Kevätkeleistä nautiskelua

Maaliskuu näytti jo vaihtaneen kesävaihteelle plussakeleineen, mutta onneksi tälle viikonlopulle tuli sopivasti pakkasiakin. Ouluunkin saatiin vihdoin hankikantokelit, joten suuntasin koirien kera heti nauttimaan merenrannan baanasta. Nuuttikin jaksoin reippaasti menomatkan, paluumatkalla se vaati jo enemmän namilahjuksia taskusta. Kaidalla oli lystiä frisbeen kera, niin kuin aina ;) Huomenna voitaisiin vielä hollannikkaan kera käydä kokeilemassa, miten suksi luistaisi merellä!

Kesäsuunnitelmia, osa 1. / Summer plans, part 1.

Kesän näyttelysuunnitelmiin saatiin varmistus, kun maksoin juuri näyttelyilmoittautumiset niin Norjan Tromsaan kuin Ruotsin Jällivaaraankin kesäkuulle. Reissaamista siis tiedossa :D Kukkaroparkaa käy jo nyt sääliksi, mutta toivon mukaan kesällä säät suosii ja koiralla olisi edes vähän enemmän karvaa kuin viime kesänä. Ennen näyttelyä Oulussa olisi myös hakukoetta tarjolla...paljon siis jännittämistä edessä!

 I just payed our entry fees for summer dog shows. We are now officially going in to Norway and Sweden at June! I am quite thrilled, I have never been in dog show outside of Finland before. It will be pretty expensive show trips,  but hopefully it will be worth of it :) Before dog shows we might also participate in another working dog search trial in Oulu. I quess it will be very exciting summer for us!


Tänään näyttelytähtemme otti rennosti, huomenna jatketaan taas hallilla tottistreenien merkeissä! Today Kaida was just chillin out, but tomorrow we will have some obedience training again!

Paimenet ladulla

Hiihtotiimimme Kaida, Vinha ja Konsta

Tarkoitus oli kevään aikana hiihdellä Kaidan kanssa kuntoa paremmaksi, mutta nyt raitapaidan juoksujen vuoksi tuli pidettyä taukoa koiraladulla käynnistä. Tänään sain itseni onneksi ylös penkistä. Viime päivinä Ouluun on satanut rutkasti lisää lunta ja maisemat ovat upean talviset, mutta pakkasta ei ole kuin ehkä -5 asteen verran. Lyhyestä varoitusajasta huolimatta sain hiihtämään kiriseuraksi kaverini Hallan koirineen. Niinpä ladulle startattiin hollantilaisen, belgialaisen ja sveitsiläisen paimenkoiran voimin!




Yksin Kaidan kanssa hiihtäessäni meno yleensä hikistä - minulle. Koska spondyloosin takia jätimme kisamaisen vetotreenin pois ohjelmistosta, on hiihtely ollut enemmän rallattelua löysällä remmillä. Kaidalla ei siis yksinään mennessämme ole erityisesti hinkuja juosta edelläni liina kireällä. Olen siis saanut kunnon kuntoilua, kun olen rajoittanut Kaidan vetopätkät max pariinsataan metriin kerrallaan, mihin sillä vielä riittää into ilman jänistä edellä.

Tänään yllätyin iloisesti, kun Kaida ensin yksinään pinkoi edellä menevien kaverien perään minkä kintuistaan pääsi! :D Toki jäimme kaverien vauhdista ennen pitkää, mutta tauon jälkeen vaihdoimme hieman vetokuviota. Halla jatkoi Konsta-belgin kanssa ja itse otin tytöt tupla-remmin päähän ja sitten taas mentiin.

Kirikiri, tytöt!

Vinha-valkkari oli mainio kirittäjä, se kun ei halunnut jäädä omasta laumastaan jälkeen. Kaida sai välillä lepuuttaa löysemmällä remmillä, kun Vinhan voimin saatiin minut suksilla kulkemaan jouhevasti mukana. Minun ei juuri tarvinnut lykkiä vauhtia, vaan keskityin lähinnä pysyttelemään mutkissa pystyssä ja jarruttelemaan likkojen ohittelupyrkimyksiä. Oli varsin piristävää vaihtelua, ettei hiihtoreissulla tarvinnut olla hikipäissään, mutta toisaalta en kyllä voi laskea tämän päiväistä liikunnaksi, sen verran laiskana vapaamatkustajana sain koirien kyydissä olla ;) Tätä valjakkohiihtoa täytyy kyllä ehdottomasti ottaa toiste uudelleen, saadaanpahan Kaidallekin kasvatettua vähän lihasmassaa ennen kesän pk-maastotreenikautta!