Tänään oli monelle kokeeseen osallistuneelle koiralle haasteellinen keli. Pari astetta pakkasta, lunta/kuuraa maassa ja kuiva ilma, ei juurikaan tuulta. Hajut eivät metsässä juuri levinneet, ja useampi koira missasi lumisessa maastossa jonkun piiloista. Siihen nähden Kaida tsemppasi avoluokan 200 metrin mittaisen radan läpi huikeasti vain reilussa viidessä minuutissa!
Eka maalimies löytyi toisen kulman läheisyydestä. Siinä ilmaisussa Kaidalle tuli jokin ajatuskatko, sillä se hetken haukuttuaan lähti juoksemaan minua vastaan. Minä jäädyin paikalleni ja ehdin jo pelätä, että meidän koe oli ohi siinä ja nyt, mutta Kaida palasikin samantien takaisin piilolle ja jatkoi ilmaisuhaukkua. Pisteitähän tuomari tuosta rokotti, mutta olin kuitenkin äärimmäisen iloinen siitä, että löysimme edes yhden maalimiehen, ja Kaida vielä haukkui vierasta umpipiiloa reippaasti. Myöskään palkattomuus ei tänään näyttänyt hidastavan Kaidan menoa. Sillä riitti intoa lähteä vauhdilla pistoille maalimiehen jälkeen. Kaida taisi ehtiä tehdä yhden tyhjän piston vasemmalle ja seuraavalla pistolla oikealle se jo bongasi kakkospiilon. Minulla siis riitti rämpimistä metsässä, kun Kaida lyhyiden pistojen sijaan haki laajasti alueelta ja bongasi piilot kaukaa. Sillä kertaa umpparin ilmaisu oli arvosanana erinomainen. Vasemmalle Kaida ei uponnut niin syvälle kuin toivoin, mutta luotin siihen että se olisi mennyt syvälle, jos sieltä olisi vainun saanut. Sen sijaan Kaida lähti juoksemaan aluetta lähes poikittain ja pian kuuluikin vasemmalta noin 180 metristä perältä kolmas haukkuilmaisu. Aloin jo vähän luottaa siihen, että Kaida jaksaa haukkua kaukana kunnes onnistun kipittämään paikalle, ja helpotus korvasi stressin. Eka avo-luokan hakukokeemme ja kolme maalimiestä nostettu, jes! Hausta saimme kasaan 162 pistettä, ja tuomari jo siinä vaiheessa ennusteli meille koularia :D
Esineruutu meillä on ollut hieman varmempi kuin haku. Siinäkin vain intensiivinen taka-alueen haravointitreeni tänään hieman kostautui. Kaida kyllä upposi hyvin esineruudun perälle asti ja suht hyvin löysi sieltä 2 esinettä jotka tuli luovuttamaan ilman ongelmaa. Kolmatta esinettä ei vain tuntunut löytyvän, vaikka kuinka Kaida etsi. Pariin kertaan kutsuin sen tykö ja lähetin uudelleen. Aika kuitenkin loppui, mutta kahdella esineellä saimme avoimesta luokasta hyväksytyn tuloksen. Kaksi muuta esinettä olisi ollut suht lähellä ruudun etureunaa. En kuitenkaan ollut hoksannut antaa Kaidan työskennellä aivan etureunan lähistöllä, koska ajattelin esineiden olevan taaempana. Tyhmä ohjaaja siis ;) Ensi kerralla voisin muistaa, että esineitä voi löytyä ihan siitä näköetäisyydeltäkin! Tässä kokeesta kahdella esineellä tienasimme ruudusta 23 pistettä.
Tottiksia jännitin myös kohtuullisesti. Treenin perusteella tiesin, että paikkis ja liikkeestä seisomaan jääminen olisivat todennäköisemmin meillä kompastuskivinä. Suoritimme ensin paikkamakuun, ja tällä kertaa Kaida pysyi paikallaan...mutta luultavasti kylmän maan vuoksi se nousi joksikin aikaa istumaan. No, en voi syyttää koiraa, pikkupakkasella jäisellä nurmella makoilu ei varmasti ole kivaa, etenkin kun maha on vähäkarvainen ja vielä valeraskauden myötä nisät pullottivat. Mutta Kaida piti kuitenkin sijansa paikkiksessa, erävoitto siis (edellisen viestikokeen tottiksessa Kaida lähti hiipparoimaan lähemmäs minua ennen kuin pisti uudelleen maate)! Suorittavassa vuorossa isoin järkytys tuli taas vapaana seuratessa: kuten aiemmin viestikokeessa, nytkin Kaida aloitti seuraamisessa komentavan haukun, jota en saanut hiljenemään kävelykaavion aikana. Olin vissiin hieman epätoivoinen käveltyäni sen j-kuvion, että viimeisessä pysähtymisessä kumarruin taputtamaan ja kehumaan Kaidaa vuolaasti. Se on kuitenkin kesken liikesarjan kiellettyä, ja tästä sain tuomarilta noottia ihan oikeutetusti. Yritin varmaan kiitoksella saada koiran viretilaa laskettua ja samalla rauhoiteltua omiakin hermoja. Noh, jatkossa ehkä muistan jättää "välikiitokset" vain treeneihin! Ihmisryhmään mennessä Kaida taas hiljeni, kaikeksi onneksi. Jäävissä meni niin kuin ajattelinkin: istuminen ja maahanmeno ok, mutta seisomisen sijaan Kaida istahti. Siitä miinustettiin 5 pistettä. Noudot sen sijaan meni hyvin, mitä nyt Kaida meinasi olla vähän malttamaton lähtölupia odotellessa, sen kanto-ote oli jälleen hieman levoton ja luovutusasento väljä. Tutut jutut niissä siis. Eteenlähetys ja maahanmeno menivät myös ongelmitta, vaikka olinkin varautunut että maihinmenoon tarvitaan kaksi käskyä. Kaikkien pikkuvirheiden kanssa tottiksen lopullinen pistemäärämme oli 87, eli ei ihan niin heikosti kuitenkaan mitä pelkäsin!
Pitkän (ja kylmän!) koepäivän päälle oli huikea kuitata kokeesta koulutustunnus. Treenikausi on ollut aika intensiivinen, kun kunnon maastoilut päästiin aloittamaan vasta helteisen heinäkuun jälkeen. Loppukesä ja syksy ovatkin olleet melko voimille ottavia treenin suhteen, aikaisia aamuja ja pitkiä päiviä kosteissa metsäolosuhteissa on riittänyt ihan tarpeeksi yhdelle kaudelle! Suurenmoisen isot kiitokset vielä tätäkin kautta kaikille meidän kanssa treeneissä olleille, ei näitä tuloksia tehtäisi ilman treenikavereita! <3
Toki nyt sitten on menolippu voittaja-luokaan (iik!), mutta se on sitten ensi vuoden murhe! Kaida suoritti hienolla vireellä koko päivän, joten se oli todellakin ansainnut päivän päätteeksi palkinnon. Olemme lupailleet sille aina tuloshampparia jos missä vain kokeessa menee hyvin, joten kotimatkan kävimme Hesburgerin kautta. Kyllä kelpasi juustohampurilainen raitapaidalle oikein hyvin ;) (ohjaaja saattoi myös eksyä punaviinikauppaan, mutta ehkä minäkin olen jotain pientä ansainnut :D )
