 |
| Sunnuntaina saatii aurinkoa taivaan täydeltä! |
Perjantaina saapumisen jälkeen Marja piti meille hyödyllisen luennon hakukokeiden sääntömuutoksista. Tälle vuodellehan on tullut pieniä muutoksia mm. hakuajan pituuteen, ja toisaalta se muutos, että ilmaisun ajaksi ajanotto keskeytetään. Esineruudussa oli tullut lisäys esineisiin, mutta toisaalta tarkennus esineiden kokoon (esineen oltava riittävän paksu ja jämäkkä, jotta se on koiralle helpommin otettavissa suuhun, ja toisaalta myös pitää muotonsa koko kokeen läpi).
Sunnuntaina maalimiehiä oli etsittävänä neljä, ja tällä kertaa haukusta palkattiin vain lopuksi, eli ilman välinameja. Hyvän, noin 5 haukun sarjan jälkeen koira sai siis namit ja maalimies syötteli koiraa kunnes minä ehdin piilolle hakemaan koiran (kävi muuten kuntoilusta!). Toisena päivänä ei enää purokaan ollut ongelma ylittää. Viimeinen, eli neljäs maalimies lähti jäniksenä, jonka Kaida keskilinjan yliheiton jälkeen sai kiinni ja palkattiin lempipallolla. Vaikka sunnuntain keli oli helteisempi, niin hyvin näytti Kaidalla riittävän virtaa ja haukkuakin olisi voinut irrota pidemmästikin. Saimme oikein hyvät eväät jatkaa treenausta taas ominpäin ja pidentää hiljalleen ilmaisuhaukun kestoa. Muutoinkin viikonloppu tarjosi hyviä vinkkejä treenauksen järjestämiseen. Erityisesti pidin kouluttajan tavasta tehdä muistiinpanot jokaisesta treenatusta koirasta ja kunkin treenistä piirrettiin aluksi hakuradan kaavio, johon merkattiin maalimiesten paikat ja muut tarvittavat infot. Kaikilla oli maastossa radiopuhelin, jotta voitiin varmistaa että kukin on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Näin isokin koiramäärä saatiin treenattua järjestelmällisesti ilman, että maalimiehet olisivat olleet väärissä paikoissa tai koiran erityisvaatimukset treenin suhteen olisi unohtuneet. Kun koiria oli 10 ja jokaiselle tehtiin vain yksi treeni per päivä, saatiin kaikille tehtyä kiireetön harjoituskerta. Paikalla oli myös aina useampi joutilas maalimies, joten oli kaikilla hyvin aikaa seurata toisia koirakoita ja toisaalta myös sai kiireettä lämmitellä oman koiran ennen omaa treenivuoroa ja myös treenin jälkeen vaikka jäähdyttelyksi käydä uittamassa koiran ennen kuin palasi seuraamaan muiden treenejä.
Kaiken kaikkiaan leiri oli erittäin palkitseva, vaikka toki kaksi päivää maastossa veikin voimia.
Itselleni kertyi esimerkiksi askelmittariin molemmilta päivältä yli 20 000 askelta ja kotiinpalattua yöunia riitti kellon ympäri :D Itikoista huolimatta maastossa oli kuitenkin mukava olla, kun välissä ehti huiliakin. Marja piti kouluttajana langat hyvin käsissään ja treenivuorot rullasivat jouhevasti, joten ei tarvinnut ahdistua päivien venymisestä iltamyöhälle. Onnistunut viikonloppu siis! Vielä sunnuntaina päivän päätteeksi Kaida pääsi nauttimaan Hartikan ihanasta uimarannasta, se oli ehkä Kaidasta leirin paras paikka, vaikka se maastossakin toki näytti viihtyvän ;)
Hei huomasin että sulla on kokemusta sekä corgista että hollanninpaimenkoirasta! Itsellä kun on tällä hetkellä toisen koiran hankinta mielessä, ja rotu on vielä pohdinnan alla. Nämä kaksi rotua ovat ainakin toistaiseksi pysytelleet sielä listan kärkipäässä, ja kiinnostaisivat kovasti. :) Corgeista on kokemusta yhden cardigan uroksen verran, joten mielellään kuulisin corgin ja holskun eroista jonkun kumpaakin rotua omistaneen näkökulmasta! Tällä hetkellä kotona asustelee cockerspanieli uros ja seuraava koira saisi olla kyllä tätä täpäkämpi ja luonteikkaampi, mutta olen ainakin corgin kohdalla miettinyt, että onkohan se omaan makuun ehkä vähän liiankin. Ainakin perheemme edesmennyt cardi uros oli temperamenttinen tapaus, jolla oli selvät mielipiteet joka asiaan eikä se paljoa nöyristellyt muita kuin äitiäni. Se nyt oli toki lapsuuden perheessänme se ensimmäinen koira ja paremmalla tapakasvatuksella olisi taatusti ollut helpompi tapaus. Hyvin fiksu ja kuuliainen kaveri oli kuitenkin, jonka takia nyt mietinnässä toiseksi koiraksi. Ovatko holskut yhtä täpäköitä kuin corgit, vai jopa täpäkämpiä? Kaipaavatko aktiviteettia selvästi enemmän? Etsin pääsääntöisesti aktiivista kotikoiraa joka rakastaisi puuhailla kaikennäköistä ja mahdollisesti kokeilla erilaisia harrastuksia. Cockeri on omaan makuuni vähän liian säheltävä höseltäjä, ja kaipaisin kaveriksi jotain vähän tasaisempaa tapausta josta olisi mielellään turvaa pimeille iltalenkeillekin. Edesmennyt corgimme oli ainakin sisätiloissa rauhallinen, mutta syttyi kyllä tarvittaessa ihan mihin vain. Sitten kun tehdään asioita, niin se säheltäminen ei itseäni häiritse, mutta arjessa kaksi tuollaista säheltäjää olisi kyllä liikaa.. joten mites holskujen kanssa, osaavatko sisällä ottaa iisisti? Ja ovatko sellaisia että seuraavat perässä vaikka vessaan? Tietysti ymmärrän että koira vaatii rauhoittuakseen tarpeeksi liikuntaa ja virikettä aivoille, tuo cockerin oleminen vaan on luonnostaan sellaista perus spanielimaista hössötystä mitä en kahden koiran vertaa halua. Holskuja en ole vielä livenä nähnyt niin niistä ei oikein kunnollista käsitystä ole muodostunut. Mutta enpä tässä nyt enempää ala läpisemään vaikka kysymyksiä tuntuisi riittävän vaikka muille jakaa. Eli hyvää kesänjatkoa sinulle ja upeille koirillesi, olisin erittäin kiitollinen vastauksesta! :)
VastaaPoistaHei, enpä näköjään ole huomannut että tähän kesän postaukseen on kommentoitu. Pahoittelut siis viiveestä!
PoistaBlogin alkuaikana pohdin eräässä päivityksessä juuri tätä corgi-holsku vertailua ja sitä, miksi itse päädyin corgin jälkeen ottamaan raidallisen paimentimen. Toivottavasti olet löytänyt kyseisen tekstini ja se on auttanut omissa mietinnöissäni! :)
Selviä eroja kyllä itse olen havainnut näissä, vaikka toki molemmissa roduissa on isot erot yksilöiden välillä (ja holskussa karvamuunnosten välilläkin). Eron voi jo tehdä se, että corgi oli uros ja holsku narttu. Molemmat ovat kyllä aktiivisia paimenia, jotka tykkäävät osallistua kaikkeen oman lauman toimintaan. Corgi oli ehkä tyytyväinen "työnjohtajana" kun sai valvoa muiden tekemisiä ja pitää jöötä pihamaalla. Holskulle sen sijaan palkitsevampaa on, jos se saa tehdä työtä ohjaajan kanssa, oli se siten tottiksen hiomista tai pallon noutamista kotipihassa.
Sekä holsku että corgi ovat olleet vaivattomia kotioloissa, ilman mitään tuhoamista tai eroahdistusta. Corgilla oli ehkä hieman enemmän vahtitaipumusta: se ilmoitti äänekkäästi kaikista lähistöltä kuuluvista äänistä, kun taas holskulle riittää että se valpastuu ja korkeintaan juoksee ovelle kun sieltä alkaa kuulua ääniä.