Vetoja vielä kun lunta riittää!

Olemme Kaidan kanssa aloitelleet vetohiihtohommia nyt alkuvuodesta ja ja pientä kehitystä on jo nähtävissä. Ensimmäisellä kerralla kävimme hiihtelemässä vapaamuotoisesti järven jäällä noin 5 km ja sen jälkeen pari kertaa Oulun koiraladulla pari kertaa. Ladulla hiihtolenkin pituus oli ensin 1,5 km ja toisella kertaa 3 km. Tänään sitten hiihdimme ladun koko 5 km lenkin.

Parilla ekalla kerralla ladulla vetäminen takkusi Kaidalla ensimmäiset pari sataa metriä kummasti. Ensimmäisellä yrityksellä teimme sen virheen, että Marko ja Nuutti olivat mukana ja jäivät odottelemaan parkkipaikalle, kun minä ja Kaida lähdimme kiertämään lyhintä lenkkiä. Eihän siitä meinannut mitään tulla, kun Kaida kääntyi koko ajan katsomaan, mihin kaveri jäi ja koetti tehdä u-käännöksiä... Lopulta se kuitenkin tajusi lähteä vetämään oikeaan suuntaan ja paluumatkan vetikin hyvällä innolla kohti parkkipaikkaa. Vielä toisellakin käynnillä ladulla Kaida vielä harasi vastaan alkupätkän, vaikka olin suosiolla jättänyt miesväen kotiin. Olinkin hieman epäileväinen tämän päivän suhteen, että saanko taas vetää koiraa perässä ladulla. Tällä kertaa Kaida kuitenkin lähti heti alussa kunnon vedon kanssa liikkeelle. Pelasin varman päälle, ja päästin palkinnoksi koiran juoksentelemaan irti aina parinsadan metrin vetopätkän jälkeen. Kaidalla pysyikin into yllä koko 5 km lenkin ja aina kun välillä kytkin sen taas kiinni, se kiskoi minua perässään hyvällä vireellä. Etenkin viimeisen puoli kilometriä ladulla ennen parkkipaikkaa Kaida on jo oppinut vetämään kunnon loppukirillä!

Hiihtotreenissä isoin urakka taitaa olla oman kunnon kohottaminen. Tällä hetkellä hiihtokuntoni on suoraan sanoen surkea! Vaikka saan vetoapua ja tahti on rauhallinen, olen hyvin nopeasti hengästynyt ja läkähdyksissäni. Tänäänkin 5 km lenkkiin meni noin 35 minuuttia, kun jouduin hiihtelemään paljon perinteisellä tyylillä hiljalleen ettei keuhkot räjähdä. Samoin jalat vaativat totuttelua monoihin ja luistelutyyliin, tällä hetkellä jalkaterät huutavat nopeasti hoosiannaa, jos koetan luistella yhtään pidempää pätkää. Kaidalla puolestaan tuo 5 km ei näyttänyt tuntuvan missään, se jaksoi vielä sen jälkeen rallatella palautus-kävelyn aikana irti metsissä ilman mitään merkkiä väsymisestä! Mutta holskua ei taidakaan saada liikunnalla väsytettyä, joten onneksi on vielä illemmalla hallilla tottis-treenit, ehkä sen jälkeen Kaidakin on tälle päivää saanut pahimmat höyryt päästeltyä ulos :)

Koirat: harrastus vai elämäntapa?

Välillä käy mielessä, että mitenhän sitä aikansa käyttäisi, jos ei olisi koiraharrastuksia. Ainakin vapaa-aikaa olisi kummasti enemmän ilman koiriin liittyviä rientoja :D Mutta toisaalta taas elämä voisi olla kovin paljon tylsempää ilman karvaisia perheenjäseniä. Eipä juuri tule vastaan sellaisia hetkiä koirien kanssa, jotka haluaisi vaihtaa pois. Tokihan muitakin rakkaita harrastuksia löytyy, mutta kyllä koirat tuovat elämään sellaisen tähdellisen sisällöllisen lisäyksen, jota ei helposti muulla korvattaisi.

Sammaloitumaan ei koirien kanssa ainakaan pääse. Kaidan tulon myötä olen todella tajunnut, mitä kaikkea koirien kanssa onkaan mahdollista touhuilla! Koiramenoja kalenteriin merkkaillessa saisi helposti viikon täyttymään pelkästään niillä :D Esimerkiksi tämän viikon kalenterissa oli mm. seuraavaa:
- Tiistaina kaverikoirakeikka Nuutin kanssa vammaisten palvelukeskuksessa. Samassa paikassa ollaan käyty jo pari vuotta säännöllisesti ja Nuutista on tullut hyvinkin tuttu paikan asiakkaille, jälleennäkemiset ovat aina iloisia puolin ja toisin.
- Keskiviikkona olin puolestaan itsekseni talkoilemassa palveluskoirayhdistyksen vetohiihto-cupissa. Oli hienoa seurata maaliviivalta kokeneempien vetokoirien vauhtia!
- Torstaina oli vuorossa hallitreeniä: Nuutti otti rallytokoharjoitusta Markon kanssa ja minä tottistelin Kaidan kanssa. Vihdoin alan saamaan itseäni oikeaan mielentilaan ja treenimoodiin tämän pk-tyttelin kanssa! Onneksi meillä on hyvä ystäväni kokeneena koulutusohjaajana piiskurina, niin olen alkanut vihdoin saada omaa treenaustapaani muuttumaan oikeaan suuntaan: jos ei treenien jälkeen ole itselläkin hiki, niin treeni on ollut huonoa ;)
- Perjantaina oli välipäivä ja lauantaina kävin koirien kanssa maastolenkillä. Pyykösjärvellä riittää vielä jäätä ja rannassa on sopivasti luntakin jäänpinnalla, joten siellä oli hyvä juoksuttaa pallon kanssa Kaidastakin ylimääräisiä virtoja pois.
- Sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa match showssa, tällä kertaa molemmat koirat pääsivät kehään. Koska Nuutti on rallytokoilussakin selvästi motivoituneempi Markon kanssa, joten pojat menivät keskenään pienten aikuisten -kehään ja minä ja Kaida kahdestaan isoihin aikuisiin. Nuutti sai sinisen nauhan ja Kaida punaisen, mutta kumpikaan ei sijoittunut palkinnoille. Hyvää harjoitusta silti saatiin ja molemmat koirat esiintyivät oikein mallikkaasti. Haastellisempaa Kaidan kanssa oli kehän ulkopuolella. Liekö murkkuikää vai mitä, mutta sillä on viime aikoina ollut hankaluuksia malttaa kulkea remmissä nätisti. Se tykkäisi sinkoilla joka suuntaan ja pyöriä remmin päässä väkkäränä, taluttelijan suureksi iloksi :P Olemmekin jättäneet Kaidalta flexin narikkaan ja opettelemme normiremmin kanssa taas uudelleen nättiä hihnakäytöstä! Ehkä tuo joskus pääsee teinipyllyilystä yli ja alkaa taas käyttäytyä... ;)

Lopuksi vielä Nuuttia mätsäri-kehässä. En ymmärrä miksi, mutta Nuutti näyttää aina Markon kanssa paljon keskittyneemmältä! Jokohan tuo corgipappa alkaa 7 vuoden yhteiselon jälkeen kyllästyä omistajaansa kun avopuolisoni seura tuntuu kiinnostavan paljon enemmän? :D

Kevättä kohden

Oulua on hellitty mainioilla ulkoilukeleillä, joten olemmekin koettaneet ottaa kaiken ilon irti luonnossa liikkumisesta! Koiraporukan kanssa on tullut käytyä lenkillä meren jäällä ja hiihtämässäkin on Kaidan kanssa käyty järven jään lisäksi nyt kahdesti koiraladullakin. Ehkä akut alkavat taas pimeän talven jälkeen latautua, kun itsellänikin on paljon enemmän virtaa lähteä touhuilemaan karvakorvien kanssa :)

Nuutti pääsi taas vaihteeksi avopuolison vanhempien luokse lepokotiin hellittäväksi. Ilmeisesti Nuutin cartrophen-pistoskuuri on piristänyt papparaista, sillä se on nyt viime viikkoina alkanut mm. ensimmäistä kertaa tälle talvelle kiipeilemään lumihankien päälle, kieriskelemään lumessa ja yhä useammin haastaa taas Kaidaa painiotteluihin kotona. Välillä se on kuitenkin ansainnut enemmän omaa rauhaa ja lepoa jota hoitokodissa on tarjolla yllin kyllin! :)

Koska kotona on pari päivää ollut vain virtaa täynnä oleva raitapaitakakara, olemme keskittyneet purkamaan Kaidan loputonta tekemisenhalua. Puolenviikon kalenteri näyttikin tältä:
- Keskiviikko: eka vetohiihtokerta ladulla, matka vain 1,5 km, sen jälkeen maastolenkki vapaana.
- Torstai: hallitreenit, jossa perustokoilua ja leikittämistä.
- Perjantai: päivällä tottistreenit pihalla holskuseurassa Eilan ja Brimin kanssa. Illemmalla 3 km hiihtolenkki koiraladulla.
- Lauantai: kävimme kaupungilla asioilla, ja Kaida pääsi seuraamaan cityvilinää ja shoppailemaan itsekin Mustiin&Mirriin. Sen jälkeen vuorossa tottistreenit, joihin saatiin Brimin lisäksi paikalle pitkäkarvat Nelli ja Naava. Treenien päätteeksi joukon nuoriso, eli Kaida ja Naava pääsivät vielä remuamaan keskenään merenrannalle.
-Sunnuntai: rauhallisempi kotipäivä. Kokeiltiin, mitä Kaida pitäisi jumppapallo-tasapainoilusta. Iltapäivälle suunnitteilla pidempi kävelylenkki ja sitten lisää laiskottelua ;)

Valitettavasti vetohiihdosta ja meidän tottistelusta ei ole kuvatodisteista, mutta tässä vähän Kaidan "dopoilua" ja lentoon lähdössä olevia junnuraidakkaita:

Harrastushaaveita ja hulinaa

Talvi alkaa vauhdilla taittua kevääseen ja samalla havahtuu haaveilemaan kohta menneiden lumien harrastusmahdollisuuksista! Kävin tänään Kaidan kanssa seuraamassa koirahiihto-cupin osakilpailua. Pidempään on päässä jo itänyt haave aloittaa vetohommat myös Kaidan kanssa. Tähän asti on menty joko kicksparkilla tai pyörällä niin että veto on hyvin kevyttä. Potkukelkkailuun sopiva kausi vain on harmillisen lyhyt. Mutta nyt jopa sain haettua sukset lainaan anoppilasta, joten ladullekin päästäisiin! Vielä vain pitäisi ehtiä sinne hangille, ennen kuin ne ehtivät sulaa...tiukille siis menee. Mutta nyt voi olla hyvä hetki alkaa pohtia seuraavan talven tavoitteita ja lähteä vetohommienkin kanssa tähtäämään tulevaan kauteen. Raitapaidallahan ei menohaluista jää uupumaan, lähinnä oma kunto kaipaa kunnon terästystä jos kisoihin joskus mielii ;)

Päätin myös tänä vuonna vaihtaa Suomen corgiseuran jäsenyyden paikalliseen pk-yhdistykseen, opiskelijalla kun ei ole varaa kaikkeen mahdolliseen. Oulun Palveluskoirayhdistyksen riveissä pääsemme toivon mukaan aloittamaan kunnolla myös haku- ja jälkihommat, sekä treenaamaan tottista ja miksei ipo-hommiakin osaavassa ohjauksessa. Ja toukokuun piirimestaruuskisoissa voisin itse lähteä tutustumaan talkoilijana viestiin lajina, josko innostuisin vielä siitäkin kaiken muun lisäksi:D Tälle keväälle ehdin jo ilmoittaa Kaidan tulevalle aloittelijoiden pk-hakukurssille, niin saamme hommat alulle. Sormet on ristissä, että mahdumme kurssille!

Tuoreempien kuvien puutteessa kuva Kuusamon hangilta