SM tokot koettu, Minalle TK1!

 Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä päästiin kuin päästiinkin osallistumaan Minan kanssa tämän vuoden tokon SM-kokeisiin Nivalassa, osana Oulun Palveluskoirayhdistyksen joukkuetta. Vielä pari viikkoa sitten näytti siltä, että Minalla alkaa juoksut samalla kun Kaida aloitti taas pari kuukautta etuajassa. Onneksi Minalla tiputtelua ei kuitenkaan jatkunut, vaikka tähän asti Mina on aina aloittanut juoksunsa "isosiskon" esimerkistä. Ennen koetta Mina ehti myös teloa hieman anturaansa, mutta sekin parani nopsasti eikä haitannut treenailua. Koeviikonlopun säätä saatiin jännittää kunnolla, mutta meidän onneksi sadekelit osuivat lauantaille ja meidän koepäivänä sunnuntaina saatiin koe suorittaa puolipilvisellä kelillä.

Tavoitteena oli itsellä pessimistinä ihan vain saada hyväksytty suoritus kokeesta. Mina on välillä niin adhd että vaikka pari viikkoa ehdittiin treeneissä keskittyä erilaisiin häiriösietoihin tokokehässä, niin ei voinut yhtään olla varma, etteikö urheilukentällä kaiken hulinan keskellä voisi koiralle mennä pasmat aivan sekaisin. Onneksi tokojoukkueeseemme kuului kokeneista arvokisakävijöitä, jotka osasivat antaa hyviä vinkkejä kehään ja treeneissäkin ahkerasti käskytettiin, kolisteltiin, taputeltiin ja hypittiin häiriönä.

Olin todella tyytyväinen että olimme suoritusvuorossa kuudensina: ehdin katsoa ensimmäisen neljän alokoirakon suorituksen kokonaisuudessa, ennen kuin oli vuorossa seuraavat 4 koiraa, eli meidän slotti. Paikkamakuussa meillä ei tullut ongelmia, vaikka treenatessa Mina on välillä vaatinut tuplakäskyjä kun se unohtuu tuijottamaan liikkeenohjaaja. Meidän taakse kehän ulkopuolelle parkkeerannut haukkuvainen kultainennoutaja tosin vähän itseäni jännitti, mutta Mina ei siihen onneksi kiinnittänyt huomiota. Samoin makuullaolon aikana jostain selkäni takaa toisesta kehästä kuului äänekäs "kom!" käsky, jolloin Mina aavistuksen nytkähti, mutta pysyi kuitenkin maassa. Saimme paikkiksesta 9,5 pistettä, puolikas miinusta tuli vartaloavustani Minalle maahan-meno käskyä antaessa. Vaikka kuinka kuvittelen olevani patsaana, niin ilmeisesti olin kuitenkin taas vähän kallistunut koiran puoleen käskyn aikana, äh!

Alokasluokan liikkeet suoritettiin kahdessa kehässä. Ensin yhdessä paikkamakuu 4 koiraa kerrallaan, sitten yksilöliikkeet seuraaminen ja luoksetulo samassa kehässä, ja toisessa kehässä sitten liikkeestä maahan meno, kauko-käskyt, hyppy ja kapulan pito. Kehien välillä koiraa ehti mukavasti palkata ja vapauttaa. Mina lähti seuraamiseen aika tiiviisti, mutta kaavion aikana sillä oli myös vähän seilaamista, kun sen huomio herpaantui minusta. Samoin se teki yhden pysähdyksen yhteydessä ylimääräisen maahan menon...ehkä oltiin vähän liikaa hiottu maahanmenoa tässä koetta edeltävällä viikolla! Seuraamisesta saimme 8 pistettä. Pisteen tai parin menetys seuruussa on harmillinen, sillä seuraamisen pisteillä on kerroin 3, eli se tekee loppupisteisiin yllättävän paljon. Liikkeestä maahanmeno sujui ongelmitta, pisteitä saimme 9, en osaa sanoa mikä siinä tiputti yhden pisteen. Kauko-ohjaus sujui myös mukavasti, tällä kertaa Mina ei onneksi ennakoinut viimeistä maahanmenoakaan edes eikä myöskään liikkunut paikaltaan asentoa vaihtaessa kuten viime kokeessamme. Kauko-ohjauksesta saimme pisteitä 8, tällekään en nyt muista tuliko perusteita, mistä lähti 2 pistettä pois. Estehyppy meni myös hyvin, ilman ongelmia, siitä 8,5 pistettä kun lopussa perusasento oli vino. Viimeisenä liikkeenä oli vielä noutokapulan pito. Sitäkin on viime viikot hiottu ja olen hirveästi pohtinut, pitäisikö minun vaihtaa tokoon kevyempi kapula. Tähän asti olemme menneet kohtuu painavalla tottiskapulalla, joka alkaa vieläpä olla aika pureskeltu. Kokeneempien neuvosta menimme kuitenkin kokeen vanhalla kapulalla, ja ilmeisesti treenaus on toiminut, sillä Mina otti kapulan nätisti eikä mälvännyt sitä hampaissaan. Tästä liikkeestä saimme ainoan 10 pistettämme, hyvä että edes siitä! :) Kokonaisvaikutelmapisteet olivat molempien kehien tuomareilta 9.

Suorituksen jälkeen oli ihan onnistunut olo, ei ainakaan nollattu mitään liikettä! Pisteet 176,5 riittivät myös ykköstulokseen, joten Mina saisi myös TK1-koulutustunnuksen, jee, tulosburgeri tienattu sekä ohjaajalle että koiralle omansa! Hieman toki harmitti ne pienet, helpot pistemenetykset, kun ihan kaikkea ei näköjään oltu saatu viilattua. Alokasluokassa pääsimme sijalle 18/41, eli sentään TOP20 paremmalla puolella. OPKYn joukkuekin keräsi hienosti pisteitä kun kaikki osallistujat saivat tulokset. Vaikka meiltä puuttui voi-luokasta osallistuja, joukkuekisassa sijoituksemme oli 13/27, hyvä meidän ÄsÄm-tiimi!

Eli tulipa nyt koettua SM-kisapöhinätkin. Oman suorituksen ohessa ei ihan hirveästi jaksanut seurailla muita kehiä. Hetken ajan katsoin erikoisvoittajaluokan finaalissa kisanneen tuoreen maailmanmestarin ja bordercolliensa suoritusta. Huikeaa työtä heillä, koira suoritti niin täpäkästi, nopeasti ja tarkasti, että se vaikutti jo robotilta! Onhan se taso SM huipulla jotain semmoista, johon ei kyllä hirveästi ole itsellä haaveita päästä. Alkaa sen verran yhden rodun ja varmaan tiettyjen treeniseurojenkin hallussa olla nuo EVL arvokisatittelit, ettei siellä kaikilla roduilla ole enää mahiksia.

Ja pakko myöntää, että ihan vaan osallistumisen ilosta joukkuekisaan SM-tokokokeeseen en itse henk.koht jaksaisi lähteä yhtään kauemmas, kuin tämmöisiin "lähes kotikisoihin" kun matkaa koepaikalle oli vain 2 tunnin ajo. Mutta sitäkin varten piti herätä 4 aamulla ja ajella reilut 300 km päivän aikana...niin ei kiitos enempää. Mieluummin käyn kyläkisoissa Oulussa, sieltä yleensä saa paremmat palkinnotkin tai edes onnittelut vaikkei palkinnoille yltäisi (nyt Nivalan kisoista piti vain luokan loputtua hakea kisakirjansa toimiston edustalta laatikosta, koularimitalitkin toimitetaan jälkikäteen postitse) 😆.

Eiköhän me kuitenkin Minan kanssa tokossa vielä jatketa, vaikka se meillä kakkoslaji onkin palveluskoirien kansallistenlajien ohessa. Me ollaan jo ruutua ja merkinkiertoakin tehty, joten tokon avoimeen luokkaan siirtyminen ei ole kovin iso harppaus nyt. Kaidan kanssahan me tehtiin myös TK2-koulariin asti tokoa, joten avoluokka on suurinpiirtein minulla muistissa. Sen sijaan jos vielä haluaisi edetä voittaja-luokkaan, niin pitäisi opetella kyllä ihan uudenlaisia temppuja (tai siis  ensin itse opetella miten niitä opetetaan koiralle). Katsotaan nyt montako vuotta miellä menee nyt avoluokasta koularin saantiin, kun tämä koetahtimme edelleen on tämä max 1-2 koetta per vuosi.

Mutta nyt vedetään kyllä Minan kanssa vähän henkeä ja katsotaan kaikessa rauhassa, mitä syksy tuo tullessaan. Edelleen toiveissa on, että Minalla tulisi juoksut elo-syyskuussa, ja sitten toivon mukaan olisi loppuvuodesta edessä mammalomaa, jos kasvattajalla menee kaikki suunnitelmat maaliin. Kiva olisi jos ehtisimme sitä ennen vielä yrittää saada hakukokeesta HK1-koulutustunnuksen, mutta ehtiipä sitä ensi vuonnakin, jos juoksut nyt sotkee syksyn koekalenterin!