Kennelliitto palkitsee tänä vuonna 18 koiraa, jotka ovat toiminnallaan pelastaneet yhden tai useamman ihmisen hengen. Siitä alkaakin olla melkein tasan vuosi, kun Kaida Markon kanssa varhaisella aamulenkillä ollessaan paikallisti ojaan sammuneen, eksyneen pojan. Hypoterminen, ilman ulkovaatteita liikkunut poika saatiin lopulta vielä hereille ja paikalle saatiin niin ensihoitoyksikkö kuin ambulanssi-helikopterikin. Poika toipui onneksi täysin epäonnisesta yöllisestä reissustaan.
Edelleen jaksaa hämmästyttää, miten monen sattuman summa tuo löytö oli! Marko oli menossa aamuvuoroon töihin, ja normaalisti olisin jäänyt Kaidan kanssa kotiin nukkumaan tuohon aikaan. Nyt olin kuitenkin lähdössä reissuun Kuusamoon koiran kanssa, joten Marko lähti käyttämään Kaidan nopeasti aamulenkillä ennen töihin lähtöään sillä välin kun minä söin aamupalan. Taisi siinä Markon työvuoro myöhästyäkin, kun aamulenkki olikin kaikkea muuta kuin tavanomainen! Niin monta kertaa on se sama metsäpolku kävelty, että Kaidan reaktio kesken lenkin tuli suurena yllätyksenä. Sen sijaan että olisi vain kulkenut ohi, hollantilainen alkoi haukkua ja halusi käydä lähempänä tarkastamassa, mitä siellä piilossa ojassa kasvillisuuden keskellä oikein oli. Kuten jo silloin sanoin, niin sen kesän pieleen menneet hakukokeet eivät harmittaneet enää lainkaan, sillä tämä oli Kaidan elämän tärkein hakulöytö, viis kokeista!
Olemme viime vuosina käyneet ahkerasti Messari-näyttelyissä, mutta tänä vuonna Kaida käy näyttelykehässä vain lauantain Winner-näyttelyssä. Sunnuntaina menemme paikalle sitten Sankarikoirien palkitsemistilaisuuteen. Jo aiempina vuosina olen tippa linssissä lukenut muiden Sankarikoirien tarinoita, kun Kennelliitto on ne vuosittain julkaissut. Tänä vuonna, kun oma koiramme on myös lavalla, tarvinnen mukaan vähintään pari pakettia nenäliinoja, kaiken varalta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti