Koirat huollossa

Nuutti-corgimme on viimeiset pari vuotta voinut nivelvaivaiseksi oikein hyvin. Talouskohtainen raidallinen personal trainer on ilmeisesti estänyt pahimmat sammaloitumiset. Nyt kuitenkin tämän kesän aikana on tullut huomattua, että corgipapan oikeasta takajalasta keskimmäiset kynnet kuluvat omia aikojaan. Raajan liikerata on siis muuttunut sen verran, ettei koipi nouse entiseen malliin vaan tassu laahaa maata niin että kynsien kärjet kuluvat. Etujaloissahan Nuutilla on ollut samaa lähes koko iän: kesäaikaan etutassuista ei tarvi leikata juuri muuta kuin reunimmaiset kynnet.

Muutama päivä sitten veimme koirat vaihteeksi kävelylle ja koirapuistovisiitille vanhalle asuinalueellemme. Koirapuistoilu oli kuitenkin huono idea: aidan toisella puolen oli äänekkäitä ja juoksuhaluisia vinttikoiria ja ennen pitkää estelyistä huolimatta Nuutti ja Kaida pääsivät vetämään aidanvierusrallia kitapurjeet lepattaen. Rajumpi liikunta näkyi corgissa samana iltana: aina lyhyenkin levon jälkeen koira linkkasi oikeaa takajalkaansa. Hieroskelun ja kevyen kävelyn myötä koipi aina tokeni ja nilkutus loppui, mutta omistajalle se aiheutti harmaita hiuksia. Soitinkin heti seuraavana päivänä osteopaatille, josko saisimme molemmat koirat nyt hoidatettua kun sitä on jo jonkin aikaa suunniteltu. Loppuviikon reissu Kuusamoon piti perua, jotta saimme varattua ajan tälle perjantaille. Edellisestä Nuutin osteopaattikäynnistä taisi olla jo appauttiarallaa vuosi aikaa.

Ja kyllähän sieltä corgin pitkästä kropasta kremppoja löytyi. Osteopaatti venytteli ja vanutteli koko koiran tehokkaasti läpi. Etenkin lonkan seutu ja alkaselkä kaipasivat paikoilleen loksauttelua. Myös niskasta löytyi pieni nikamavälilukko, joka saatiin auki. Nuutin takapää saatiin suoristelua ja toivon  mukaan tassut nousevat tämän jälkeen taas keveämmin. Toki maastomakkaralla alkaa ikää olla jo lähemmäs 9 vuotta, joten ihmenuortumista ei enää ehkä auta toivoa, mutta jospa nivelvaivat helpottavat taas joksikin aikaa :)

Kaidakin pääsi hoidettavaksi osteopaatin käsittelyyn nyt ensimmäistä kertaa. Koska viimeisimmät kuukaudet olemme treenanneet pk-juttuja tavallista tiiviimmin, on holskullakin päässyt selkään syntymään jumeja. Osteopaattipaikallistikin kipeimmät paikat keskiselästä eli spondyloosinikamien suunnalta. Etenkin hypyissä koiran selkä on kovemmalla rasituksella, joten pk-tottiksen hyppy- ja pystyesteitä pitää jatkossakin treenata huolella (enimmäkseen kevennettyjä versioita, ei siis täysmittaisia esteitä joka treeniin!), eikä hyppytekniikan treenausta saa unohtaa. Voihan olla, että taannoisen pk-kokeen tottiksessa Kaida jätti pystyesteen paluukiipeämisen väliin, koska selässä tuntui ikävältä? Osteopaatti kävi Kaidan läpi ja selän ja takapään ohessa kireyksiä löytyi lapojen välistä (Kaidan eturaajojen liikerata eteenpäin oli aika suppea: joko lavat jumittavat, tai sitten etuliike vain on tällä yksilöllä pienialaisempi?) sekä niskassa. Osteopaatti myös kehui Kaidan rauhallisuutta ja ystävällisyyttä: luottavaisesti holsku antoi aivan vieraan ihmisen pyöritellä itseään hoitopöydällä ja niksautella päänseudunkin nikamat ojennukseen.

Osteopaatin käsittelyn jälkeen molemmat koirat nukahtivat heti kotia päästyä. Koirien huolto ei ole halpaa lystiä, mutta ehdottomasti hintansa väärti, jos se vain helpottaa koirien oloa. Koirilla on nyt pari seuraavaa päivää määrätty lepoon ja remmilenkkeilyyn, saas nähdä miten holskuneiti malttaa olla juoksentelematta :D

Jos joku oululainen lukija on kiinnostunut, niin voin suositella osteopaatti Jarmo Kyllöstä / Reporankaa jos koirilla on luustoon/niveliin liittyviä kremppoja :)