Hyvää Juhannusta / Happy Midsummer Eve!

Juhannusaattoon kuului niin Kaidan tottistreeniä kuin hyvää ruokaa ja kavereiden kanssa illan istumistakin. Kokkoakin ehdittiin käydä ihailemassa mereltä käsin ja toki Kaidan poikaystävä kävi myös vieraisilla. Ihana tapa siis viettää kaupunkijuhannusta, kun on mieluisaa puuhaa, hyvää seuraa ja herkullista ruokaakin vielä :)

Our midsummers day was full with Kaidas obedience training, eating and spending evening with our friends. We went to sea shore to watch a bonfire and then had a lovely evening with delicious dinner with best company. I could say this was one of the best ways to spent a midsummer fest in city :)

 

Ajatelmia lihas- ja nivelhuollosta

Vaihteeksi tuli mieleen kirjoitella treenien ja vapaapäivä hurvittelujen sijaan koirien
fyysisestä huoltamisesta. Koska taloudesta löytyy nyt kaksi nivelhuoltoa
vaativaa yksilöä, ovat erinäiset hoitomuodot tulleet viime vuosina tutuiksi. Viimeksi tänään kävi Kaida hierojalla auotuttamassa lihasjumeja, Nuutti puolestaan on kokeillut aiemmin niin osteopatiaa kuin laserhoitoakin nivelvaivoihinsa. Kotihoitoon kuuluu myös venyttelyt ja omatoimiset hieronnat aina silloin tällöin (pitäisi muistaa kyllä useammin!) sekä BackOnTrack-verkkoloimi ehkäisemään lihaskireyksiä rasittavamman liikunnan jälkeen.

Meidän molemmilla koirilla on päivittäisessä ruokavaliossa lisänä nivelravinteita. Hyödynnämme niin ihmis- kuin eläinpuolenkin valmisteita aina sen mukaan, mitä apteekeista ja kaupoista löytyy tarjouksesta. MSM-jauhe, glukosamiinitabletit ja lohiöljy ovat vakiona iltaruuan seassa. Myös molempien kuivanappularuuassa (Nuutilla Canagan Light/Senior ja Kaidalla Canagan Free-Run Chicken) on jonkinverran nivelravinteita, mutta pelkästään niiden varaan en apuaineiden saantia jättäisi. Ruokien ja nivelvalmisteiden vertailusta olen kirjoitellut omalle sivulleen tarkemmin jo aiemmin.


Tänään hieronnassa etenkin Kaidan takapäästä löytyi jumeja. Hollantilainen on kova pomppimaan, kiskomaan keppejä ja polskimaan rantavedessä, joten takareidet ovat vähemmän yllättävästi kovilla. Myös haku- ja viestitreenit lisäävät lihasrasitusta. Kaida saakin säännöllisesti ruokaan magnesiumlisää ja nyt meillä on kokeilussa viestitreenien jälkeen juottaa sille myös magnesiumpitoista palautusjuomaa. Kaidan lihasjumeja ei aina huomaa arkielämässä helposti, sillä liikkumisessa se ilmenee ehkä lähinnä lyhentyneenä taka-askeleena. Käsitellessä takapää ja etenkin takajalat ovat välillä herkät ja nykivät. Pidempien lenkkien jälkeiset venyttelyt pitäisikin saada iskostettua omaan aikatauluun, jotta isompia jumeja ei pääse syntymään. Keppien kantelu ja puunoksien kiskominen näkyvät myös niskalihasten kireytenä aika-ajoin. Koiran vauhdikkuuteen eivät lihasvaivat näytä vaikuttavan, luultavasti raitapaidalla on aika korkea kipukynnys ja into juosta etsimässä keppejä heiteltäväksi peittääkin vähäisemmät lihaskivut. Vasta hierojan käsittelyssä huomaakin, miten jumissa koira oikeasti on!

Nuutilla nivelvaivat ovat vähentyneet sen jälkeen, kun talouteen saatiin sille kaveri. Meneväinen hollantilainen pitää corginkin nivelet vetreinä huolehtimalla jokapäiväisestä mobilisoinnista ;) Viime syksyn osteopaattireissullahan ei isompia kremppoja löytynyt. Talvella herralla tehtiin laserhoitoa sarjana ja sitä voisikin harkita uudelleen nyt kesän tai syksyn aikana. Kesäkeleillä Nuutti on aina nihkeämpi liikkumaan, mutta onneksi asumme nyt vesistön lähellä ja Nuutti kahlaileekin mielellään matalassa vedessä. Kävipä se tälle kesälle jo kerran omatoimisesti uimareissunkin, kun kahlaili innoissaan kyllin syvälle Kaidan perässä! Nuutin vaivat näkyvät yleensä enemmän yleisluontoisena liikkumisen vähentymisenä, eikä niinkään yksittäisen ruumiinosan kireytenä. Corgin epäedullisen, etupainotteisen rakenteen vuoksi Nuutilla on aina kesäisin etutassujen keskimmäiset kynnet kuluneet lyhyiksi (koiran eturaajojen liikerata on rajoittunut ja siksi kynnet laahaavat maata). Tänä kesänä tein jop havainnon, että toisesta takajalastakin on keskimmäiset kynnet hieman kuluneet. Ehkä lonkkanivelet ovat sen verran vaivanneet, että takajalkojenkin nostelu on jossain vaiheessa ollut vaikeampaa? Nuuttilla on Rimadyl-resepti ja se saakin tulehduskipulääketabletin, mikäli liikkuminen alkaa vaikuttaa vaikealta. Täytynee tosiaan harkita myös uutta laserhoito-kuuria lonkka-alueelle.

Loppupohdintana vielä viime syksynä Kuusamossa otettu kuvasarja. Vasta sataneeseen lumeen jäävät tassunjäljet kertovat paljon koiran askelluksesta ja mahdollisista ongelmista. Nuutin töppöjaloista jää selvät laahausjäljet askelten välille, se ei siis nostele etenkään etutassujaan tarpeeksi korkealle kävellessään tai ravatessaan. Kaidalla puolestaan askel on lennokas ja ravissa tassunjäljet asettuvat nättiin riviin peräkkäin. Lumen aikaan onkin kai helpompi bongata koiran jäljistä vinkkiä mahdollisista lihas- tai nivelvaivoista.

Kesä saapui! / Summer is here!

 Hellettä pukkaa ja koiria ei juuri viitsi lenkittää - paitsi ehkä meren rantaan uimaan (kuvia myöhemmin). Kaidan kanssa käytiin eilen tottistelemassa ja huomenna seuraavan kerran. Toivon mukaan lämpöaalto hellittää pian, jotta päästään välillä taas kokeilemaan viestiä ja hakuakin :) / Summer is pretty but it is too hot for longer walks, exept to sea shore where dogs can swim (pics later). We have been training obedience with Kaida, and hopefully this hot weather will cool down a bit so that it would be nicer to do search or messender dog training again :)

Edustushommissa

Molemmat koirat pääsivät mätsäriin edustamaan aurinkoisena sunnuntaipäivänä. Nuutti oli töissä kaverikoirana ja Kaida pyörähti kehässä. Mätsäriosallistujat eivät joutaneet kaverikoiria rapsuttelemaan, ja Kaidakin tippui pois punaisten kehästä heti alkukarkelossa, joten päivä meni lähinnä kokemuksen kartuttamisessa ja auringon otossa ;) Onneksi molemmat koirat ottivat päivän lunkisti ja tyytyivät menestyksen puutteessa köllöttelemään ja pitelemään helletta!

Kehätreeniä / Show ring training

Kesä ja näyttelykausi lähestyvät, joten aloitimme niihin valmistautuminen käymällä mätsärissä. Molemmat koirat pääsivät mukaan ihmettelemään ihmis- ja koirahulinaa, mutta kehässä pyörähti vain holskuneiti. Ennen mätsäriä koirat pääsivät hieman rallaamaan hiekkamontuille, joten Kaida ei ehkä ollut hehkeimmillään märkänä ja kuraisen, mutta osasi silti käyttäytyä kehässä mallikkaasti. Seisomisasentoa meillä täytyy vielä hioa ennen oikeita näyttelyitä (Kaida jää usein seisomaan jalat liikaa vatsan alla). Tänään mätsärissä Kaida sai ensin isojen aikuisten parikilpailussa sinisen nauhan, ja sitten sinisten loppukehässä sijoittui lopulta toiseksi, mikä oli mukava yllätys :) Seuraava näyttelymme onkin sitten kesäkuussa holskujen erikoisnäyttely Uusikaupungissa. Toivottasti kotimaan tuomarit tykkää Kaidasta, vaikka se kehässä voikin olla aika kaljuna...sillä nimittäin näyttäisi nyt pahimmoilleen alkavan karvanlähtö!

Today we went to match show with the dogs.  As Kaida will be going in real show rings during summer we were practising with her in unofficial show. Kaida was behaving quite nicely and she was finally second in her class! Our next show will be Finnish Dutch Shepherd specialty show in June. Kaida is just beginning to drop her winter fur so we will see how the Dutch judges will like her at the show. Let´s hope that she will have at least some hair left then!

Viestiä viemässä / Messenger on duty

Pitkän jähimisen jälkeen aloitimme tänään uuden aluevaltauksen, eli pk-lajeista viestin treenaamisen! Toki pohjia siihen on tehty pennusta asti, kun Kaidaa on juoksutettu meidän omistajien välillä lenkeillä ollessa. Kaidalla on onneksi paimenkoiran luonto, joten jos ohjaajat olivat kaukana toisistaan, se juoksi jo pentuna meidän välillä ilman käskyäkin ja etsi toisen jos tämä jäi näkymättömiin esimerkiksi polun mutkan taakse. Nyt meillä on myös parikin kokenutta tuutoria, joilta kysyä neuvoja treenaukseen, joten uskalsimme aloittaa tavoitteellisen treenin :)


Ekalla treenikerralla otimme hyvin helpon treenin avarassa metsämaastossa. Neuvoista oppineena otimme heti käytännön, että koira juoksee vähintään viisi etappia per treeni, vaikka 1-luokassa etappeja onkin oikeasti vähemmän. Marko jäi A-ohjaajaksi ja minä siirryin Kaidan kanssa n. 100 metrin päähän näköetäisyydelle B-pisteeseen. Aluksi odottelimme Kaidan kanssa hetken, sitten siirryimme koira käskyn alla ja remmissä lähetyspaikalle ja aloin rutinoimaan itseäni sanomalla ääneen "lähtölaskennan". Lopulta käskyn saatuaan Kaida pääsi kirmaamaan kohti A-ohjaajaa. Neiti ei kyllä paljon houkuttelua kaipaa, se juoksi tukkaputkella ja aikailematta Markon luo. Marko otti Kaidan liinaan, leikitti sitä lepopaikalla pallolla ja antoi juomista (vettä johon sekoitimme lohiöljyä). Pienen odottelun ja rauhoittumisen jälkeen sitten uudelleen lähetysrutiinit ja Kaida matkaan. Minun luokse koira juoksi taas korvat lintassa ja into piukeana. Lähetettyäni Kaidan toisen kerran A-pisteelle siirryin aina parisenkymmentä metriä kauemmas. Ekalla siirtymällä Kaida juoksi suoraviivaisesti uuteen C-pisteeseen, lähinnä näkökontaktia hyödyntäen. Viimeisellä etapilla, kun olin siirtynyt taas vähän matkaa D-pisteeseen (joka oli hieman enemmän piilossa koska maasto lähti sopivasti laskemaan siinä kohden), Kaida jäi hetkeksi pyörimään C-pisteeseen ennen kuin lähti nenän johdattamana kohti minua. Käytimme myös ääniapuja, eli kun koira lähestyi kannustimme sitä ja kutsuimme luokse.

Näin ekan treenin perusteella laji vaikuttaa juuri Kaidalle sopivalta. Viestin juoksemissa ei selän spondyloosinkaan pitäisi haitata, kunhan yleisestä lihaskunnosta yms pidetään huolta :) Vielä on toki pitkä matka kisakuntoon, eli siihen että esimerkiksi A-B etappi olisi sen 1000 metriä. Saapa nähdä, saadaanko koira kisakuntoon nopeammin tässä lajissa verrattuna hakuun. Ainakin viestiä on helppo treenata omikseenkin, kun hakutreenaamista vaivaa usein treeniseuran puute. Mutta tästä on nyt hyvä jatkaa! :)

In English:
We started to teach Kaida for messenger dog trials today. She loves to run and as we have two owners she likes, so messenger dog sport should be just right sport for Kaida! We hope that messenger dog will be Kaidas main working dog sport along with searching. I have found couple experienced advisers who can help us in teaching so we have someone to ask if there is any trouble in our training.

As this was our first real messenger training, we did very easy and short practise. While Marko stayed in place A, I took Kaida to place B (about 100 meters away).  It was quite open forest so it was easy to us to see each other. When commanded Kaida runned between us five times and two times I moved a little bit further away, so Kaida had to do a bit searching at the end to find me. But she was so keen to run from one person to other! I quess as she is a herding dog she likes to keep her pack in sight so we don´t need to force her to run to look for one "lost" pack member. There is a long way before Kaida is ready to run long distances (in trials there is 1000 meters between A and B points) but this was promising start :)

Hauskaa Vappua! / Happy May Day!