Arki ilman trikkiä

Arki on palannut uusiin uomiinsa yhden brindle-koiran taloudeksi. Nuuttia tulee olemaan aina ikävä, mutta onneksi se on yhä kotona läsnä yhä löytyvien villakoirien muodossa. Pahin suru hellitti yllättävän helposti, mikä ehkä kertoo siitä että ajoitus corgista luopumiselle oli oikea. Tilalle jäi toki haikeus, mutta monien vuosien yhteiset muistot onneksi lämmittävät mieltä.

Kaidakin on sopeutunut eloonsa ainoana nelijalkana kohtuullisen hyvin. Se oli onneksi jo tottunut siihen, että Nuutti oli välillä useampiakin päiviä lomalla hoitokodissa, eikä voi nyt tietää, ettei "isoveli" tule enää koskaan kotiin. Noin viikko Nuutin poismenosta meillä oli viestikoe, johon olimme treenanneet ahkerasti. Ehkä kaverin poissaolo kuitenkin vaikutti hollantilaiseen jollain tasolla, sillä kokeessa Kaidalla oli todella kummallisia vinkeitä: se esimerkiksi esineruutua odotellessamme treenatessa esineiden tuontia rallatteli esine suussa ihan muissa maailmoissa, ja kentällä tottiksessa haukkui minulle komentavasti koko vapaana seuraamiskaavion ajan, sekä paikkamakuussa nousi ja siirtyi paikaltaan. Tämmöisiä outouksia ei ollut koskaan treeneissä tullut vastaan!

Onneksi ihan kotiarki on pitänyt niin ihmiset kuin koirankin kiireisenä, joten ei ole voitu jäädä vellomaan suruun. Yritämme ennen lumien tuloa ehtiä tekemään kotipihaan ajotien uusimisen. Alunperin nopeaksi ajateltu remppa on nyt venähtänyt useiden viikkojen mittaiseksi urakaksi joten hommaa on riittänyt pihalla. Onneksi sää on suosinut ja lokakuu on ollut harvinaisen lämmin Suomessa, joten maa ei ole päässyt vielä jäätymään. Kaida on ollut pihalla apulaisena: se on saanut osallistua hiekan levittelyyn ja juurien poiskiskomiseen niin paljon kuin sielu on sietänyt ;) Sisällä uni onkin sitten maistunut hollantilaiselle välillä liiankin kanssa :D

Meillä on tälle vuodelle vielä yksi hakukoe la 27.10. Ennusteiden mukaan siihen mennessä voi jo plussakelit olla haaveina vaan. Saa nähdä päästäänkö metsään vesisateessa, helteessä vai räntäloskassa! Ainakin treenattu on, jopa siinä määrin että pikkuhiljaa itselläni alkaa jo tulla vastaan turnauskestävyys. Koko kesä on nyt hakua hiottu ja maastossa tallattu säässä kuin säässä. Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille hakutreeniporukoille, jotka ovat kanssamme metsissä viettäneet tuntikausia! :) Ainakin maaston osalta meillä alkaa kuulostaa hyvältä, haukkuilmaisu tuntuu toimivan Kaidalle paljon paremmin kuin rulla, jonka kanssa tuhraantui edellinen kesä. Toki tuo viestikokeen kehnommin mennyt tottis hieman varjostaa mielialaa: toivon mukaan ollaan saatu treenattua mielentilaa paremmaksi sillekin puolelle.

Kohti talvea siis mennään, katsotaan vielä ensi viikolla millä mielin jäämme ulko-treenitauolle odottelemaan kevättä ;)

Syksyn kuvasaldoa:

5.10. ensilumi käväisi päiväseltään Oulussa

Pihahommissa on riittänyt tekemistä koirallekin :D

Kaidaa on väsytetty uintiommissa ja käytetty hieronnassa ja osteopaatilla

Konsta-belgikin kävi yökylässä viihdyttämässä hollantilaista