Metsistä hallille ja kehiin asti

Työkiireiden ohessa on heinäkuussa pyritty harrastelemaan aina kun vain kalenteri antaa myöten ja treeniseuraa löytyy metsään. Hakua ja esineruutua onkin nyt päästy hyvin aloittelemaan Minankin kanssa, ja etenkin hakuradalle sille on jo kehittynyt neliveto-into. Kesäkuussa treenauksessa oli ilmeisesti sopiva luova tauko, koska nyt heinäkuussa viimeisimmissä treeneissä Mina ampui pistolle suoraan ja täysin ilman mitään apuja, ja paikansi maalimiehen alueen perältä hyvää vauhtia.

Koska tottishommiin ei olla oikein päästy vielä tälle kesää, ilmoitin Minan edes hallitreeneihin paikallisen Avarian Sportdogsin arkitottiskurssille. Kurssi on käytännössä pentukurssi, koska kaikki osallistujat sattuivat olemaan alle vuosikkaita, Mina 9 kuukautta täyttäneenä on vanhimmasta päästä. Kimppatreeni tulikin tarpeeseen, sillä selvästi hallissa ja pienessä porukassa Mina paineistuu muista koirista, jos nämä haukkuvat tai leikkivät villimmin, ja seurauksena on räyhäävä holskupenska. Nyt toisella kerralla meno oli onneksi jo rauhoittunut, ja Mina pystyi jo seurailemaan muita hiljaa, sekä keskittymään omaan treeniinkin ison osan ajasta.

Treenailimme kouluttajan johdolla kontaktin ottoa, käsikosketusta, luopumista ja kosketusalustaa/takapään käyttöä. Mina on onneksi ahne, joten namien eteen se työskentelee hyvin, mutta kovin oma-aloitteinen se ei ole. Se pitää hyvin kontaktia, jopa liiankin hyvin, sillä kosketusalusta tai tasapainotyynyllä seisomista treenatessa se ei ilman selkeää vihjettä ja ohjaamista hakeutunut alustalle. Jos olen ohjaajana passiivinen odotellessa, että koira itse tarjoaa jotain toimintoa (esim kävisi nuuhkaisemassa kosketusalustaa namin toivossa, tai kokeilisi itse monen toiston jälkeen laittaa tassua tasapainotyynylle), niin Mina lähinnä pistää maahan ja tillittää minua sitkeästi silmiin. Jos en reagoi, se alkaa lopulta piippailla tai sitten vain nousee ja lähtee nuuhkimaan lähiympäristöä mielenkiintoisemman puuhan toivossa. Mutta kehitystä selvästi on jo viikossa tapahtunut! Etenkin tuo rauhoittumisharjoitus tuntuu auttaneen huomattavasti ylivilkkauteen! Ohjaajan vain pitäisi muistaa tehdä kotiläksyjä kotona myöskin, eikä jättää treenausta vain halliin ;)

Viikonloppuna on edessä Minalla näyttelyuralle jatkoa: lauantaina osallistumme Oulu NORD-näyttelyyn Äimäraution raviradalla, ja sunnuntaina puolestaan Oulu KV-näyttelyyn. Koska olen itse lauantain töissä, lähtee Marko handleriksi Minalle. Sitä varten parivaljakko kävi treenailemassa eilen mätsärissä. Kun koirapaljous ympärillä on riittävän suuri, Mina onneksi suhtautuu ympäristöön tyynesti (tai ei ainakaan ala räyhätä kuten hallissa), mitä nyt yrittää kuristaa itsensä pantaan koettaessaan rynniä kaikkialle. Se on niin kova vastakohta Kaidalle, joka pentuna ekoissa mätsäreissään pisti tyynesti pötkölleen keskellä mätsärihulinaa. Mina asettuu vastaavassa tilanteessa maate vain tiukalla komennolla ja silloinkin pomppaa vieterinä kyllä heti ylös kun kuri löystyy. Siltä ei siis tunnu löytyvän samanlaista synnynnäistä zen-mielentilaa kuin "isosiskoltaan". Pitää toivoa, että edes iän myötä se alkaisi suhtautua rennommin tämmöisiin tilanteisiin, eikä sitä tarvisi olla koko ajan käskyttämässä pysymään aloillaan.

Onneksi mätsärikehässä Mina oli kuitenkin suht hyvin käyttäytyvä ja iloisen näköinen. Mina sai sinisen nauhan, mutta ei sijoittunut isossa kehässä. Seisotusposeeraus on edelleen sen pravuuriliike. Kehän kiertäminen taas sitten voi mennä joko jotenkuten hyvin ja sievästi, tai sitten laukaten ja muille koirille haukkuen...sormet ristissä että viikonloppuna penska harrastaisi enemmän ensiksi mainittua edes :D

Jottei menisi liian helpoksi, niin toki Minalla alkoi myös ekat juoksut juuri eilen! Olenkin vähän seuraillut Minan takapäänsä nuoleskelua ja pohtinut, missä iässä sen juoksut alkavat. Enemmän olen odottanut Kaidan juoksuja alkaviksi, se kun on jo taas ainakin kuukauden merkkaillut ahkerasti ja peräpääkin alkaa kohta helottaa punaisena. Nyt oli kuitenkin Mina joka ehti alkaa tiputella vähän yllättäen ekana. Saas nähdä onko taloudessa sitten nartuilla synkronoitu juoksukierto. Ainakaan toistaiseksi juoksut eivät tunnu vaikuttavan Minan käytökseen, joten ehkä selviämme näyttelyviikonlopusta kommelluksitta.