Uuteen kauteen heräilyä

Talvikuukaudet ollaan koirien kanssa menty talviunilinjalla. Kaida on saanut tehdä harvakseltaan pientä tottispätkää lenkityksen yhteydessä, mutta muutoin emme ole treenanneet yhtään mitään. Välillä tämä meidän lorviminen on ihan hävettänyt, kun olen esimerkiksi facebookin kautta seuraillut koiratuttujen treenipäivityksiä pitkin talvea. Kaida on kuitenkin sopeutunut ongelmitta treenitaukoon. Tottistelun sijaan olemmekin keskittyneet purkamaan energiaa pidemmillä lenkeillä joko jalan tai hiihtäen.

Mutta koska kevätaurinko alkaa pikkuhiljaa lämmittämään ulkona, on alettava muistelemaan treenijuttujakin. Osallistuin lauantaina 17.3 Limingan Dogantti-areenalla pidettyyn Jari Keinäsen tottisseminaariin Kaidan kanssa. Ajattelin että voisimme alkaa näin vuoden ekojen treenien kunniaksi heti hioa tottiksesta muun muassa tiiviyttä ja nopeutta luoksetuloon ja jääviin. Kaida olikin heti innoissaan suorittamassa tottelevaisuusliikkeitä eikä onneksi ollut unohtanut pahemmin mitään useamman kuukauden taukomme aikana. Jari osoittautui jämyksi kouluttajaksi, jonka puheista herkkänahkaisempi voisi ehkä pelästyä, mutta kaikessa koulutuksessa oli kuitenkin tärkeintä olla reilu koiraa kohtaa.

 Viime kesän tottiksissa Kaida alkoi jo painostaa ja poikittaakin seuraamisessa, mutta sitä on nyt saatu hyvin oikaistua. Kaidan seuraamisasento on parantunut, kun vain muistan kävellä rauhallisemmin ja palkata oikeaan suuntaan. Oikeastaan Keinänen ei hirveästi keksinyt parannettavaa seuraamisliikkeeseen: kuulemma Kaida seuraa jo nyt iloisesti ja tarkkaavaisesti, ilman liioiteltua kiihkeyttä tai kireyttä. Kapulan luovutus ja luoksetulo eteen Kaidalla jää hajurauon päähän, mutta siihenkin saimme hyvät vinkit. Palkkaan jatkossa luoksetulon ja kapulan tuonnin namilla, käsi kiinni treeniliivissä navan korkeudella. Näin Kaida jo tottissemman yhden treenikerran jälkeen hoksasi alkaa itse tiivistämään asentoon, ilman että minun tarvitsi peruutella, käskeä tai ohjata sitä käsillä lähemmäs. Jäävätkin tulivat kouluttajan mielestä riittävällä nopeudella ja tarkkuudella: pk-tottiksessa ei kuulemma pitäisikään kaikilla pyrkiä malinoismaiseen vauhtiin ja (yli)vietikkyyteen, tärkeämpää on koiran rento ja halukas työskentely.

Tiesin kyllä jo entuudestaan, että minulla itselläni taitaa olla treenissä enemmän opeteltavaa kuin Kaidalla. Treenatessa voisin pistää enemmän itseäni peliin mitä tulee palkkaamiseen, niin äänensävyihin, eleisiin kuin leikkiinkin. Kun koira on luonteeltaan rauhallinen ja verkkainen, niin olemalla itse samanlainen ohjaajana saan meistä tehtyä todella diesel-mallin suorittajia :D Jos itse pystyn olemaan innostavampi, niin koirakin nostaa heti virettään lisää ja tekemiseen tulee paljon energisempi sävy.

Oli positiivinen startti uudelle treenikaudelle saada mukavaa palautetta kokeneelta kouluttajalta. Olemme kuulemma mainio pari, jossa ei ole vain koira ja ohjaaja. Nimenomaan teemme työn tiiminä, jossa koira haluaa suorittaa nimenomaan ohjaajalle. Kovaksi himotreenaajiksikin minut nimettiin, mikä lähinnä tuppasi huvittamaan kun ajattelen pitkää talvitaukoammekin! xD Minulla on vain käynyt todella hyvä tuuri kun sain käsiini tälläisen koiran, joka oppii pienestä, tekee sinnikkäästi yhä uudelleen eikä välitä ohjaajan virheistä! Vaikka olen Kaidan kanssa opetellut alusta pitäen miten pk-tottista ylipäätään treenataan, niin koira on kyllä oppinut kiitettävän pienellä työllä oikeat liikkeet ilman ylimääräisiä hölmöilyjä. Kaidan kanssa ei ole tarvinnut miettiä viretilojen hienosäätöä, koiran jarruttelua tai ylimääräistä hermostumista toistoista tms. Aloittelevalle pk-harrastajalle tälläinen helppo "opetuskappale" on ollut kullanarvoinen <3

Muutama kuva maaliskuun Kuusamon reissulta :)