lauantai 27. huhtikuuta 2019
Kevät tuli, lumi suli
keskiviikko 24. huhtikuuta 2019
Kolmas kerta toden sanoi: Kaida Ruotsin mva!/ Third time's a charm: Kaida is Swedish ch!
Kaksi kertaa tyhjin käsin Ruotsin näyttelystä palattua, ei oikein uskaltanut odottaa kovin suuria viime viikonlopun reissulta. Viimein kuitenkin saimme sen mitä haimmekin: Kaida sai sertin ja cacibin, eli tuli Ruotsin Voittajaksi ja Ruotsin muotovalioksi. Viimeisen cacibin myötä pääsemme myös vihdoin ja viimein anomaan pohjoismaiden muotovalion ja kansainvälisen muotovalion arvot, huikeaa!
Briefly in English: we went to Swedish Winner show in Sundsvall last weekend. This was our third time in dog show in Sweden and now we finally got what we wanted: Kaida was best (and only) of her breed and got cert and cacib and tittles Swedish Winner and Swedish Champion. After these results we can now also aply for tittles Nordic Champion and International Champion. This time it was totally worth of travelling all the way to the Sundsvall! The swedish judge Yvonne Brink liked Kaida a lot and was very thankfull that we had brought her in the ring. Judge tought that Kaida was excellent example of breed for two apprentice-judges in the ring.
Kaida oli siis ilmoitettu Sundsvallin kv-näyttelyyn (joka sattui olemaan samalla Ruotsin tämän vuoden Voittaja-näyttely), koska viimeiset mahdollisuudet saavuttaa vanhoilla säännöillä Pohjoismaiden muotovalio-titteli oli joko nyt, tai sitten kesällä taas Piteåssa. Tunnetusti Kaida tiputtaa kesäisin ne vähäisetkin hapsukarvansa, joten lähdimme sitten Sundsvalliin sormet tiukasti ristissä.
Ruotsin Voittaja pidettiin kolmepäiväisenä näyttelynä ja FCI1-rodut olivat kehässä vuorossa sunnuntaina. Meillä oli siis hyvin aikaa ajella lauantaina Sundsvallin tienoille asti. Majoituimme Tynderö B&B maalaismajoituksessa, mikä oli varsin sievä ja koiralliselle hyvät lenkkimaastot tarjoava vaihtoehto. Illan ehdimme lepäillä ja käydä lenkillä meren rannalla. Kaida toki tapansa mukaan yritti järsiä matkan varrelta kaikki kepit, ryskätä pusikot läpi ja kieriskellä lumihangissa: hieman huono vaihtoehto juuri ennen näyttelyä :D Tällä kertaa olimme kuitenkin panostaneet etukäteisvalmisteluihin: Kaida oli käynyt osteopaatilla ja hierojalla ja jopa pesty ennen Ruotsiin lähtöä. Kaikki keinot oli siis käytetty, ettei näyttelytulos jäisi taas uupumaan ainakaan valmistelujen puutteesta!
Sunnuntaina näyttelypaikalla pitikin sitten olla hyvissä ajoin, koska Kaida oli jo yhdeksäs koira kehässä. Meitä ennen oli vain siis muutamia koiria kahdesta eri rodusta ja sitten Kaida ainoana holskuna. Tuomarina kehässämme toimi ruotsalainen Yvonne Brink ja hänellä oli 2 harjoitusarvostelijaa seuraamassa näiden vähälukuisempien rotujen arvioinnit. Tuomari vaikutti varsin tiukalta ja arvostelut olivat pitkiä, kun hän selosti tekemisiään ja keskusteli välissä harjoittelijoiden kanssa. Hän näytti kuitenkin selittävän tarkasti arvionsa myös koirien esittäjille ja perustelevan miksi esim koira ei saanut ERIä. Rakenne ja liikkeet käytiin siis tarkasti läpi. Oma jännitys ehti taas kasvaa hyvin omaa vuoroa odotellessa. Kaida näytti ottavan näyttelyssä hengailun rutiinilla. Sillä ei tällä kertaa ollut lainkaan kiinnostusta lempipalloonsa, mutta makupalat maistuivat senkin edestä ja niiden eteen se olikin näköjään valmis vaikka mihin temppuihin. Ei siis muuta kuin herkkuja taskuun ja kehään!
Hymyileväinen tuomari tuli ensimmäinen kättelemään. Englannin kielellä tervehdittyäni hän kysyi, tulemmeko Suomesta. Myönsin ja tuomari alkoikin kehua, miten mukavaa sillä Suomessa meillä on kuulemma todella laadukkaita holskuja, kun sen sijaan Ruotsissä rotua ei edes juuri kehissä näe.
Harmillisesti omat ruotsintaitoni eivät riittäneet, jotta olisin ymmärtänyt mitä tuomari selosti harjoitusarvostelijoille. Hän katsoi ensin Kaidan liikkeet ympyrässä, sitten lyhyt seisotus ja vielä edestakaisin juoksutus. Sen jälkeen hän jo kehui Kaidaa, kuulemma piti tästä rotutyypistä todella paljon, ja tarkasti hampaat ja kropan lyhyesti. Hän myös totesi ettei koira taida olla aivan täydessä turkissa ja tottahan tuo oli. Tuomari kääntyikin mainitsemaan asiasta harjoittelijatuomareille, ja sanoi samaan syssyyn että koira on niin hyvä kokonaisvaltaisesti, ettei turkin pituudella ole nyt mitään väliä. Tuomari mainitsi vielä erikseen minulle kiitoksen siitä, että toin koiran kehään jotta harjoittelijoille oli näyttää esimerkillinen holsku, kun niitä he eivät juuri muutoin pääse näkemään. Kaiken kaikkiaan tuomari vaikutti pitävän Kaidasta kaikinpuolin, joten pystyin hengittämään edes vähän vähemmän jännittyneenä.
Uskalsin kuitenkin heittäytyä toiveikkaaksi vasta, kun näin tuomarin kirjallisen arvostelun sanelun jälkeen kehätoimitsijan menevän keräilemään ruusukkeita telineeltä käsiinsä. ERI SA ja cacib sieltä vihdoin paukahti, ja Kaida oli siis ainoana pitkiksenä suoraan rotunsa paras ja Ruotsin Voittaja. Olin varmaan yhtä hymyä, kun tuomari tuli sanomaan "Only thing I can say now: congratulations! You have lovely dog, take good care of her! And good luck to the final rings!". Sopertelin kiitoksia ja Kaida pääsi livahtamaan irti pannastakin, ennen kuin sain käteen ruusukenipun ja kieltämättä oli ilonkyyneleet silmissä kun kehästä poistuttiin. Kyllä tätä tulosta varten olikin ajettu satoja ellei tuhansia kilometrejä jo!😅 Kehätoimitsijan piti vielä pari kertaa juosta peräämme ja tuoda lisää ruusukkeita, koska hän ei heti hoksannut, että koska Kaidalla on käyttötulos, se saa myös Ruotsin sertin. Ja vähän ajan päästä hän toi myös sitten Ruotsin muotovalio-ruusukkeen, kun sekin unohtui. Tulos oli siis paras mahdollinen meille!
Koska meillä oli vielä toisen yön majoituskin Ruotsista varattuna, meillä oli aikaa jäädä odottelemaan ryhmäkehässä edustamista. Reilut 6 tuntia saikin kulumaan hallilla yllättävän mukavasti shoppailen, eväitä napostellen ja välillä ulkoina lenkkeillen. Kävimme myös kehän jälkeen hakemassa ekinokokkoosi-matoleiman näyttelyn eläinlääkäriltä, ja siinäkin mukava yllätys oli, kun merkinnästä ei peritty mitään maksua. Ryhmäkehiä varten piti kytätä oman roturyhmän muita koiria ja niiden liikkeitä, kun rotukehät alkoivat hiljentyä. Näyttelyn kuulutukset tulivat vain epäselvästi ruotsiksi, joten lähinnä isojen kehien lähellä hengailemalla bongasimme oikean esiarvostelukehän oikeaan aikaan. Muissakin isoissa kehissä olivat menestystä niittäneet mm. aussit, pemu corgit ja vanhaenglanninlammaskoirat, ja mm. nämä fci1-ryhmästäkin poimi tuomari jatkoon, kuten saatoin ennustaa. RYP-kehään juostessa juontaja ei edes osannut mainita Kaidan rotua, joten ryhmäkehään jäänti tuntui senkin vuoksi turhalta. Päivän tuloksemme kuitenkin oli niin piristävä, ettei tuommoiset pienet negatiiviset puolet tuntuneet missään.
Näyttelyn jälkeen piti ensin käydä murkinalla. Olimme jo hyvissä ajoin lupailleet Kaidalle tuplahampparia, mikäli näyttelyssä menee hyvin, ja kieltämättä koira lunasti kaikki odotukset! Kävimme siis hampurilaisilla, hieman vielä shoppailemassa (nyt on ensi kesän helteitä varten foliopeitto auton katolle treenien ajaksi, jes!) ja sitten ajelimme Uumajaan. Majoituimme vielä yhdeksi yöksi hostellityyppiseen konferenssikeskukseen ja sitten maanantain puolella tulimme autolautalla takaisin Suomen puolelle, mistä olikin enää noin 4 tunnin ajomatka Ouluun. Vaikka reissukilometrit alkoivatkin taas tuntua, niin tällä kertaa sentään voitiin sanoa, että kyllä kannatti lähteä! :D 👍
Briefly in English: we went to Swedish Winner show in Sundsvall last weekend. This was our third time in dog show in Sweden and now we finally got what we wanted: Kaida was best (and only) of her breed and got cert and cacib and tittles Swedish Winner and Swedish Champion. After these results we can now also aply for tittles Nordic Champion and International Champion. This time it was totally worth of travelling all the way to the Sundsvall! The swedish judge Yvonne Brink liked Kaida a lot and was very thankfull that we had brought her in the ring. Judge tought that Kaida was excellent example of breed for two apprentice-judges in the ring.
Kaida oli siis ilmoitettu Sundsvallin kv-näyttelyyn (joka sattui olemaan samalla Ruotsin tämän vuoden Voittaja-näyttely), koska viimeiset mahdollisuudet saavuttaa vanhoilla säännöillä Pohjoismaiden muotovalio-titteli oli joko nyt, tai sitten kesällä taas Piteåssa. Tunnetusti Kaida tiputtaa kesäisin ne vähäisetkin hapsukarvansa, joten lähdimme sitten Sundsvalliin sormet tiukasti ristissä.
Ruotsin Voittaja pidettiin kolmepäiväisenä näyttelynä ja FCI1-rodut olivat kehässä vuorossa sunnuntaina. Meillä oli siis hyvin aikaa ajella lauantaina Sundsvallin tienoille asti. Majoituimme Tynderö B&B maalaismajoituksessa, mikä oli varsin sievä ja koiralliselle hyvät lenkkimaastot tarjoava vaihtoehto. Illan ehdimme lepäillä ja käydä lenkillä meren rannalla. Kaida toki tapansa mukaan yritti järsiä matkan varrelta kaikki kepit, ryskätä pusikot läpi ja kieriskellä lumihangissa: hieman huono vaihtoehto juuri ennen näyttelyä :D Tällä kertaa olimme kuitenkin panostaneet etukäteisvalmisteluihin: Kaida oli käynyt osteopaatilla ja hierojalla ja jopa pesty ennen Ruotsiin lähtöä. Kaikki keinot oli siis käytetty, ettei näyttelytulos jäisi taas uupumaan ainakaan valmistelujen puutteesta!
Sunnuntaina näyttelypaikalla pitikin sitten olla hyvissä ajoin, koska Kaida oli jo yhdeksäs koira kehässä. Meitä ennen oli vain siis muutamia koiria kahdesta eri rodusta ja sitten Kaida ainoana holskuna. Tuomarina kehässämme toimi ruotsalainen Yvonne Brink ja hänellä oli 2 harjoitusarvostelijaa seuraamassa näiden vähälukuisempien rotujen arvioinnit. Tuomari vaikutti varsin tiukalta ja arvostelut olivat pitkiä, kun hän selosti tekemisiään ja keskusteli välissä harjoittelijoiden kanssa. Hän näytti kuitenkin selittävän tarkasti arvionsa myös koirien esittäjille ja perustelevan miksi esim koira ei saanut ERIä. Rakenne ja liikkeet käytiin siis tarkasti läpi. Oma jännitys ehti taas kasvaa hyvin omaa vuoroa odotellessa. Kaida näytti ottavan näyttelyssä hengailun rutiinilla. Sillä ei tällä kertaa ollut lainkaan kiinnostusta lempipalloonsa, mutta makupalat maistuivat senkin edestä ja niiden eteen se olikin näköjään valmis vaikka mihin temppuihin. Ei siis muuta kuin herkkuja taskuun ja kehään!
Harmillisesti omat ruotsintaitoni eivät riittäneet, jotta olisin ymmärtänyt mitä tuomari selosti harjoitusarvostelijoille. Hän katsoi ensin Kaidan liikkeet ympyrässä, sitten lyhyt seisotus ja vielä edestakaisin juoksutus. Sen jälkeen hän jo kehui Kaidaa, kuulemma piti tästä rotutyypistä todella paljon, ja tarkasti hampaat ja kropan lyhyesti. Hän myös totesi ettei koira taida olla aivan täydessä turkissa ja tottahan tuo oli. Tuomari kääntyikin mainitsemaan asiasta harjoittelijatuomareille, ja sanoi samaan syssyyn että koira on niin hyvä kokonaisvaltaisesti, ettei turkin pituudella ole nyt mitään väliä. Tuomari mainitsi vielä erikseen minulle kiitoksen siitä, että toin koiran kehään jotta harjoittelijoille oli näyttää esimerkillinen holsku, kun niitä he eivät juuri muutoin pääse näkemään. Kaiken kaikkiaan tuomari vaikutti pitävän Kaidasta kaikinpuolin, joten pystyin hengittämään edes vähän vähemmän jännittyneenä.
Uskalsin kuitenkin heittäytyä toiveikkaaksi vasta, kun näin tuomarin kirjallisen arvostelun sanelun jälkeen kehätoimitsijan menevän keräilemään ruusukkeita telineeltä käsiinsä. ERI SA ja cacib sieltä vihdoin paukahti, ja Kaida oli siis ainoana pitkiksenä suoraan rotunsa paras ja Ruotsin Voittaja. Olin varmaan yhtä hymyä, kun tuomari tuli sanomaan "Only thing I can say now: congratulations! You have lovely dog, take good care of her! And good luck to the final rings!". Sopertelin kiitoksia ja Kaida pääsi livahtamaan irti pannastakin, ennen kuin sain käteen ruusukenipun ja kieltämättä oli ilonkyyneleet silmissä kun kehästä poistuttiin. Kyllä tätä tulosta varten olikin ajettu satoja ellei tuhansia kilometrejä jo!😅 Kehätoimitsijan piti vielä pari kertaa juosta peräämme ja tuoda lisää ruusukkeita, koska hän ei heti hoksannut, että koska Kaidalla on käyttötulos, se saa myös Ruotsin sertin. Ja vähän ajan päästä hän toi myös sitten Ruotsin muotovalio-ruusukkeen, kun sekin unohtui. Tulos oli siis paras mahdollinen meille!
Koska meillä oli vielä toisen yön majoituskin Ruotsista varattuna, meillä oli aikaa jäädä odottelemaan ryhmäkehässä edustamista. Reilut 6 tuntia saikin kulumaan hallilla yllättävän mukavasti shoppailen, eväitä napostellen ja välillä ulkoina lenkkeillen. Kävimme myös kehän jälkeen hakemassa ekinokokkoosi-matoleiman näyttelyn eläinlääkäriltä, ja siinäkin mukava yllätys oli, kun merkinnästä ei peritty mitään maksua. Ryhmäkehiä varten piti kytätä oman roturyhmän muita koiria ja niiden liikkeitä, kun rotukehät alkoivat hiljentyä. Näyttelyn kuulutukset tulivat vain epäselvästi ruotsiksi, joten lähinnä isojen kehien lähellä hengailemalla bongasimme oikean esiarvostelukehän oikeaan aikaan. Muissakin isoissa kehissä olivat menestystä niittäneet mm. aussit, pemu corgit ja vanhaenglanninlammaskoirat, ja mm. nämä fci1-ryhmästäkin poimi tuomari jatkoon, kuten saatoin ennustaa. RYP-kehään juostessa juontaja ei edes osannut mainita Kaidan rotua, joten ryhmäkehään jäänti tuntui senkin vuoksi turhalta. Päivän tuloksemme kuitenkin oli niin piristävä, ettei tuommoiset pienet negatiiviset puolet tuntuneet missään.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2019
Lenkkeily on hyväksi / Walking for good
Osallistuin Minan kanssa eläinlääkäriasema Kamun järjestemällä hyväntekeväisyyskävelylle viime lauantaina. Tapahtumaa sponsoroiva Royal Canin lahjoitti aina yhtä osallistujaa kohti 1 kg lemmikinruokaa kodittomia eläimiä auttavalle yhdistykselle. Mina mukaan luettuna kävelyyn osallistui 136 koiraa, eli mukava ruokamäärä saatiin tienattua hyvään tarkoitukseen! Tämä näyttäisi olevan meillä jo perinne, sillä Kaidakin osallistui nuorempana vastaavaan tempaukseen.
Nuorelle koiralle tämä olikin kiva tapa päästä sosialisoitumaan. Toki Minalla alku meni autosta käsin huutamiseksi ja lenkillä vedettiin nelivetona muita koira kohti. Kävelyn päätteeksi pahimmat höyryt oli kuitenkin päästelty ja junnu pääsi moikkailemaan muita paikalla olijoita. Yllättävän fiksusti ja siivosti Mina tervehti vieraita koiria, mitä nyt olisi innokkaimpien pentujen kanssa pistänyt ihan painiksikin. Tapasimme kaiken näköisiä ja kokoisia koiria, aina pikkuruisesta venäjän bolonkasta aina tanskandoggiin asti. Selvästi tämmöiset rennot ulkoilmatapahtumat toimisivat hyvin Minalle muihin koiriin siedättämisessä! Harmillisesti alueella ei kuulosta järjestettävän juurikaan tapahtumia ennen toukokuun loppua, jolloin sentään alkaa jo match show kalentereihin tulla merkintöjä.
Talven hallivuoro loppui, joten jatkokoulutusta pitäisi vielä suunnitella. Toisin kuin aiempien koirieni, Minan kanssa oloni on sellainen että tarvitsemme ehkä ohjattua koulutusta vielä jonkin aikaa. Sillä riittää luonnetta ja kovuutta sen verran, ettei siihen hallilla välillä saanut tolkkua hyvällä, pahalla eikä moottorisahallakaan. Ja koska itselläni on varsin lyhyt pinna, niin itsekseni kädenvääntö junnukoiran kanssa tuntuu liian turhauttavalta. Opin luultavasti Kaidan kanssa liian helposti kaiken, koska nyt tuommoisen koiran kanssa, jolla ei ole niin sisäsyntyinen halu totella ohjaaja, mutta joka fiksoituu herkästi kaikkiin häiriöihin eikä silloin reagoi edes pakotteihin, tunnen oloni välillä aivan kädettömäksi. Pitää vielä vähän haarukoida Oulun koirakoulutarjontaa ja katsoa, josko saisimme jonkin pentukoulun mahtumaan budjettiin kesän ulkotreenikautta odotellessa!
Briefly in English: I took part in a charity walk with Mina. Local vet stations invited all dog owners to participate in nice day walk and the sponsor, Royal Canin, provided 1 kg pet food per every participating dog for homeless pets. There were 136 dogs so we manage to collect pretty nice amount of food for charity! And it was also very good opportunity for Mina to sosialize with other dogs. There were all kind of dogs to be met, and Mina was behaving suprisingly well! So it was such a nice happening for everyone.
I am planning to get more puppy training courses with Mina. She has so strong (and stubborn) will that some times I have no idea how to train with her. At this point I believe we will need an advice from some more experienced dog trainers. All my previous dogs, Nuutti and Kaida, had been so easy going and willing to learn, that now with Mina (who is so easily distracted and not se keen to work together with human) I am a bit lost from time to time. Lets hope that I find proper trainer for us!
Nuorelle koiralle tämä olikin kiva tapa päästä sosialisoitumaan. Toki Minalla alku meni autosta käsin huutamiseksi ja lenkillä vedettiin nelivetona muita koira kohti. Kävelyn päätteeksi pahimmat höyryt oli kuitenkin päästelty ja junnu pääsi moikkailemaan muita paikalla olijoita. Yllättävän fiksusti ja siivosti Mina tervehti vieraita koiria, mitä nyt olisi innokkaimpien pentujen kanssa pistänyt ihan painiksikin. Tapasimme kaiken näköisiä ja kokoisia koiria, aina pikkuruisesta venäjän bolonkasta aina tanskandoggiin asti. Selvästi tämmöiset rennot ulkoilmatapahtumat toimisivat hyvin Minalle muihin koiriin siedättämisessä! Harmillisesti alueella ei kuulosta järjestettävän juurikaan tapahtumia ennen toukokuun loppua, jolloin sentään alkaa jo match show kalentereihin tulla merkintöjä.
Talven hallivuoro loppui, joten jatkokoulutusta pitäisi vielä suunnitella. Toisin kuin aiempien koirieni, Minan kanssa oloni on sellainen että tarvitsemme ehkä ohjattua koulutusta vielä jonkin aikaa. Sillä riittää luonnetta ja kovuutta sen verran, ettei siihen hallilla välillä saanut tolkkua hyvällä, pahalla eikä moottorisahallakaan. Ja koska itselläni on varsin lyhyt pinna, niin itsekseni kädenvääntö junnukoiran kanssa tuntuu liian turhauttavalta. Opin luultavasti Kaidan kanssa liian helposti kaiken, koska nyt tuommoisen koiran kanssa, jolla ei ole niin sisäsyntyinen halu totella ohjaaja, mutta joka fiksoituu herkästi kaikkiin häiriöihin eikä silloin reagoi edes pakotteihin, tunnen oloni välillä aivan kädettömäksi. Pitää vielä vähän haarukoida Oulun koirakoulutarjontaa ja katsoa, josko saisimme jonkin pentukoulun mahtumaan budjettiin kesän ulkotreenikautta odotellessa!
Briefly in English: I took part in a charity walk with Mina. Local vet stations invited all dog owners to participate in nice day walk and the sponsor, Royal Canin, provided 1 kg pet food per every participating dog for homeless pets. There were 136 dogs so we manage to collect pretty nice amount of food for charity! And it was also very good opportunity for Mina to sosialize with other dogs. There were all kind of dogs to be met, and Mina was behaving suprisingly well! So it was such a nice happening for everyone.
I am planning to get more puppy training courses with Mina. She has so strong (and stubborn) will that some times I have no idea how to train with her. At this point I believe we will need an advice from some more experienced dog trainers. All my previous dogs, Nuutti and Kaida, had been so easy going and willing to learn, that now with Mina (who is so easily distracted and not se keen to work together with human) I am a bit lost from time to time. Lets hope that I find proper trainer for us!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)