oli hyvä juoksuttaa pallon kanssa Kaidastakin ylimääräisiä virtoja pois.
- Sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa match showssa, tällä kertaa molemmat koirat pääsivät kehään. Koska Nuutti on rallytokoilussakin selvästi motivoituneempi Markon kanssa, joten pojat menivät keskenään pienten aikuisten -kehään ja minä ja Kaida kahdestaan isoihin aikuisiin. Nuutti sai sinisen nauhan ja Kaida punaisen, mutta kumpikaan ei sijoittunut palkinnoille. Hyvää harjoitusta silti saatiin ja molemmat koirat esiintyivät oikein mallikkaasti. Haastellisempaa Kaidan kanssa oli kehän ulkopuolella. Liekö murkkuikää vai mitä, mutta sillä on viime aikoina ollut hankaluuksia malttaa kulkea remmissä nätisti. Se tykkäisi sinkoilla joka suuntaan ja pyöriä remmin päässä väkkäränä, taluttelijan suureksi iloksi :P Olemmekin jättäneet Kaidalta flexin narikkaan ja opettelemme normiremmin kanssa taas uudelleen nättiä hihnakäytöstä! Ehkä tuo joskus pääsee teinipyllyilystä yli ja alkaa taas käyttäytyä... ;)

Lopuksi vielä Nuuttia mätsäri-kehässä. En ymmärrä miksi, mutta Nuutti näyttää aina Markon kanssa paljon keskittyneemmältä! Jokohan tuo corgipappa alkaa 7 vuoden yhteiselon jälkeen kyllästyä omistajaansa kun avopuolisoni seura tuntuu kiinnostavan paljon enemmän? :D