Pentuarjen hulinaa ja melskettä

Niin paljon näköjään tulee postailtua instagramiin ja pentueen omaan whatsapp-ryhmään pentukuulumisia, että bloggailu on unohtunut ihan kokonaan. Pieni pennun palleromme täyttää jo 5 kuukautta, ja alkaa lähennellä mitoiltaan jo emää, painoakin on jo vähän päälle 17 kg!

Pentuarjessa on kyllä ollut paljon opeteltavaa, selvästi edellisestä (Minan) pentujaksosta oli mielessä enää ne kivoimmat asiat, ja nyt on pitänyt kantapään kautta muistella samat sisäsiisteyshaasteet ja vähäiset yöunet. Onneksi Leon ekojen viikkojen mahavaivat hävisivät kun ruokinta saatiin sopivaan tasapainoon raakaruualla. Nyt penska on jo siirtynyt kahteen ruokailuun päivässä ja saa sekä pentunappulaa että raakalihoja. Periaatteessa Leo on sisäsiisti siinä mielessä, että se ei enää toviin ole tehnyt sisälle tarpeita, mutta se saattaa myös edelleen herättää meidät yöllä klo 02-05 välillä ulkopisuja varten. Liekö urospennuilla heikompi pidätyskyky, kun en muista että narttupentujen kanssa olisi samanlaista yöheräilyä ollut. Ei toisaalta myöskään huvita kokeilla, pissaisiko Leo sitten yöllä sisälle jos sitä ei nousisi päästämään ulos...Toisaalta pennuilla pidätyskyky lähtee ilmeisesti ylipäätään toimimaan paremmin vasta puolivuotiaana tms. joten jospa tuo yöajan pidättelykin kehittyisi lähikuukausina. 

Saman virheen on tosin nyt kyllä tehnyt kuin Minan ja Kaidankin pentuaikana, kun omaa pihaa on ollut niin helppo hyödyntää ulkoiluun: pentua on päästänyt matalalla kynnyksellä takapihalle tarpeilleen, joten eipä sillä ole ollut tarvettakaan vielä pidätellä kovin pitkiä aikoja. Ja pihapisuttelu on johtanut myös siihen, että remmilenkeillä Leo ei hevillä tee kakkoja, vaan panttaa niitä siihen asti että tullaan omaan pihaan takaisin, tai sitten se äkistää heti lenkin alkuun kaiken ennen kuin poistutaan kotitieltä. Hiljalleen remmilenkkien pituutta on voitu lisätä, joten saapa nähdä miten pitkää lenkkiä meillä pitää alkaa tehdä, jotta pentu tekisi muualle kuin kotinurkille. Mutta pennun maha onneksi toimii oikein hyvin, se ei vaikuta erityisen herkältä vaan voi huoleti maistella muutakin kuin omia tuttuja ruokiaan. Ja perso Leo onkin maistelemaan! Kasvavalla pojalla tuntuu olevan pohjaton nälkä, joten kaikki edes ruokaa muistuttava syödään vauhdilla. Ahneus on tietenkin myös hyvä asia, sillä koulutus on ollut helppoa kun ruoka toimii motivaattorina jolla saa huomion tilanteessa kuin tilanteessa. 

 

Leon kanssa on ehditty jo vähän käydä pentukursseilla vierailijana, sekä Musti&Mirri myymälöiden pentutreffeillä ja nyttemmin pentueskarissa. Pentu on mukavan rauhallinen uusissakin paikoissa ja tosiaan keskittymiskyky on erinomainen, jos vain ruokaa on tarjolla. Silloin ei mikään häiriö tunnu hetkauttavan poitsua! Hienosti pentu on oppinut alkeita seuraamisesta, perusasennosta, merkin kiertämisestä sekä tietysti istumisen, maahanmenon ja seisomisen. Vähän on yritetty myös etu- ja takajalka targettia opetella, josko tämä vihdoin olisi eka koira jolle saan opetettua takajalkatargetinkin! :D Rauhoittumistakin on välillä treenattu, mutta Leo on kyllä yleensä niin lunki ilman harjoitteluakin. Myös hampaiden katsomista on harjoiteltu säännöllisesti, sillä Leolta piti poistattaa yksi haljennut maitokulmahammas aiemmin, joten ei haluttu että pentu alkaisi aristelemaan suun kopelointia. 

 

Jännästi monella tapaa Leo on hyvin samankaltainen kuin Kaida-seniori, vaikka ne eivät olekaan sukua keskenään. Pohjaton ahneus, keksittymiskyky sekä rauhallisuus ja viilipyttyys vieraissakin paikoissa kuulostavat enemmän Kaidan kuin Minan ominaisuuksilta. Toki pennun luonne ja käytös voivat vielä paljon muokkautua ennen kuin se on aikuinen, mutta nyt näyttää kyllä lupaavalta sen suhteen, että Minan pennusta on kasvamassa urospuolinen Kaida meidän laumaan 😍

Ja vaikka kolmen koiran kanssa on paljon säätöä ja kädet tuntuu välillä loppuvan kesken, niin olen tyytyväinen siihen miten pentu on parantanut talouden laumadynamiikkaa. Minalla on nyt kaveri johon se voi purkaa energiaa, joten narttujen välillä ei enää ole niin paljon kireää kyräilyä. Tosin Minalla taitaa olla juoksut lähestymässä, niin se on välillä turhan herkästi murisemassa väliin jos Kaida komentaa pentua, mutta tappeluksi ei enää ole narttujen välillä mennyt. Vaikka Kaida enimmäkseen näyttelee pennulle hampaita (usein ihan asiasta kun penska härkkii mummokoiraa aika röyhkeästi ja yrittää varastaa lelut sen suusta), on mummokoira välillä yllättänyt ja itsekin intoutunut leikittämään Leoa ja vetämään hepuliralleja sen kanssa kun ne ovat olleet keskenään pihalla iltaisin. Ei pääse mummokoirakaan sammaloitumaan kun pentu tuli taloon!