Edellisistä näytelmistä ehdi meidän osalta hurahtaa kaksi
vuotta, kun vuoden 2020 kaikki näyttelyt peruuntuivat koronan takia.
Pitkään odotin, että tämänkin kesän näyttelyt perutaan lopulta, mutta
kaikeksi onneksi tautitilanne rauhoittui täällä pohjoisessa niin että
näyttelyviikonloppu voisiin järjestää. Oli kyllä jopa ihana päästä
talkoilijana pystyttämään näyttelyä torstaina: lähes liikutuin kun
tyhjälle raviradalle kurvasi talkoilijoiden peräkärrykuljetus toisensa
perään, sitten kauppiaiden myyntirekat saapuivat jonossa ja pian alkoi
kehiä ja näyttelytelttoja nousta raviradan alueelle. Niin pitkän
tauonkin jälkeen kaikki sujui niin tutulla rutiinilla, olin ihan
selvästi kyllä jo ikävöinut näyttelyhulinoihin osallistumista!
Omien koirien osalta itse kehäkoetokset olivat edessä lauantaista lähtien. Lauantain Kv-näyttelyyn olin ilmoittanut vain Minan. Kovasti toiveissa oli yrittää sitä ekaa sertiä metsästää talteen! Näyttelytaon jälkeen muillakin oli kuitenkin samat suunnitelmat: kv-näyttelyyn osallistui jopa 4 pitkäkarvaista holskua, joten Minalla oli nartuissa 2 kilpasisarta. Olimme käyneet aiemmin tällä viikolla treenailemassa näyttelykäytöstä, ja päädyimme siihen että Marko vie Minan kehään. Minun kanssa Mina alkaa tehdä tottumuksesta vahvasti tottisseuraamista, mutta Markon kanssa alkoi löytyä ihan kiva näyttely-ravi ilman jatkuvaa katsekontaktia. Paikallaan poseeraaminen Minalta sujui näyttelystä taas kuin vettä vaan, eikä tuomarin kopelointi tai hampaiden katsominen (tuomari ei tainnut huomata etuhampaiden puuttumista, tai ei ainakaan maininnut niistä mitään, ja me kun hommattiin näyttelyitä varten kaikki mahdolliset hammastodistukset :D ) menivät hyvin. Liikkeessä Minalla edelleen on turhan paljon vauhtia ja se tuppaa kiskomaan, mikä sitten aiheuttaa kakomista ja yskimistä, eikä ravikaan ole niin tasaista. Tuomari antoi kuitenkin hyvän arvostelun ja Minalle ERInomaisen arvosanan, sertifikaation arvoisen eli SA:n kera! Eli jotain sentään parannettiin junnukehistä, kun saatiin SA. Nyt päästiin siis myös kilpailuluokkiin, mutta kun tuomari jo avo-luokan nartuissa asetti toisena esiintyneen avo-nartun Minan edelle, niin paras narttu-kehässä ei ollut juuri toiveita sijoittua, kun mukana oli myös yksi valio-narttu. Mina jäi siis "viimeiseksi", mutta kolmanneksi parhaana narttuna se sai sentään vara-sertin, eli ihan tyhjin käsin ei tarvinnut lähteä kärvisteltyämme helteisen näyttelypäivän.
Sunnuntaina oli vuorossa Oulu NORD-näyttely, johon olimme ilmoittaneet sekä Minan että Kaidan. Hollanninpaimenkoirille oli alunperin tulossa alankomaalainen tuomari ja olisi kiinnostanut mitä tämä sanoo näistä meidän hollantilaisista. Koronan vuoksi tuli kuitenkin tuomarimuutoksia, ja sunnuntaina holskut arvosteli serbialainen tuomari. Pitkisholskuja oli tällä kertaa 6 kappaletta, ja ilma vielä lauantaitakin helteisempi. Sunnuntaille otimme suosiolla mukaan oman teltan ja aurinkosuojat, sekä koirille viilennystakkia ja pyyhettä yms mukaan. Läähätyksestä huolimatta koirilla oli todnäk viileämpää märkien rättien alla varjossa, kuin meillä ihmisillä! Pitkisholskut olivat kaiken kukkuraksi koko päivän viimeinen rotu omassa kehässään, joten odotusaika ennen kehään menoa venyi lähes kahteen tuntiin. Onneksi Äimäraution raviradalla kävi pienoinen tuulenvire ja päivän mittaan pilvisyyskin lisääntyi, lisäksi alueella oli hyvin vesipisteitä joista hakea koirille kylmää vettä niin juotavaksi kuin päälle valulteltavaksikin
 |
| Huh hellettä, sanoo Mina! |
Nord-kehässä
Mina suori edellispäivän tittelinsä, eli hävisi taas toiselle
avo-luokan nartulle, ollen siis avo 2 mutta ERI SAn arvoinen kuitenkin.
Tämä serbi tuomari sentään huomasi että Minalla puuttui hampaita, mutta
oli tyytyväinen kun kuuli että hammasvaurioista on esitetty
eläinlääkäritodistukset. Kaida oli ainoa valio-narttu ja tuomari tuntui
tykkäävän senkin tyypistä, joten Kaidakin sai ERI SA:n tuomari ja pisti
kaljukojoottimme paras narttu-kehässä heti kärkeen. Kaida oli siis ROP
ja sai nord-sertin, Mina jälleen kolmonen vara-sertin kera. Sanalliset
arvostelut löytyvät tämän blogin näyttely-sivuilta!
Erinomaisen mukava näyttelykauden startti siis oli, ei tarvinnut tyhjin käsin kotiutua. Toki ehdin pohtia sitäkin, onko kesänäyttelyihin järkevää jatkossa ilmoittautua, jos Suomessakin alkaa yleistyä tämmöiset +30 C helleputket enemmälti. Vaikka koirat saisi pidettyä viileänä, niin oma kroppa kyllä nuutuu kuumalla sen verran, että yhtään pidempi näyttelypäivä olisi kyllä tuskaa. Onneksi koronarajoitteiden ansiosta ryhmäkisa-kehiä ei pidetty lainkaan Oulussa, joten oman rodun arvostelun jälkeen koirat pääsivät heti kotia viilentelemään.
Itse jäin
toki kehän jälkeen taas jatkamaan talkoilua, nyt purkamishommien
merkeissä. Meinasikin iskeä vähän kiire, kun iltaa kohden sade- ja
ukkospilvet alkoivat vyöryä päälle. Lopulta oli enää yhden rotukehän
viimeiset tuomariharjoittelijoiden arvostelut meneillään ja junior
handler kisan palkintojen jako meneillään, kun taivas aukeni ja ravirata
sai hetkessä koko viikon edestä vettä. Nopean saekuuron jälkeen purku
jatkui vähän rapaisempana hommana, mutta parissa tunnissa näyttely oli
taas paketoitu ja kärrätty varastoihin ja kastuneet kamppeet levitelty
kuivamaan. Ei voi kyllä kuin hattua nostaa kaikille vastuupestiläisille,
kehäsihteereille ja tuomareille, jotka tekevät näyttelyssä joka päivä
täyden työpäivän, jotta me muut päästään pyörähtämään kehässä koiriemme
kanssa. Ja olipahan se tosiaan ihanaa pitkästä aikaa koiranäyttelyssä
olla ja nähdä niin monta tuttua koiraa ja ihmistä! Seuraavia näyttelyitä
odotellessa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti