Huurteinen marraskuu ja hallikausi käyntiin

Marraskuu alkoi Oulussa sateisena, mutta toistaiseksi lumettomana, joten ulkotreenikausikin vielä jatkuu, etenkin juniorilla. Kaidan kanssa on kertailtu tokohommia, mutta senkin suhteen pitää ottaa aika maltillisesti spondyloosi-selän vuoksi. 

Minan kanssa on nyt tehty muutamia lyhyitä jälkitreenejä lähialueiden nurmikkokaistaleilla. Mina osaa kyllä ilmaista kepit kivasti (tuo ne käteen, vaikka alunperin lähdin kyllä opettamaan sitä menemään makuulle kepin löytyessä...), mutta se taitaa mennä aika pitkälti vielä ilmavainulla, haahuillen remmin päässä viuhkana kunnes sattuu lähelle keppiä. Hakutreeneihin ei nyt ole päästy, kun kesän treeniseuramme on siirtynyt enimmäkseen aamupäivätreeneihin. Minulla on auto enimmäkseen vain iltapäivisin käytössä, joten haku on nyt ollut pidempään katkolla. Toisaalta, näyttää siltä ettei syksylle ole enää BH-koetta tulossa, joten kokeisiin ei ole mikään kiirus ennen ensi kesää kuitenkaan.

Yhdistyksen hallivuoro starttasi viime viikolla. Molemmille koirille tekee jo hyvää päästä säännöllisesti treenailemaan tottelevaisuutta muiden koirien toimiessa häiriönä. Etenkin Minalla on edelleen paljon tekemistä siinä, että se hillitsisi reaktionsa muita koiria nähdessään. Hallilla on nyt päästy paitsi kertailemaan tokon liikkeitä (Minallakin alkaa jo sujua merkin kierto ja ruutukin on seisomaan pysähtymistä lukuunottamatta hanskassa, vain ryhmäpaikkis on yhä treenaamatta koevarmaksi), myös jatkamaan pk-tottiksen kaaviota BH:ta odotellessa. 

Tänään minulla oli hallilla mukana vain Mina, pääsimme ottamaan mm. paikkista häiriökoiran kanssa. Lisäksi kokeilin pitkästä aikaa hyppyestettä Minalle, keväällähän sillä ei oikein meinannut este innostaa jos siinä oli korkeutta enemmän kuin Minan säkäkorkeuden verran. Nyt kokeilin rohkeasti noin 60-80 sentin korkeuksia, ja epäröimättä Mina leiskautti esteen yli. Hyppy oli sen verran ilmavaa, että metrinen este tuskin tulee tuolle kengurulle olemaan ongelma edes kapulan kanssa.

Lisäksi tuli tahkottua myös seuraamista, ja vähän kokeiltua Minan suorituskestävyyttä. Sillä on kyllä kiitettävän hyvä kontakti, pitää vain varoa ettei sekin ala edistämään kuten Kaida. Onneksi tuli aiemmin saatua kouluttajalta vinkit siihen, että Mina opetetaan fokusoimaan palloon, joka siirretään sitten kainaloon, joten koiran katse on sivulla enempi sinne käden alle, kuin että se yrittäisi tillittää minua kasvoihin ja alkaisi kiertyä samalla huomaamatta vasemman jalkani ympärille. Mina on myös ollut helppo ehdollistaa siihen, että sen ei tarvitse nähdä palloa seuraamisen aikana, joten voin vaihdella sitä, missä pallo milloinkin roikkuu mukana, vai onko se takataskussa piilossa.

Myös sitä liikkeelle lähtöä aina oikealla jalalla, niin että koira odottaa ja liikahtaa vasta vasemman jalan tahdissa (näin koiran lapa pysyisi nätisti vasemman jalkani kanssa linjassa), mutta ilmeisesti minulla on vain kaksi vasenta jalkaa, niin usein unohdan keskittyä siihen oikean jalan starttiin!