Vuosi paketissa: Onnea vuodelle 2022!

Joulu tuli ja meni ennen kuin sitä ehti tajutakaan, ja vuoden viimeisiä tunteja jo viedään. Taas ollaan vuoden verran viisaampia ja kokeneempia tällä laumalla. Toivottavasti on myös opittu paljon ja ensi vuonna päästään jatkamaan siitä mihin tällä kaudella jäätiin.

Vuosi 2021 meni edeltäjänsä tavoin pitkälti koronan varjostamana ja harrastusrintamalla isoimmat saavutukset jäi pelkiksi haaveiluiksi, kun toteutuneet kokeetkin olivat kiven alla. Minan kanssa saatiin keväällä sentään käytyä luonnetesti ihan ok tuloksella ja BH myöskin läpi jo toukokuussa. Parit näyttelyt päästiin käymään kesällä, mutta Minalla sertit antaa vielä odottaa itseään. Kaidan kanssa käytiin tekemässä vielä kerran tokokokeesta ykköstulos ja lisäämässä TK2-koulari neidin tittelilistaan ennen eläkkeelle siirtymistä harrastuskentiltä. Minakin pääsi loppuvuodesta kokeilemaan tokoa, ja saikin komeasti heti ekasta kokeesta ykköstuloksen. Toivon mukaan vuonna 2022 kokeita olisi vähän useampi tarjolla, jotta päästään metsästämään Minallekin koulutustunnuksia. Kesälle toki on toiveissa myös jatkaa hakuhommia, ja mahdollisesti myös tehdä syrjähyppy jälki- ja viestipuolelle, jos aikaa treenaamiseen vain mitenkään jää töiltäni.

Tulevalle vuodelle on toki myös varaus Minankin mahdolliselle treenitauolle. Jos kasvattajan suunnitelmat toteutuvat, voi olla että Mina pääsee jatkamaan kojoottien sukua eteenpäin! Tämä pikkuneitimme vain on niin omaa luokkaansa pitkäkarvoissa, että sen partneria pitää miettiä hartaudella. Näistä suunnitelmista kerron lisää myöhemmin, jahka kasvattaja lyö päätöksiä lukkoon. Mutta jännittäviä aikoja siis edessä toivon mukaan 😊

Tämä uusi vuosi meni kotosalla ilman kummempia kevätjuhlaliikkeitä. Uskoin että koiramme ovat jo sen verran paukkuihin tottuneita, ettei kauempaa kuuluvista ilotulitteista tarvisi juuri välittää. Tulikin vähän yllätyksenä, kun alkuillasta lähinaapurimme alkoi tulittaa raketteja omalta pihaltaan ja molemmat koirat säntäsivät olohuoneen ikkunaan haukkumaan. Kaida palasi varsin pian jatkamaan tv-kuvan vahtaamista ja sille haukuskelua, mutta Mina rauhoittui kunnolla vasta kun ikkunan takana ei enää heti puiden toisella puolen näkynyt räjähdyksiä. Onneksi naapureilla ei montaa rakettia ollut, ja loppuilta jatkui sälekaihtimet kiinni ja tv hieman isommalla. Koirat napostelivat mehevät hirven ydinluut ja  malttoivatkin pötkötellä sohvalla kainalossa tv:tä katsellen, ulkoa kuuluvista äänistä välittämättä.