Katse kesäkauteen

Viikon päästä on jo juhannus, joten on jo korkea aika kerätä kevään ja alkukesän kuulumisia pakettiin. Loppukevät toki meni vielä hieman hiljaiselona, kun lähinnä kotoiltiin koirien kanssa ja kasvateltiin Minalle taas lihaskuntoa takaisin pentuprojektin jäljiltä. 

Toukokuussa ehdimme käydä myös yhden näyttelyn: sain kerrankin lomaa niin, että pääsimme lähtemään pääkaupunkiseudulle asti Palveluskoiratapahtumaan, joka pidetään aina helatorstaisin. Odotukset eivät toki olleet korkealla Minan suhteen, koska se oli aikalailla kaljuimmillaan siinä kuukausi pentujen luovutuksen jälkeen. Kaidan kanssa toiveissa oli kuitenkin päästä käyttö-luokasta jatkoon ja saada ensimmäistä kertaa ikinä Palveluskoiratapahtuman BIS-käyttökoirakehään myös pitkäkarvainen hollantilainen näytille. Nämä haaveet kuitenkin ampui virolainen tuomari Mardi Käret nopsasti alas: Minan turkin suhteen tuomari vaikutti ymmärtäväiseltä pentujen jäljiltä ja EH oli ihan hyvä tulos siihen nähden. Kaidastakaan tuomari ei kuitenkaan juurikaan löytänyt hyvää sanottavaa, vaan hän tuntui etsivän jotain aivan eri tyyppistä holskua. Kaidakin sai siis Erittäin Hyvän, joten saimme lähteä kotimatkalle tyhjin käsin. 

Onneksi sentään Palveluskoiratapahtuman paluumatkalta saimme edes jotain kotiinvietävää: olin sopinut Jyväskylään treffit tehtyäni kaupat facebook-kirppiksen kautta isommasta Kickbike potkupyörästä. Otimme siis potkuttimen kyytiin väliltä, niin päästään tänä kesänä treenaamaan vakavissaan myös sulanmaan vetohommia. Toukokuussa pääsimmekin heti koeajamaan menopeliä OPKY:n epävirallisissa sulanmaankisoissa viime syksyltä tutulla 2 kilometrin radalla. Mina oli heti vetovalmiina ja se pinkoikin uusi potkutin perässään hyvän ajan, reilut 15 sek nopeamman (5.43,4) kuin viime syksyn paras aikamme oli! 

 

Vaikka työt ovat haitanneet harrastamista, ehdittiin kuitenkin Minan kanssa osallistua OPKY:n hakukurssille, jossa vetäjänä oli Anni Malkamäki. Oli ihanan virkistävää päästä säännöllisiin hakutreenihin, jossa joku muu osaa kertoa, millainen treeni voisi olla Minalle hyvä. Vahvistettiin nyt kurssilla Minan ilmaisun kestoa, suoraa etenemistä, hallintaa sekä vähän piilojakin saatiin treenailtua. Paljon meillä on vielä tekemistä, muta ehkä kesän lopulla voitaisiin olla siinä pisteessä, että voitaisiin taas käydä kokeilemassa hakukokeessa koularin tienaamista. 

Myös tokohommia ollaan yritetty nyt ahkerasti kertailla. Enimmäkseen on tehty "olohuonetreeniä", mutta kesäkuussa päästään taas kimppatreeneihin ulkokentille. Heinäkuun ekana viikonloppuna on tulossa Hollanninpaimenkoirien Erikoisnäyttely Kajaanissa, ja samassa yhteydessä on tokon ja rallytokon rotumestaruuskokeet. Ilmoitin Minan tokon avoluokkaan jo keväällä. Sitä silmällä pitäen olin myös ilmoittanut meidät Oulussa toko&fysiikkaleirille, joka pidettiin viime lauantaina Sportdogs Areenalla. Leirillä pääsimme kolmen eri kouluttajan oppiin: Riikka Kivimäen, Maarit Karhu-Teiskon ja Jenni Ripatin. Tokon avoimen luokan liikkeistä haasteita meillä on ollut muunmuassa kaukokäskyissä, joihin ollaan nyt keväällä keskitytty tekemään uudet käskyt ja liikesuoritukset (niin että etutassut eivät liiku siirryttäessä istumasta maahan jne). Nyt tokoleirillä sain sitten uudet eväät: kuulemma avoluokan kaukoissa etujalat liikkumatta on haasteellisin variaatio suorittaa siirtymät asennosta toiseen, joten voisin hyvin unohtaa sen ja mennä hyvin vanhoilla käskyillä :D On kyllä huvittavaa, miten joka koulutuksessa tuntuu tulevan aina ihan eri ohjeet liikkeiden opetukseen ja monesti uudet ohjeet myös nollaa siihen asti treenatut jutut. Mutta koulutusmetodeja lienee yhtä monta erilaista kuin on kouluttajaakin. Pakostakin vain tulee kyllä mietittyä, että maksaako sitä turhasta kun osallistuu tälläisiin yhden päivän koulutuksiin, jossa saa ihan uudenlaiset treeniohjeet ja niiden kanssa sitten lähtee kotia pohtimaan, että hylkääkö siihen asti käytetyt opit ja alkaa opetella nyt saatujen ohjeiden kanssa, vai jatkaako vanhoilla ohjeilla (jolloin kallis koulutus menee sitten hukkaan). No, katsotaan nyt, tavoitteena on vaan tämän kesän (tai vuoden, koska tokokokeita näyttää olevan varsin harvassa) toko-tavoite olisi saada se kolme ykköstulosta avo-luokasta. Toivottavasti se ei osoittaudu aivan hirveäksi suoksi, jotta ensi talvena olisi sitten jotain motivaatiota alkaa pähkäillä voittajaluokan liikkeiden parissa!

Toko-Mina kävi treenileireilemässä