Uusi vuosi, uudet kujeet! / New year with new tricks!

Joulusta on selvitty ja on aika paketoida vuosi 2015. Vietämme koirien kanssa vuoden vaihteen isäni luona Kuusamon maaseudulla, missä ei turhan paljon ilotulitusta kuulu. Toisaalta, koirat ovat joko kuorsanneet tai rouskutelleet luita niin äänekkäästi, etteivät ole edes hoksanneet niitä harvoja pamauksia, mitä täällä ulkoa kuuluu ;)

Kulunut vuosi on sisältänyt monia muistelun arvoisia hetkiä koiraharrastuksen parissa! Nuutin kanssa on ilahdutettu kenties satoja ihmisiä vuoden aikana kaverikoirailun parissa. Toisaalta vuoden mittaan olemme myös hankkineet uusia keinoja nivelvaivoja vastaan mm. laser-hoidon ja carthrophen-pistosten myötä. Myös painonpudotus on Nuutin kohdalla kestoprojektina. Ensi vuodelle tavoitteena on edelleen saada painoa alas ainakin 1 kg verran ja ehkä aktivoitua harrastuspuolellakin, mikäli Marko vain löytää aikaa alkaa valmentaa Nuuttia rally-toko kentille! Siinä olisi kyllä sopiva harrastus minun pojille, Nuutti kun tuntuu nykyään olevan yhä enemmän Markon koira omasta mielestään :D

Kaidan kanssa vuosi on sisältänyt paljon uuden oppimista, niin koiralle kuin ohjaajillekin. Yllätimme itsemme ja saimme kesän ja syksyn aikana läpi niin BH:n, AD:n kuin tokon TK1:n! Voin kyllä olla ylpeä siitä, miten hyvin Kaida on ottanut opit haltuun, vaikka ummikko-ohjaajalla itselläänkin on vielä yhtä ja toista opittavaa koirankoulutuksessa. Hyvin alkanut harrastusura toivon mukaan jatkuu tulevana vuonnakin. Koska Kaida täyttää helmikuussa 2 vuotta ja muotovalioituminen tulee mahdolliseksi, on tavoitteet korkealla. Ajattelin luvata, että minä hankin Kaidalle ennen syksyä ensimmäisen koulutustunnuksen palveluskoirapuolelta (tod.näk hausta tai viestistä) ja Marko voi sitten sen jälkeen hankkia Kaidalle viimeisen sertin ja sen myötä Suomen muotovalion arvon. Ja jos ylimääräistä aikaa jää, voisihan sitä piipahtaa vaikka Ruotsin ja Norjankin puolella, josko samoilla tulilla saisi meidän talouteen myös Pohjoismaiden muotovalion  ;D


We have survived Christmas and now is about a time to wrap up the year 2015. We are celebrating the New Years Eve in my fathers place in countryside of Kuusamo. Here we don´t have to worry about too noisy firework shows. But even though I have already heard some bangs from neighborhood the dogs have been too busy with sleeping or eating jummy bones that they havent even noticed voices ;)

This year has been amazing with all the hobbies with dogs! Nuutti has again done important job as a care dog, bringing joy for examble disabled people in nursing homes. We have also learned new ways to figth against joint problems. Nuutti still needs to lose some weight, so maybe -1 kg is good New Year promise for him. And who knows, maybe Nuutti and Marko will finally start to compete in rally-obedience. That would be perfect hobby for my boys <3

I am very proud about our progres with Kaida in dog sports. I am newbie in working dog genre but still I managed to teach Kaida well enough so that she got good results in BH, AD and Obedience training. Next year Kaida will be old enough to get Finnish champion-dog show tittle but first she needs a score from working dog sports. So as a New Years promise, I promise to get that score for Kaida (propaply from Search or Relay) and then Marko can take her to dog show to get that last sertificate to gain the Finnish champion. And maybe if we have some spare time we visit also Sweden and Norway and get some sertificates also for Nordic Champion tittle too ;)

Vuoden vaihteessa torkutaan ja herkutellaan, raketeista viis! / New Years Eve chilling - no worries about fireworks!

Onnekasta vuotta 2016 kaikille! / Happy New Year 2016 for everyone! :)

Hyvää Joulua/Merry Xmas!

Nuutti ja Kaida toivottavat kaikille herkkujen täyteistä joulua! 

Nuutti and Kaida wish a very delicious Christmas for everyone!

Ja Nuutti täyttää joulupäivänä vuosia, joten Hyvää Syntymäpäivää veteraani-ikäiselle corgiherrallemme!

Nuutti is having his 8th birthday at Xmas day, so Very Happy Birthday to our veteran corgi! 

Kaida: new Helsinki Winner 2015 :)

 Läpi tuulen ja tuiskun pääsimme Helsinkiin ja takaisin! Tyhjin käsin ei taaskaan tarvinnut kotiin palata, sillä lauantain Winner-näyttelyssä Kaida yllätti ja oli pitkäkarvoissa paras narttu ja lopulta Vastakkaisen Sukupuolen Paras eli VSP. Se sai sertin ja cacibin, mutta ei tarvinnut jäädä jatkokisoihin odottamaan ryhmäkilpailua. Täydellinen suoritus siis, etenkin kun viime vuonna meiltä jäi juuri tämä Winner-titteli uupumaan :D Tuomari piti myös kovasti Kaidan siskosta Sindistä, joka oli PN2. Näiden kahden välillä hollantilainen tuomari arpoi pitkään narttujen voittajaa, ilmeisesti näiden sisarusten tyyppi oli tuomarin mieleen :)

 Sunnuntaina tuloksena oli Erinomainen arvosana, muttei SA:ta. Ei siis pääsyä paras narttu-kehään, mutta tyytyväisiä oltiin silti! Päästiinpähän ajoissa hoitamaan viimeiset shoppailut yms ennen pitkälle kotimatkalle lähtöä (Helsingistä Ouluun on kuitenkin se 600 km ajettavana).

Tuomari pohti pitkään sisarusten paremmuutta / Judge liked a lot of these sisters

In Saturdays Helsinki Winner Show Kaida did surprisingly well: she was best bitch and finally Best of Opposite Sex. So she got sertification and cacib but didn´t have to waite until groub rings like BOB dog had to...that suited for us well! So Kaida got title "Helsinki Winner 2015", which we missed a year ago. Kaidas sister Sindi was second best bitch. Saturdays judge (from Netherlands) was considering long which enough one (Kaida or Sindi) got first prize. I ques he liked these type of Dutch Shephers a lot :)

At Sunday Kaidas result was less glorious. She got "Excellent" and was got first prize in Intermediate class but didn´t got in Best Bitch ring. Sindi got again second place in sisters class. The Norwegian judge said that Kaida needs more fur and Sindi need a bit more balanced movement. But at least now we got earl start for our hometrip (about 600 km from Helsinki to Oulu).


 Kuvia lauantailta / Pics from Saturday:

Meidän ihastuttava missi  / Our lovely show girl ;)

Näyttelyviikonloppua kohden / Towards show weekend

Viime vuoden Helsinki Winner ja Voittaja-näyttelyistä viisastuneena starttaamme tänä vuonna näyttelyreissulle omalla autolla. Ja jottei tarvitse juosta kehästä ajomatkasta uupuneena, ajelemme Helsinkiin jo torstain aikana, jolloin jää Kaidallekin perjantain verran aikaa levätä ennen koitosta. Kävimme tänään jo orientoitumassa Oulun keskustassa ja muistuttelemassa Kaidaa, miten pitää ihmisvilinässä käyttäytyä. Illemmalla oli vähän näyttelytreenausta ja huomisaamuna tosiaan lähdetään tienpäälle. Nuutti lähti tänään kaverikoirakeikan jälkeen hoitoon loppuviikoksi anoppilaan. Tänä vuonna tuskin kalju pitkäkarvamme putsaa palkintopöytää viime vuoden tapaan, mutta toivon mukaan sieltä edes Erittäin Hyvän arvosanan saamme kotiintuomisiksi!

This year we go to Helsinki Winner and Finnish Winner dog shows by car, last years long train trip was exhausting enough! So we drive in Helsinki tomorrow and then rest a Friday  and then participate in dog show at Saturday and Sunday. Today we were orientating Kaida in to city life by taking her and Nuutti in Oulu city center for walk. Nuutti will spent weekend with my partners parents. I am not that optimistic about how Kaida will be doing in dog show as she has dropped most of her few fur off. So she is a bit naked for long haired Dutch Shepherd right now :D But let us hope that we get at least Very Good judgement from Helsinki dog shows!

Hyvä päivä / Happy day!

Taas meni lauantai koirahommissa, mutta palkitsevaa oli! :) Aamupäivästä kävimme Nuutin kanssa ilahduttamassa Mustin&Mirrin asiakkaita kaverikoirakeikalla. Rapsuttelijoita ja ihailijoita riitti, kovasti ihmiset kummastelivat miten voikin olla näin rauhallinen koira. Nuutti nauttikin silityksistä välillä selällään maaten keskellä myymälän lattiaa :D

Saturday was - again - full of dog hobbies. First I visited local pet store with Nuutti. There Nuutti and other Finnish Kennel Clubs official "care dogs" (with orange scarf) greeted customers and got lots of petting and hugs :)

Iltapäivästä kävimme sitten Kaidan kanssa  toko-kisoissa. Kolmas suorituksemme alo-luokassa kahden ykköstuloksen jälkeen ja jännitykseni oli sen mukaista! Onneksi sentään tähän koitokseen olimme treenanneetkin - toisin kuin kuukausi sitten olleeseen kokeeseen. Treeneissä on mennytkin todella hyvin, mutta siitä huolimatta kisajännitykseni on jotain ihan hirveää. Kaikeksi onneksi Kaida kuitenkin veti suorituksen kunnialla läpi. Liikkeet suoritettiin ennen paikkamakuuta ja innostaan huolimatta Kaidan seuraaminen oli ärsyttävän haahuilevaa (vaikka treenatessa seuraamisessa ei ole isompia ongelmia, niin kokeissa pakka tuntuu leviävän ihan ihmeellisesti...). Saimme kuitenkin myös täysiä pisteitä (paikkamakuusta ja noutokapulan pidosta) ja kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen suoritukseemme :) Kaidalla pysyi vire hyvänä koko suorituksen ajan, vaikka päivä venyikin todella pitkäksi (meillä meni hallilla liki 4 tuntia, koska kisojen aikataulut venyivät ja paukkuivat reilusti jo ennen alo-luokan alkua....). Kaida on kuitenkin nuori koira, joten toivoa on että ongelmakohdat saadaan tulevaisuudessa hiottua pois. En voi olla kuin onnellinen ja ylpeä tästä meidän raitapaidasta <3

Kaidan tulos tälle päivälle oli siis kolmas ykköstulos (loppupisteet 176,5), sijoitus neljäs. Harmillisesti jäimme sijoituksen päähän palkintosijoista ja neljä pistettä kunniapalkinto-rajasta. Mutta, kolme koetta ja koulari, ei hullumpi suoritus tämmöisiltä noviiseilta! :) Tämän tokoilun jälkeen taidankin nyt taas keskittyä enemmän pk-lajeihin ja tottisteluun Kaidan kanssa. Ehkä me ensi kesänä voidaan tavoitella koularia myös hakupuolelta, jos vaan treenaus menee nappiin!

 At afternoon we had an obedience trial with Kaida. This was our third time in novice class and I was awfully nervous while waiting our turn! At least now we have trained well for the test - unlike for our last test month ago. But finally Kaida played pretty well in field. Her healing is still annoyingly inaccurate (even though she concentrates well when we train, she lacks of interest in healing during competitions). But we also got full scores in couple moves (laying still in group and holding the wooden object) and in overall I was very happy with our performance :) Her spirit stayed high trough the competition even though it was a very long day (we spent almoust 4 hours in the arena because the schedule of competition was running badly late...). Kaida is still young dog so her performance can be improving a lot in future. I am very happy and proud of her <3

 Kaida got her third 1st prize in novice class (176,5 points) and is now allowed to compete in open class. Nice work from our team, yeah! :) But I think after this we now concentrate in working dog sports. Hopefully next summer we are ready to collect some prizes in working dog search or in other sport!

Kaida ja TK1 :) / Kaida got her third 1st prize in novice class :)

 

Onnencorgi / Lucky corgi

Nuutilla on ennenkin ollut arpaonnea, mutta nyt tuli ihan tarpeeseen voitto facebook-arvonnassa. Nuutti nimittäin sai lahjakortin fysioterapiaan! Haukiputaalla toimipistettä pitävässa FysiOtuksessa olemme käyttäneet aiemmin Kaidaa, mutta nyt oli oiva tilaisuus saada Nuutillekin lihashuoltoa ammattilaisen käsissä. Vaikka Ouluun onkin viime päivinä saatu talvista keliä, ei Nuutti ole tapansa mukaan piristynyt liikkumaan ihan niin paljon kuin aiempina talvina lumentulon myötä. Jotain vaivoja sillä siis voisi olettaa kropassa olevan. Niinpä varasimme hoitoajan pikimmiten seuraavalle päivälle.

Fysioterapeutti kävi tänään corgipapan läpi perusteellisesti ja löysi kipupisteitä selän pitkistä lihaksista. Ilmeisesti nivelrikkoa oireilevat lonkat tai kyynärä eivät pojulla niinkään vaivaa, vaan rakenteesta johtuen kovimmalla rasituksella on pitkä selkä. Toisaalta jaloissa lonkankoukistaja oli eniten kireällä (matalat raajat vaikeuttavat takajalan normaalia liikerataa) ja se mahdollisesti edistää selän jumahtamista. Nuutille kastroinnin myötä kertynyt ylipaino vielä edesauttaa selän kipeytymistä. Saimmekin fysioterapian lisäksi Nuutille laser-hoitoa, jolla toivon mukaan saadaan sekä niveliä että lihaksia vetreämmäksi jatkossa! Laserhoitoa jatketaan vielä tällä ja ensi viikolla uusintakerroilla. Jospa corgin askelkevenisi jumien poistumisen myötä ja liikuntakin alkaisi maistumaan taas, niin olisi helpompaa saada sitä elopainoakin tippumaan ;) Talvikaudelle Nuutille voisi tehdä hyvää myös uiminen tai vesijuoksumatolla käynti - tykkäsipä ukkeli siitä tai ei.

Nuutti was a lucky boy as he won a voucher for physiotherapy. We have earlier took Kaida in same place for therapy but now was a Nuuttis turn.  He has been unkeen to do long walks even though we finally got snowcover in Oulu. Usually Nuutti has cheered up at winter and has been more willing to go for a walk if there is snow.

Physiotherapist examined Nuutti carefully and found some foul muscles from back. It seemed that his joints (with osteoarthritis) weren´t the biggest problem. Wide back muscles seems to be aching and maybe because of them moving has been hard for Nuutti. Therapist massaged muscles and she also got some laser-therapy for Nuuttis back and hips. Let us hope that after longer laser-therapy period helps Nuuttis back problems and he can start enjoying walks again (and can lose some weight at the same time too!). We might took Nuutti to swim in dog spa during winter to help his weight to drop - liked he it or not.

Väsynyt fyssarikävijä...Kaida eli tunnelmissa mukana / Tired corgi...and co-operative Dutch :D

Talvea odotellessa / Waiting for winter

Vietimme isänpäivää Kuusamossa ja koirat pääsivät tälle talvelle ensi kertaa peuhaamaan lumessa. Oulussa ei ole ollut kuura-aamuja kummempaa, mutta Kuusamossa onneksi vesisateet tulevat lumena ja maa oli valkeana. Tässä pieni kuvakavalkadi valkeista maisemista!

We spent Fathers Day in Kuusamo and dogs had a chance to play in snow a first time for this winter. Oulu is still lacking snow but luckily Kuusamo offered white scenery for us. Here are some pics from there!

PS. Ilmoitin Kaidan kolmanteen tokokokeeseen parin viikon päähän. Nyt ehditään ainakin treenata sitä kolmatta ykköstä tavoitellessa ;) / Kaida is going in her third obedience test in couple of weeks. We have now nicely time for training and maybe we will get that third 1st prize from novice class ;)

Pikapäivitys / Quick update

Kovin nopeasti tuntuu taas aika rientävän ja vapaa-aika hurahtaa vauhdilla koiraharrastajalla ;) Muutama viime viikkojen tapahtumapäivitys lienee siis paikallaan:
- Viikko 43 vietettiin syylomaa Kuusamossa koirien kanssa. Siellä ollessa sain tiedon peruutuspaikasta viikonlopun tokokokeeseen, joten palasimme perjantaina Ouluun ja lauantaina aamusta kävimme Kaidan kanssa toisessa alo-luokan kokeessamme. Treenaamattomuus näkyi kaikenlaisena häröilynä, mutta saimme kuitenkin ykköstuloksen verran pisteitä. Seuraavaan kokeeseen lupaan treenata, jotta saataisiin se kolmas ykköstulos! Samalle päivää oli myös pitkästä aikaa suojelutreeniä ja illalla vielä yhdistyksen hallitreenivuoro. Kohtuu vilkas päivä siis Kaidalla ;)
- Sunnuntaille oli sentäs vuorossa vain Nuutin kaverikoirakeikka ja junnu sai levähtää. Nuutille vierailut ovat sen omaa laatuaikaa, missä se saa olla huomion keskipisteenä ja kerrankin niin paljon silittelyä ja rapsuttelua, kuin se vain ehtii kerjätä tunnin aikana ;)
- Viime viikolla  (vko 44) pakersin opintojen parissa, mutta ehdimme parina iltana käydä muistelemassa suojelutreenijuttuja. Meillähän oli puruista pitkä tauko kesällä, kun Kaidalla epäiltiin niskavaivoja. Nyt kuitenkin päästiin taas treenaamisessa vauhtiin. Etenemme koiran mukaan ja katsomme, riittääkö sillä resurssit suojeluun ja alkaako kehitystä tapahtua tiiviimmän treenaamisen myötä.
- Lisäksi lauantaina 31.pvä kävimme Kaidan kanssa suorittamassa AD:n eli palveluskoirien kestävyyskokeen. Siinä tehtiin koirien kanssa 20 km pyöräilylenkki (kahdella välitauolla) ja lopuksi pieni tottisosuus. Kaidalle matka ei ollut mitenkään rasittava, pikemminkin sain lähes koko matkan jarrutella sen vauhtia, sillä neiti olisi mielellään tehnyt vieläkin vauhdikkaamman lenkin... :D
- Loppuvuodelle onkin enää luvassa ehkä yksi tokokoe, sekä Helsingin voittaja-koiranäyttelyt, sitten alkaakin olla Kaidan kisakausi paketissa!

Weeks runs so fast that its hard to keep up with time! There has been going on a lot with dogs:
- Week 43 I spent Autumn holiday in Kuusamo with the dogs. We returned in Oulu at Friday and at the Saturday morning we took part in Kaidas second obedience test. Our performance wasn´t pretty as we hadn´t trained obedience since last test, but we still got enough points to get 1st prize in novice class. We need to seriour training before next test to get that third 1st prize! Later on same day we had some IPO training with Kaida. We have had long break in this sport but we are now giving it a new go. Later we will see if Kaida has enough skills to compete in IPO competitions.
- Nuutti has a visit in sheltered home were he cheeder up disabled people with his presence. He enjoys so much all scratches and strokes that he gets during these visits :)
- During week 44 we had more IPO training and also I went to AD test (that is kind of strength test of working dogs) with Kaida. Biking 20 km with her wasn´t a problem at all. I even had to slow down her pace during test as she was willing to run faster than was necessary!
- For the last part of this year we maybe have one obedience test and winner-dog shows in Helsinki at December but then that might be enough for one year!


Kuvia Kuusamosta: koirat vahtivat ikkunasta, joko kohta saataisiin lunta maahan (ei saatu ainakaan syyslomalla) / Pics from Kuusamo: dogs are looking forward to see first snow falls (didn´t happen while we were there)

 

Miksi valitsin holskun?

 

Aika usein on tullut eteen tilanne, jossa minun on pitänyt selittää lyhyesti rotuvalintojani. Etenkin silloin, kun kerron ensimmäisen koirani ollevan corgi ja toiseksi otin hollanninpaimenkoiran, saan hieman ihmettelevän kysymyksen "Miten sinä just holskuun päädyit?" Lyhyesti: päädyin corgin jälkeen holskuun siksi että kaipasin monipuolisempaa harrastuskoiraa, mieluiten paimenkoiraluokasta ja terveellä kropalla ja pääkopalla. Pidempi vastaus ehkä kuitenkin kertoo enemmän valintapäätöksistäni!

Alunperin päädyin corgiin rotuna, koska ihastuin sen näppärään kokoon, lupsakkaan luonteeseen ja "helppouteen". Koska kyseessä oli ensimmäinen koirani, halusin rodun joka pysyy minulle hyppysissä vaikka mokaisinkin koulutuksessa jotenkin pahasti. Lisäksi rotua mainostettiin pitkäikäisenä ja perusterveenä rotuna. Ekaksi koiraksi pembroke corgi olikin mainio valinta: se oli helposti koulutettavissa, kulki ongelmitta mukana julkisissakin ja rakkautta rodulla riittää jaettavaksi tutuille ja tuntemattomille. Harmi vain, että rodun rasitteena on kondrodystrofian (aka tappijalkaisuuden aiheuttavan mutaation) myötä iso riski nivel- ja luusto-ongelmille. Nuutilla on mm. D/D lonkat ja sen raskasluustoinen rakenne ei sovellu mihinkään vauhdikkaampaan harrastamiseen. Kesällä/syksyllä 2013 heräsin siihen tosiasiaan, että voisi olla korkea aika ottaa toinen koira nyt kun Nuutti vielä on suht virkeä ja se jaksaisi terveyden puolesta pentua kämppiksenä. Aiemmin olen miettinyt toisen corgin ottamista, mutta aina olen aikeista luopunut kun olen huomannut ettei pentusuunnitelmista löytynyt kuin harvoja sellaisia yhdistelmiä, jotka olisivat täyttäneet terveyskriteerini. Yhden nivelvaivaisen jälkeen halusin minimoida edes nivelrikon riskin, joten en voi kuvitella ottavani pentua vanhemmista, joilla on C tai jopa D lonkat. Tokikaan lonkat eivät periydy suoraan ja huonolonkkainen koira voi saada tervelonkkaisia pentuja ja toisin päin. Mutta corgipiireissä ei näytä olevan hinkua lonkkatilanteen parantamiseen, vaan huonotkaan lonkat eivät sulje yksilöä pois jalostuksesta. Näin ollen aloin harkita muita rotuja vakammin, niissä kun kaikesta huolimatta on saatu lonkkanivelongelmat vähemmäksi käyttämällä vain A tai B lonkkaisia koiria...

Corgin jälkeen luonteva vaihtoehto olisi ollut länsigöötänmaan pystykorva, corgin enemmän alkuperäisen tyyppisenä säilynyt "sukulaisrotu". Toki gööteillä on samat kondrodystrofian tuomat riskit, mutta kroppa ei kuitenkaan ole niin liioiteltu kuin corgeilla. Yhdistelmät vaikuttivat järkevämmiltä kuin corgeilla ja otinkin yhteyttä pariin kasvattajaan. Minua eniten kiinnostanut kasvattaja ei koskaan sähköpostiini vastannut ja toisella ei ollut pentueita tulossa vähään aikaan. Lisäksi sain "selän takana" gööttiharrastajilta viestejä, joissa neuvottiin miltä kasvattajilta EI ainakaan kannata ottaa koiraa. Sopivaa kasvattajaa ja pentuetta ei oikein tuntunut löytyvän, joten aloin jälleen miettiä rotuvaihtoehtoja. Ja hyvä niin, kuten tulevaisuus osoitti :)

Tässä vaiheessa asuin jo yhdessä avopuolisoni Markon kanssa. Puoliskokin taisi jo tajuta, ettei saisi enää mieltäni muutettua toisen koiran otot suhteen, joten rotuja alettiin miettiä myös yhdessä. Markoa miellytti enemmän isommat "koiran kokoiset" koirat, joten kävimme läpi niitäkin ykkösryhmästä. Australian paimenkoira ja kelpie kävivät mielessäni, mutta jotenkin en tuntenut niitä omaksi rodukseni. Käyttölinjan sakemannit puolestaan koin itselleni turhan haastaviksi ja kookkaiksi, belgialaisia en juuri ollut tavannut mutta ainakin malinoisit tuntuivat turhan energisiltä meille ensikertaa pk-rotuista harkitseville. Muista belgimuunnoksista tiesin vielä vähemmän, ne eivät koskaan ole omaan silmääni oikein iskeneet tai vakuuttaneet harrastusominaisuuksiltaan. Myöskään briardia, suursnautseria tms emme edes harkinneet: karkeakarvaiset partasuut eivät ole meidän juttu. Sitten kerran taisin joskus sattumalta törmätä netissä lyhytkarvaisen hollanninpaimenkoiran kuvaan, rotu itsessään ei ollut kummallekaan meistä yhtään tuttu. Liioittelematon rakenne, kaunis yksilöllinen väritys, hyvät harrastusominaisuudet ja sopiva koko. Tähän rotuun halusimme tutustua paremmin! Rotuyhdistys, kasvattajien nettisivut (joita ei onneksi ole liian monta Suomessa etteikö niitä jaksaisi kaikkia lukea läpi) ja muut rotuun liittyvä info kaivettiin esiin googlen avustuksella. Karvamuunnoksista minua kiinnosti eniten lyhytkarva, kun taas Marko ihastui enemmän pitkäkarvaiseen tyyppiin. Rotu kuulosti meille kaikinpuolin todella lupaavalta siitäkin huolimatta, että paikoin netin foorumeilla rotu sai osakseen myös melkoista loanheittoa.

Kaikesta huolimatta otin jälleen pariin kasvattajaan yhteyttä ja kyselin kaikenmoista roduista. Holsku alkoi yhä enemmään vaikuttaa mielessä olevista rotuvaihtoehdoista parhaimmalta ja ennen pitkää huomasimmekin olevamme matkalla tutustumaan erään kasvattajan koiriin livenä, siellä kun olis sattumoisin myös pentuja nähtävillä. Vietimme kasvattajan luona monta tuntia tutustuen niin aikuisiin koiriin kuin pentuihinkin. Olimme netin välityksellä seurailleet pentujen kehitystä ja aikuisetkin koirat vastasivat odotuksiamme. Palailimme kotiin mietteliäinä ja vielä muutaman päivän pohdimme rodun plussia ja miinuksia. Harkinnan jälkeen tulimme lopulta siihen tulokseen, että pitkäkarvainen holsku meille voisi todella tulla seuraavaksi koiraksi Nuutin rinnalle. Kasvattajan kanssa olimme samalla aaltopituudella ja pentueessakin oli kasvattajan mielestä parikin pentua, jotka meille passaisivat ominaisuuksiltaan (sekä käyttöön että näyttöön). Mietimme parin pennun välillä vielä aivan viime hetkiin. Lopulta muistaakseni ilmoitimme samalla viikolla, kun olimme pentua menossa hakemaan, kumman pennuista ottaisimme. Ja loppu onkin historiaa, vaikea vieläkään uskoa että saimme käsiimme tämmöisen kulta(tai siis hopea!)kimpaleen! Kaida on jo nyt ylittänyt odotuksemme pk holskuista, mitään niitä negatiivista puolista, joilla nettifoorumeilla peloteltiin, ei ole näkynyt eikä kuulunut. Sen sijaan Kaida on päinvastoin monesti saanut vierailta kommentteja "Kylläpä se on tervepäinen holsku" ja "Onpa mukava nähdä näin kivaluontoinen hollantilainen".

Holskussa saimme siis kaiken mitä halusimmekin: Kaida on helppo koira, joka on kotona suht rauhallinen ja siisti (karvanlähtökin on erittäin maltillista corgiin verrattuna), mutta ulkona ja treenatessa siitä saa irti virtaa vaikka kuinka ilman että tarvii pelätä sen lähtevän lapasesta! Vieraitakin ihmisiä kohtaan avoimen sosiaalinen koira, joka ei arastele uusia tilanteita tai paikkoja. Se on oppinut nopeasti koulutuskentillä eikä ota nokkiinsa ohjaajan virheistä, epäjohdonmukaisuuksista, hitaudesta jne vaan jaksaa tsempata ja yrittää aina uudelleen ja uudelleen, eli on myös sitkeä työskentelijä. Motivointiin riittää namit, lelu tai ihan vaan kehuminenkin. Sillä ei hajoa pääkoppa vaikka ollaan useampi päivä ilman kummempaa aktivointia ja kuitenkin se on aina valmiina toimintaan yhdessä ohjaajan kanssa.  Pyörälenkeillä 20 km menee kuin huomaamatta eikä hakumetsässä tai tottiskentällä rankka sadekaan lannista koiran intoa.

Yllämainituista syistä on välillä vaikea ymmärtää, miksi joku ihmettelee rotuvalintaamme. Eihän Kaidaa parempaa koiraa voisi olla näin aloittelevalle pk-harrastajalle? :D Toisaalta itselläni ei ollut mitään ennakkokokemuksia holskuista, joten kaikki nyt löytyvät positiiviset piirteet koirassa vain vahvistavat käsitystäni siitä, että rotuvalintamme oli oikea. Toki se olisi voinut mennä pieleenkin, jos olisimme saaneet sellaisen hermoheikon, säikyn ja pehmeän tai vastaavasti ylivietikkään, epäluuloisen ja rauhoittumiskyvyttömän holskun, joita rotu ilmeisesti myös pitää sisällään jos nettiä uskoo. Ehkä meillä vain kävi äärimmäisen hyvä tuuri yksilöä, pentuetta, kasvattajaa ja rotua valitessa? Ehkä niin, mutta tällä hetkellä en kyllä voisi olla tyytyväisempi holskuuni :)

Laiskottelua / Lazy days

Hieman hetkisemmän treeniajan jälkeen koirat ovat viettäneet lokoisia lepopäiviä. Kaidalla on parinä päivänä ollut pientä köhimistä, joten rajoitimme puuhailut minimiin ja toivomme, että yskä menee levolla nopeasti ohi. Onneksi AD-kokeeseen on vielä kaksi viikkoa, toivottavasti tauti ei siis tästä ylly!  

After more hectic training period dogs have enjoyed quiet days. Kaida might have got some flue (she has been coughing a little during last couple days) so we try to keep her in rest. Hopefully she recovers without worrying and will be able to participate in AD test in couple of weeks.

 Aktiviteeteiksi koirat on saaneet mm. luita ja Kaidalle ostettiin testiin uusi muna-lelukin. Tosin neidin mielestä edelleen vanha räsy nalle tai sitten Nuutti on kuitenkin se kivempi painikaveri ;)
We brought some bones for dogs and Kaida also got a new "egg toy". But it seems that she still prefers her teddy bear or Nuutti as her favourite playing mate ;)

Tokokisoista kotiintuomisina ALO1 :) / Souvenier from Obedience Trial: 1st prize

Nyt on ekasta tokokokeesta selvitty ja matkarasituksistakin (herätys 4.30 ja 12 tunnissa Kokkolaan kisoihin ja takaisin) pikkuhiljaa toivuttu! Reissu oli kuitenkin vaivan arvoinen, sillä Kaida saavutti aloluokassa 172,5 pistettä ja sai siis ALO1-tuloksen ja yhden pisteen johdossa luokan toiseen holskuun nappasi myös samalla Rotumestari-tittelin :D

Toisaalta olen ylpeä saavutuksesta (etenkin edellispäivän epätoivo-treenien jälkeen!), mutta toisaalta en ole kyllä täysin tyytyväinen suoritukseemme tuomarin edessä. Kaidalla on ollut aika vilkas viikko (hoitokoiria yms. kotona), joten sen vireystaso ei ollut paras mahdollinen. Keskittymisen sijaan sitä kiinnosti kumman paljon koepaikkana toimineen hallin peiliseinä, matalalla näkyvät kattopalkit ynnä muut. Huomaa kyllä, ettemme ole treenanneet koko kesänä hallitiloissa. Kahdessa liikkeessä jouduin toistamaan käskyn kun neiti tuijotteli omiaan korvat ummessa, mistä tippui heti pari pistettä vaikka liike muutoin menikin mallikkaasti. Kokonaisvaikutus-piste oli 9, tuomari kehuihin Kaidan seuraamista niiltä osin kun se malttoi keskittyä, mutta välillä se tosiaan haahuili ihan omissa maailmoissaan. Tarkemmat pistejakaumat lisään Koetuloksia -sivulle.

Slowly we have recovered from yesterdays 12 hours trip to Kokkola. The drive was surprisingly hard (maybe because we had to woke up at 4.30 AM) but it was worth of it. Kaida got finally 172,5 points from novice  class, got first prize and was "Obedience Breed Champion" of her class :D

I am quite proud of our score but still I am not completely happy with our performance. Kaida was a bit weary and she lacked in concentration. While healing she was too interested in mirror walls or roof bars and audience and so on. In two points I had to give two commands to her before she listened and that dropped our points. We haven´t trained in indoor halls since last winter so maybe because of that Kaida couldn´t concentrate enough all the time? But still now we have past our first obedience trial, maybe next one will be less thrilling ;)

Kuvat /pics by Eila Uurtamo:

Hyvä meidän tiimi! / Well done team! :)

Kaksi yötä kokeeseen / Two nigths before trials

Nyt ei voi väittää, että olisimme Kaidan kanssa hyvin valmistautuneita ekaan tokokokeeseemme. Viime viikot olen ollut kiireinen opiskelija ja treeniseura on ollut Oulussa kiven alla, joten olemme viime viikkoina tehneet vain jokusen tokotreenit kentällä itseksemme + treenailleet kotona. Ryhmäpaikkamakuuta saimme treenattua kerran toissaviikolla. Aluksi päänvaivaa meinasi aiheuttaa noutokapulan pudottelu ja vaikeus saada Kaida ymmärtämään, että makuulta voi nousta istumaan käskystä! Onneksi nuo liikkeet alkavat jo sujua. Hyppyä olemme treenailleet lähinnä kotona kasaamalla pihatuoleista ja harjanvarresta jonkinlaisen esteen :D  Odotukset kokeen suhteen eivät siis ole järin korkeat, mutta toisaalta ei ehkä tarvi stressata niin paljon, kun odottaa vain treenin mukaista koesuoritusta eli jotain vähän sinne päin ;)

Our first obedience trials will be held in Saturday but we  hasn´t got much training yet! I have still been busy with my studies and also we have had trouble to find fellow trainers to practise with us. In obedience trial there will be new moves for us (like jumping over hurdle and distance control) but I am not sure how well I have been managed to teach them to Kaida... Oh well, I quess we just go in to trial and hope for the best :D At least there will be less stress as I partly can wait that our performance will not be perfect ;)

 

Kaida ottaa rennosti / Kaida is just chilling out!

Seuraavia tavoitteita / Our next goals

Välillä on pitänyt koiratreenien sijaan keskittyä myös opiskeluihin, joten blogikin on ollut hiljaisempi. Vaan kaikenlaista on silti kulisseissa puuhailtu! Toissaviikolla Kaida pääsi myös mukaan opiskeluhommiini: kävimme parina päivänä vaeltelemassa Rokuan maisemissa ja kartoittamassa Tervareitistö-vaellusreittiä viimeisen 20 km pätkän osalta.  Kaidalle pitkät päivät maastossa olivat varmasti mukavaa vaihtelua arkeen, eikä kulkeminen näyttänyt pahemmin sitä väsyttävän.

 Ensi kuulle on nyt vahvistunut parikin koepaikkaa: ensin tokokokeissa Kokkolassa holskujen rotumestaruuskisoissa 10.10 ja bonuksena AD-koe kuun lopulla Oulussa. Tuota kestävyyskoetta olin kaavaillut johonkin vaiheeseen Kaidan uraa, mutta nyt sattui sopivasti tulemaan koeilmoitus omilta kulmilta, joten päätettiin käydä tekemässä sekin alta pois samoilla tulilla ;) Nyt onkin treenaus suuntautunut enemmän tokon alokasluokan liikkeisiin sekä Kaidan kunnon kohotukseen. Vetotreeneissä on käyty ja esim. tänään teimme raitapaidan kanssa noin 20 km pyörälenkin :D Tarkoitus oli vain lähteä kokeilemaan, millaisella innolla Kaida pyörän vierellä juoksee...ja intoahan sillä riitti niin pitkälle kuin kuntopolkuakin, ja vielä kevyesti takaisin! AD-kokeessakin juostana 20 km kolmessa pätkässä, joten meillä on treenaus sitä varten hyvin hallussa ;)

I have been busy with my studies, so the blog has been quiet. But a lot of have been done still! I took Kaida with me couple weeks ago when I had to do some ground research as homework in Rokua Geopark area. With my collegian student we checked about 20 km part of summer trail track "Tar Route" and Kaida had fun as she got to run in woods whole 2 days with  another dog. 

I have also signed up for couple tests for next month. First there will be obedience test (Kaida will be in Novice class as it is her first obedience test ever) and then at the end of month we are going in AD test :) So we are now training obedience with Kaida. Today I tried how Kaida liked to run alongside bike...and suddenly we had about 20 km biking trip :D That is the distance that dog will run in AD in three part so I don´t think Kaida will have much trouble with it ;)

BH-videoita saatavilla / BH-videos available

Päivitin "treenivideot" sivulle pari linkkiä Kaidan BH-kokeen videointeihin. Kiitos kameran takana ihmisryhmässä olleelle Kaisa Ukkolalle! :) Koko koe ei tullut filmille, mutta kiva nähdä edes parista pätkästä, että miltä meidän tekeminen näytti. Osassa Kaida seuraa oikein nätisti ja osasta taas huomaa, että meillä on edelleen tekemistä kontaktinpidossa seuraamisessa ;)

I added couple links in our "training videos" page. There are three video clips from Kaidas BH-test. Filming was done by Kaisa Ukkola, thanks a lot for her! :) In some clips Kaida shows very pretty healing but in other she is healing without proper contact. Very good to see that what should we train more in future ;)

Huoltoa ja vetoja

Eilen molemmat koirat pääsivät treenailemaan vanhassa porukassa: Nuutti teki rallytokoa avokin kanssa ja minä Kaidan kanssa tokoa (pitää alkaa viilata jääviä jos tokomestiksiin aiomme :D). Tänään vuorossa oli vähemmän perinteistä meininkiä. Aamulenkin päälle koirat pääsivät pesulle! Nuutti sai kokovartalokäsittelyn jotta saatiin likaa ja irtokarvaa vähemmäksi. Kaidan tarvitsi kärsiä hieman vähemmän, sillä se oli pitänyt karvansa puhtaana toista takajalkaa lukuunottamatta. Kumpikin koira alistui kiltisti kohtaloonsa, vaikkei suihkussa käynti selvästikään ollut kummankaan mielepuuhaa.

 Iltapäivästä puolestaan Nuutti pääsi pitkästä aikaa osteopaatin käsittelyyn. Viime kerrasta olikin jo hurahtanut puolitoista vuotta, mutta toisaalta osteopaatti ei löytänyt corgista muuta vikaa, kuin pari pienempää jumia takapäästä ja alaselästä. Ne naksuteltiin auki ja nikamat ojennukseen, ja taas oli pappakoira entistä ehompi! Selvästi junnukoiralla on ollut positiivinen vaste Nuutin terveydelle, sillä ennen penskan tuloa käytimme Nuuttia vähintään kerran vuodessa osteopaatilla hoidettavana selän jumien ja hermopinteiden vuoksi.

Kaida puolestaan pääsi muistelemaan kesätauon jälkeen vetohommia! Ehdimme vihdoin pk-porukan vetotreeneihin mukaan ja hyvinhän se Kaida veti ;) Treenasimme n. 500 metrin matkalla juosten, maalissa oli kouluttaja palkkaamassa ja kutsumassa koiraa. Ja raitapaitahan kyllä olisi juossut, mutta kun omistajalla loppuu kunto! Minun hidastaessa koirakin siirtyi raviin, mutta nosti kyllä vauhtia kyllä uudelleen kun koetin tsempata ja kiriä tahtia. Toivon mukaan päästään nyt käymään säännöllisesti vetotreeneissä niin Kaida oppii siihen, että sillä on oikeasti lupa kiskoa omistajaa perässä :D

BH Kaida! :)

Kaikesta etukäteishermoilustani huolimatta tänä aamuna Kaida veti tänään tottiskentällä mahtavan seuraamiskaavion. En juuri ollut treeneissä uskaltanut ilman palkkaa vetää koko BH kaaviota läpi, mutta siitä huolimatta Kaidalla pysyi kontakti yllä paremmin kuin monesti treeneissä. Tuomarin kommentteja oli, että iloinen ja reipas suoritus, hieman oli seilaamista ja väljyyttä paikoin seuraamisessa, mutta pääosin arvostelun osiot olivat erittäin hyviä tai, kuten jäävien ja paikkamakuun osalta, jopa erinomaisia :) Kaupunkiosuudessa Kaida säpsähti ohi hurauttanutta rullaluistelijaa, mutta muutoin veti sen todella lunkisti ja ilman ongelmia. Nyt voi siis hengähtää, ei voi olla kuin tyytyväinen tähän koiraan!

PS. Kuukauden päästä olisi holskujen tokon rotumestaruuskisat, olisiko siinä seuraava tavoite meille..? ;)

Today was finally time for our BH test. I was quite nervous but still Kaida performed very good healing! Our judge sayed that we had happy and cheery healing, but Kaida could still heal closer by my side. But our judgements were mainly "very good" or "excellent" so I could not be more proud of Kaida, she did so well even though she is not used to train during early morning :) 

Ps. Next month there will be Dutch Shepherd  "breeds championship obedience-trials", should we start to train for that next? ;)

A-osio ohi, nyt voi taas hengittää! / Passed the A-part, able to breath again! :D

 

 

 

 

 

 

Kaupunkiosa oli selvää kauraa Kaidalle / City part was easy piece of cake for Kaida :)

 

 

 

 

 Kaidalle paras palkinto hyvin menneestä kokeesta oli päästä pulahtamaan hiekkamontulla uimasille / Best reward for Kaida was swimming trip afterwards:

Kohti BH:ta, osa 4: Viimeisiä viedään / Towards BH, part 4: Last calls

Olen ollut melko luottavaisella mielellä kun koepäivä lähestyy pikkuhiljaa. Tänään oli BH-kurssin viimeinen kerta, ja treenasimme kaupunkiosuutta Kiimingin keskustassa. Sitä ennen kävin ottamassa treenikentällä pienet omatoimiset tottistelut. Kentällä oli toinen koirakko häiriönä ja ilmeisesti toisen koiran esteiden hyppiminen oli niin jännää, että Kaida teki jotain mitä se ei tähän asti ole koskaan treenatessa tehnyt: parin minuutin paikalls makuun jälkeen koira nousi ylös ja asteli lähemmäs minua. Palautin koiran paikalleen ja tällä kertaa se pysyi 2 minuuttia nätisti kunnes menin palkkaamaan sen. Kieltämättä, kun näin lähellä koetta koira keksii uuden vinkeen, meinaa nousta hieman hiki hattuun :D Kävimme tekemässä kaupunkitreenin (siinä Kaidalla ei ollut mitään ongelmia) ja tulimme sitten vielä isommalla porukalla ottamaan lyhyet tottistelut kentälle. Otin paikkamakuun uudelleen Kaidalle ja nyt, vaikka kentällä riekkui, leikki ja treenasi kolme muutakin koirakkoa, Kaida pysyi kiltistä maassa n. 4 minuuttia, kunnes menin vapauttamaan sen. Huh huh, saa nähdä miten paljon ennen koetta uskaltaa enää treenata, ettei pääse uusia "virheitä" tulemaan mukaan kuvioihin paineen alle. Noh, sunnuntaina sitten näkee, miten treenaus on onnistunut!

In English: Our BH test comes closer and closer and I have been feeling pretty confident about Kaidas skills. But today was our last course day and Kaida found out a new not-so-nice trick. Usually she stays in ground without problems while training laying still. But today, for some reason, she got up and walked towards me before I gave her a permission to stand up. Maybe the other dog in same field who was training jumps was too big distraction to her. Anyway, I brought Kaida back in her waiting place and now she stayed normally there for couple of minutes. After very short and playful obedience healing training, we then drived to Kiiminki city center to practise the city-part on BH test. That was a piece of cake for Kaida, she didn´t mind anything she saw or heard there. I was a bit unsure, so for the end of the city session, we once more drived to our training field and did one more laying down practice. Now there was three other dogs in field at the same time but now Kaida remembered to stay in laying position until I returned to her. So, fingers crossed that at the test Kaida still stay down and don´t come up with any more new tricks! I am not sure how much more I dare to train her before Sunday as there is big risk to make some errors when in stress... and we don´t have much time to correct those possible mistakes. But in any case next Sunday we will see, how well our training has worked!

Kohti BH:ta, osa 3 / Towards BH, part 3.

Nyt on myöhäistä perua, kun sunnuntaina pistin koeilmoittautumisen menemään 13.9 olevaan kokeeseen ja maksoinkin osallistumisemme. Ei enää auta kuin treenata ja sitten treenata vähän lisää ;) Onneksi paketti alkaa olla päällisin puolin siinä kunnossa, että BH-kokeen voisi näillä eväin päästä läpi. En odota meidän tekevän Kaidan kanssa SM-tason pilkulleenviilattua tottista, enkä siihen ole missään vaiheessa pyrkinytkään. Ohjaaja on sen verran ummikko vielä pk-puolesta, että olen tyytyväinen jos saan pidettyä hermoni sen verran kurissa kokeessa, että pääsemme läpi edes tyydyttävin arvosanoin. Kaida on myöskin sen verran rauhallinen perusluonteeltaan, että sille korkea viettisemmän tottisesityksen saanti olisi melkoisen työn takana. Mutta onneksi kaikista koirista ei tarvikaan saada viettipommimalikan esiintymistä irti.
   Tänään kurssilla teimme kokeenomaisen treenin. Koko helahoito pareittain siis ihan numerolappujen, siruntarkistusten, ilmoittautumisen ja "tuomarin" kera. Paikkamakuussa Kaidalla ei ollut ongelmia. Vaikka se nykyään lepuuttaa herkästi lonkalla, se tarkkailee minua kuitenkin aktiivisesti eikä unohdu tuijottelemaan/ nuuskimaan muita. Kurssikouluttajan mukaan paikkiksesta voisi saada erinomaisen arvosanan...ellei sitten Kaida tee kokeessa kuten tänään, eli nousi istumaan vierelle juuri ennen kuin ehdin sitä käskeä. Se voisi pudottaa arvosanaa ehkä pisteen verran. Meidän seuraaminen sen sijaan ei ole niin mairittelevaa katsottavaa. Koska jätin tänään välipalkat pois, Kaidan keskittyminen rakoili pitkässä seuraamiskaaviossa. Ne pakolliset 50 askelta suoraan voivat tuntua tuskastuttavilta, kun huomaa että koira alkaa jätättää tai ottaa jopa sivuaskelia nuuhkimaan jotain ruohonkorsia. Siinä meillä on siis työmaata tässä vielä nämä vajaat pari viikkoa ennen koetta! Kokonaisuutena kouluttajamme ei kuitenkaan nähnyt tämänpäiväisessä suorituksessa mitään sellaista, mistä kokeen läpipääsy voisi pompata. Täytyy siis toivoa, ettei koejännityksen myötä koira tai ohjaaja sitten keksi ihan uusia kompastuskiviä koepäivänä! :D

Last Sunday opened the registration for the BH test that will be held in 13th September. I already paid the test so now we really need to train to be ready for it! :) Today the we had our third time in BH course. We did "a practise test" and trained just like we would do in real test. Kaida did quite well even though I only rewarded her at the end. Our biggest weakness is the healing. Because there is such a long healing part (about 50 steps in straight line and back) in BH test Kaidas concentration starts to crack while we walk. We need to practice hard to get our contact stronger. In some parts Kaida walks very nicely near me and keeps eye contact but in some points (specially in turns) she wanders further away from me. It´s good that we still have almost 2 weeks before the test, as we still have lot of work to do! But it was good to hear our course teachers oppinion: our overall performance was so good (even with some small errors) that we should past the BH test easily. Let us hope that we will! :D

 

Uusilla huudeilla! / Our new ´hoods!

Pikku hiljaa ollaan asetuttu kodiksi Meri-Toppilaan ja koirat ovat päässeet tutustumaan lähialueiden lenkkipolkuihin. Koirille riittää mieluisia ulkoilupaikkoja ja erityisen ihanaa on ollut löytää Oulusta meri! Tässä kuvakavalkadia tutkimusretkistä!  
We are slowly settling down in our new home in Meri-Toppila. Dogs have already checked out their new outdoor facilities and they seem to approve them ;) We have also enjoyed a lot about one thing we have missed in Oulu so far: the sea! Here is some photos from our walking trips nearby!